2017-06-21 14:49:43

”Karjalaisuus koitui koko Suomen rikkaudeksi

Karjalaisten kesäjuhlien sunnuntaisessa päiväjuhlassa kuultiin useita karjalaisuuden merkitystä korostavia puheenvuoroja.

Jyväskylän kaupunginjohtaja Timo Koivisto kiitteli kesäjuhlien tuovan Jyväskylään paljon eloa.

–Tämä on ehdottomasti yksi kesän kohokohdista Jyväskylän tapahtumissa. Se on sitä paitsi kävijämäärältään myös hienolta ohjelmaltaan, Koivisto sanoi. Hän muistutti, että karjalaisuus on historiallisista syistä iso osa jyväskyläläisyyttä. Sodan jälkeen kaupungin asukasluku lähes tuplaantui siirtokarjalaisten ansiosta.

– Silloinkin tänne tulleet karjalaiset toivat kaupunkiin elinvoimaa ja kulttuuria, joka edelleen vaikuttaa täällä.

Juhlapuheen piti ulkoministeri Timo Soini, joka kertasi siirtokarjalaisten asuttamisen vaiheita. Jotkut suomalaisista vastustivat evakkojen tuloa omalle paikkakunnalleen niin paljon, että lähtivät Helsinkiin taivuttelemaan valtiojohtoa puolelleen.

Ulkoministerin mukaan valtiovalta osoitti viisautta, kun se kuunteli ihmisten huolet, mutta pysyi silti päätöksessään.

– Samaa yksituumaisuutta tarvitaan nytkin, kun oleskeluluvan saaneille pakolaisille haetaan kotikuntia, Soini totesi.

Hän muistutti, että siirtoväen asuttaminen onnistui sodan runtelemassa Suomessa hyvin. Toimeliaat karjalaiset hankkivat itselleen koulutusta ja elättivät perheensä ahkeralla työllä. Lopulta evakkojen vastustajatkin saattoivat todeta, että heidän uudet naapurinsa olivat kunnan piristysruiske.

– Siitä olisi monen opiksi tänäkin päivänä.

Ulkoministeri Soinin mukaan on tärkeää, että karjalaiset sopeutuivat muun Suomen tapoihin, mutta säilyttivät rinnalla omansa. Karjalaiset ruoat ja rotinoiden kaltaiset perinteet valloittivat lopulta kaikkien sydämet.

– Siirtoväen kautta karjalaisuus on koitunut koko Suomen rikkaudeksi.

Juurettomuus

luo ihmiskuoria

Karjalan Liiton tuore puheenjohtaja, kansanedustaja Pertti Hakanen toi juhlaan tasavallan presidentin ja pääministerin tervehdykset. Niin Sauli Niinistö kuin Juha Sipiläkin painottivat tervehdyksissään karjalaisten merkittävää roolia Suomen historiassa.

Omassa puheessaan Hakanen pohdiskeli, mitä jää jäljelle, jos ihmiset unohtavat juurensa. Hänen mukaansa juuret luovat perustan elämällemme.

– Lähes huomaamatta ne ovat määrittämässä valintojamme, antavat voimaa tiukoissa paikoissa ja luovat kuvaa siitä, mitä haluamme elämältämme. Väitänkin, että ilman juuria ei olisi toimivaa yhteiskuntaa. Jäljelle jäisi vain tyhjiä ihmiskuoria, jotka jatkuvasti etsivät ja kyseenalaistavat itseään.

Hakanen korosti Karjalan Liiton roolia juurten vaalimisessa. Nuorille tärkeiden digitaalisten palvelujen kehittäminen mahdollistaa sen, että jäseniksi saadaan tulevaisuudessakin houkuteltua karjalaisuuden ystäviä.

– Vaikka maailma on muutoksessa ja järjestömme on kohdannut haasteita, katson tulevaisuuden kuitenkin olevan hyvin valoisa. Ei karjalaisuus ole meistä häviämässä mihinkään, hän kiteytti.

Kaksituntiseen pääjuhlaan mahtui puheiden lisäksi lukuisia musiikki- ja tanssiesityksiä.

Tanhutaitojaan esittelivät niin Joutsan nuorisoseuran lapsitanhuujat kuin jyväskyläläinen ISON-tanhuujien ryhmä. Musiikista vastasivat suurkuoro, käsikelloja soittanut Clarabella -ryhmä sekä viulisti Mervi Myllyoja.

Lämminhenkistä huumoria tilaisuuteen toi toimittaja ja kirjailija Aino Suhola, joka ruoti esityksessään suomalaisuutta ja karjalaisuutta.

–  Ihminen tarvitsee ihmistä. Ja jos yks uhkaa uupua, ain löytyy yks karjalainen, joka lyö nyrkkiä pöytään ja sanoo: siekin oot lakannu tahtomasta, Suhola sanaili ja kirvoitti yleisöltä lempeät naurut.

MINNA HOTOKKA

LUE LISÄÄ KESÄJUHLISTA 22.6. KARJALA-LEHDESTÄ

KUVA

Juhlapuheen piti ulkoministeri Timo Soini, joka kertasi siirtokarjalaisten asuttamisen vaiheita.



 
Lue lisää
2017-06-21 14:54:30

Karjalaa koskevat aineistot koottiin yhteen

Documenta Carelica –tietoportaalissa yhdistetään Suomen ja Karjalan Kansallisarkistoissa 

säilytettäviä ja Karjalaa koskevia julkisia arkistoasiakirjoja.

Suomen ja Karjalan tasavallan Kansallisarkistojen yhteistyönä toteutettu Documenta Carelica -tietoportaali avautui kansainvälisenä arkistojen päivänä 9. kesäkuuta. Portaali esiteltiin samana päivänä Karjalan kansallisessa arkistossa Petroskoissa.

– Tietoportaali on ainutlaatuinen suomalais-venäläinen arkistoyhteistyöhanke. Sen kautta tarjotaan ensi kertaa tieteelliseen ja tutkimukselliseen käyttöön maksutta laajoja Karjalaa koskevia aineistoja digitaalisessa muodossa, Suomen Kansallisarkiston kehittämispäällikkö Anne Wilenius kertoo.

– Karjalaa koskevat aineistot kiinnostavat monia venäläisiä ja ulkomaalaisia tutkijoita, kotiseutuhistorian harrastajia ja historiasta kiinnostuneita. Documenta Carelica -portaali on heille iso aarre, korostaa Karjalan kansallisen arkiston johtaja Olga Žarinova.

Portaali toteutetaan vuonna 2016 allekirjoitetun Suomen ja Karjalan tasavallan Kansallisarkistojen välisen yhteistyösopimuksen mukaisesti. Sen avaaminen on omistettu neljälle merkkivuodelle: Suomen Kansallisarkiston 200-vuotisjuhlalle 2016, Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlalle 2017, Karjalan tasavallan kansallisarkiston 100-vuotisjuhlalle 2018 ja Karjalan tasavallan 100-vuotisjuhlalle 2020.

Portaali toimii Suomen Kansallisarkiston verkkosivustolla osoitteessa www.arkisto.fi/carelica.

Ensi sijassa Laatokan 

Karjalan aineistot 

Portaalin tavoitteena on esittää erityyppisiä aineistoja tasapuolisesti. Aineistot siirretään vaiheittain ja niiden on tarkoitus täydentää Karjalan ja Suomen arkistoissa olevia arkistokokonaisuuksia, jotka ensinnä koskevat Salmin, Sortavalan ja Kurkijoen kihlakuntia.

Karjalan tasavallan kansallisarkisto tarjoaa asiakirjoja Laatokan Karjalan historiasta. Ne sisältyvät Viipurin lääninhallituksen arkistoon. Aineistot siirrettiin Karjalan kansalliseen arkistoon Viipurissa sijaitsevasta Leningradin alueen valtionarkistosta 1980-luvulla.

– Tarjolla on Aunuksen kuvernementin ja Karjalan tasavallan asuttujen paikkojen luettelot 1894 ja 1935, Sortavalan ja Salmin kihlakuntien 1800- ja 1900-lukujen henkikirjoja ja metrikoita, Žarinova kertoo.

Monet arkistoasiakirjat liittyvät sivistykseen. Niiden joukossa on Sortavalan merenkulkukoulun sääntökirja 1892 ruotsin kielellä, suomenkielisiä Sortavalan koulujen päivä-, oppilas- ja arvostelukirjoja 1904-1936.

– Ne kertovat muun muassa siitä, mitä oppiaineita ja kieliä luettiin Sortavalan kansakoulussa, Žarinova sanoo.


SERGEI KARPOV

LUE LISÄÄ 22.6. 2017  ILMESTYNEESTÄ KARJALA-LEHDESTÄ

KUVA

Asiakirjoja Laatokan Karjalasta. Ne ovat arkistoitu Karjalan kansalliseen arkistoon ja ovat Viipurin lääninhallituksen arkistosta.





 
Lue lisää
2017-06-21 14:56:36

Markku Aro puoli vuosisataa viihteen huipulla

Karjalaisuus on suuri voimavara


Käyn uudelleen eiliseen. Etsin kunnes löydän sun. Markku Aro on monelle solistiemme ykkönen. Hän on säilyttänyt uskollisimmat faninsa vuosikymmenet tanssilavoilla ja stereoiden äärellä. Karjalaisuus on hänelle vuosi vuodelta yhä rakkaampaa.

Markku Aron, 67,  juuret ovat syvällä Karjalan mailla. Hänen äitinsä Tyyne Puputti (o.s. Rastas) ja isä Toivo Puputti olivat Kannakselta, Sakkolasta kotoisin. Heidän evakontiensä etappeja Kanta-Suomessa olivat Jyväskylä ja Punkalaidun.

– Vanhemmillani oli onnea. Evakkopaikoista jäi heille hyviä, elinikäisiä ystäviä, ja sukujen kesken pidetään yhteyttä edelleen, Aro mainitsee.

Puputtien viimeinen etappi Kanta-Suomessa oli Mouhijärven kunta Pirkanmaalla. Siellä tuleva suosikkilaulaja Markku Aro syntyi talvella 1950.

Hän muistaa hyvin lapsuudenkodissaan Mouhijärvellä vallinneen karjalaisen ilmapiirin.

– Meillä kävi aina muita karjalaisia kylässä, ystäviä ja tuttuja. Mummon ja papan ystäviä myös. Murretta puhuttiin ja hauskaa oli. Laitettiin ruokaa. Tehtiin heinää. Kaikkea sitä oli mukava katsella lapsen silmin, Aro kertoo.

Hänen lapsuudenkodissaan paistettiin piirakoita aina, kesähelteilläkin.

– Ne olivat onnen päiviä. Ihailen yhä karjalaista yhteisöllisyyttä, jota sain jo lapsena kokea. Se on edelleen voimavara minulle, ja yhteisöllisyyttä koko Suomikin kaipaa tänä päivänä. Liian moni jätetään nykymaailmassa aivan yksin.

– Välillä tuntuu, etteivät ihmiset jaksa välittää nykyisin toisistaan kovinkaan paljon.

Karjalaiset tulevat

juttelemaan


Markku Aro tapaa keikoillaan säännöllisesti karjalaisia.

– Ihmiset tulevat tansseissa juttelemaan. He kertovat, mistäpäin Karjalaa heidän sukunsa on lähtöisin. Se on hienoa. Sain taannoin muistitikun, joka on sukututkimusta täynnä. Tätini syventyy siihen, Aro kertoo.

Hän tähdentää, että karjalaiset ovat vilkkaita ja elämäniloisia, sanalla sanoen: täysin oma rotunsa.

– Tämä käsitys on vahvistunut minussa entisestään.

Aro sanoo, että hänen on toisen polven karjalaisena suorastaan velvollisuus esittää keikoillaan myös Muolaan suuren pojan Unto Monosen musiikkia.

– Lava täyttyy tanssiväestä heti, kun alamme esittää tangoa Tähdet meren yllä.

” Meren yllä on tummuva yö,/ aallot lauluaan toistaa.”

KARI KUMPULAMPI

LUE LISÄÄ  22.6.2017 KARJALA-LEHDESTÄ

KUVA

Karjalan poikia. Markku Aron juuret ovat molempien vanhempien puolelta Karjalassa, Sakkolassa. – Haluaisin tehdä levyn, joka sisältäisi vain karjalaisia lauluja. 







 
Lue lisää
2017-06-21 15:06:54

LUE 22.6.2017 ILMESTYNEESTÄ KARJALA-LEHDESTÄ!

• Salpalinja on maanpuolustustahdon ja Suomen itsenäisyyden muistomerkki

• Kellomäen kyläraitit täyttyivät kesäisin tuhansista lomaviettäjistä

• Lentäviä legendoja Lappeenrannan ilmailumuseossa

• Säkkijärveläiset kohtasivat Lemillä

• Paavo Nurmi kieltäytyi sotilasvalasta

• Kalervo Seppälä ,76 v, nuoruusvuosina aloitettu urheilu pitää kunnon kovana

• Historian harrastajat: Kollaus on kunnianosoitus Miettilän kasarmialueelle

• Myllynkiven etsintää Suistamolla

Seuraava lehti ilmestyy 6.7.2017. (numero  27)

Tilaa irtonumero : http://www.karjala-lehti.fi/index.php?p=42&c=6


 
Lue lisää
2017-06-21 14:59:00

Kolumni 22.6. 2017

Myytinmurtajia tarvitaan


JANI KARHU

tutkija, 

Itä-Suomen yliopisto

Amerikkalainen Myytinmurtajat-tv-sarjasta tuttu Jamie Hyneman kävi Lappeenrannassa vastaanottamassa teknillisen yliopiston kunniatohtorin arvon. Hieno idea yliopistolta. Ohjelmaformaatti erilaisten luulojen, lavastettujen temppujen, kiertävien tarinoiden ynnä muiden myyttien testaamisesta oli aikanaan loistava. Vaikka sarjassa oli monilta osin kyse tekniikasta ja fysiikasta, ja aina kiehtovista räjähdyksistä, voi myyttejä laittaa koetukselle muillakin tavoin. 

Historian tutkijan työ on myös eräänlaista vallitsevien myyttien murtamista, ja historian saralla myyttejä riittää. Osa myyteistä on vain vanhentunutta tietoa, toiset kulttuurimme aktiivisesti vaalimia ja jotkut tarkoituksella synnytettyjä. Esimerkiksi viimeisimmät valtakunnanpolitiikan käänteet jättävät varmasti monta myyttiä murrettavaksi. 

Suuria kansallisia myyttejä on käsitelty viime aikoina paljon. Yleisradion tv-sarja Suomen historian myytit käsitteli muun muassa huimista viinan salakuljettajatarinoistaan tunnettua kieltolakia, kansallista voimainponnistusta sotakorvauksia sekä viime vuosina hyvin monipuolisen uudelleentarkastelun alle joutunutta suomalaista sotilasta. Periksi antamattoman ja jermuiluun taipuvaisen korpisoturin kuva on meille tuttu kirjallisuudesta ja elokuvista. Uusia puoliakin on tullut esiin, kuten seksuaalisuuteen tai mielenterveyteen liittyen. Erityisesti vuoden 2013 Tieto-Finlandian voittaja Ville Kivimäki on tehnyt ansiokasta työtä suomalaisen sotilaan myyttien murtajana. 

Suuria valtiollisia myyttejä on käsitellyt jo 10 vuotta sitten emeritusprofessori Osmo Jussila. Kirjassaan Suomen historian suuret myytit Jussila antoi huutia käsityksille Suomen jonkinlaisesta erillisasemasta Ruotsin vallan aikana sekä suurruhtinaskunnan itsenäisyydestä suhteessa Venäjään. Vaikka Jussilan operaatio kohdistui jo joiltakin osin murrettuihin myytteihin ja näkökulmia on erilaisia, ei kirjan tarpeellisuutta aiheiden popularisoinnin kannalta voi vähätellä. Etenkin suuret valtiolliset ja yhteiskunnalliset myytit tarvitsevat ajoittaista ravistelua, se kehittää kansallista itseymmärrystä kestävämpään suuntaan.

Kaupunkitutkijana olen kohdannut eräänlaisia myyttejä esimerkiksi lähiöiden osalta: Lähiöt ovat ankeita sosiaaliongelmien loukkoja, joissa kukaan ei oikeasti halua asua, on usein vastaan tuleva mielikuva. Yhtä usein lähiöiden asukkaat itse eivät tiedä näistä ongelmista mitään. Joensuun ehkä pahamaineisin ja ensimmäinen varsinainen kerrostalolähiö Rantakylä, on ehdolla Suomen parhaimmaksi kaupunginosaksi Kotiseutuliiton järjestämässä kilpailussa. Se siitä ankeudesta?

Toinen kaupunkimyytti voisi olla suomalaisten ohut tai lähes olematon kaupunkilaisuus. Usein esiintyvän käsityksen mukaan meiltä ei kaupunkikulttuuria löydy kuin ehkä juuri ja juuri Helsingin ydinkeskustasta. Ei ehkä, jos vertaa Pariisiin tai Lontooseen, mutta eikö se ole aika rajoittunut käsitys kaupunkilaisuudesta ja kaupungista? Ehkäpä yleinen ihanteemme omakotitalosta esikaupunkialueella kertookin yhä enemmän kaupunkilaisuudestamme kuin maalaisuudestamme? Sillä ei niillä sadoilla pientaloalueilla lannan hajua tai metsäkoneita kaivata, vaan yksiöllistä tilaa, turvallisuutta lapsille sekä erityisesti sen kaupungin infrastruktuuria, työpaikkoja ja palveluita.

Myyttiset henkilöhahmot ovat valtiotason ohella herkullisia myös paikallistasolla. Kylien ja yhteisöjen merkkihenkilöt tai muut tunnetut ”tapaukset” saavat joskus myyttiset mittakaavat juttujen kiertäessä ja ajan kuluessa. Usein näitä hauskoja tarinoita ei edes kannata lähteä ”murtamaan”, sillä niiden arvo paikalliselle yhteisölle ja sen tarinakulttuurille voi olla hyvinkin arvokas. Valheet ja ilkeydet ovat asia erikseen. Itse muistelen lämmöllä lapsuuden myyttistä ”gruusialaismummoa”, jonka mökki nykyään hylättynä rapistuu, sekä paikkakunnan kuulua synkeän pelottavaa kartanoa. Kartanon tarinat on tullut selviteltyä, mummo pysykööt mysteerinä. 

 
Lue lisää