2017-11-15 13:45:03

Bomba hakee uutta nousua karjalaisuuden tukikohdaksi

Nurmes-talossa koottiin viime viikolla voimia kaupungin ja erityisesti Bomban alueen vetovoiman kehittämiseksi. Useamman alustuksen voimin haettiin yhteisymmärrystä sloganille ”Karjala on voimavara”. Bomban alue on muuttumassa Pohjois-Karjalan Osuuskaupan PKO:n kylpylän ja karjalaiskylän kunnostuksen myötä jälleen kiinnostavaksi matkailukohteeksi ja nyt katse käännetään myös henkistä hyvinvointia kokoaviin arvoihin.

Samalla alueella toimivan Loma-Sirmakan yhteyteen suunniteltu karjalan kielipesä aikuisille eteni askeleen eteenpäin. Hankkeen taustalla toimiva Osuusyhteisö Satakieli / Solovei ratkaisee marraskuussa, eteneekö kielipesä uuden rakennuksen vai olemassa olevan tilan suuntaan.

– Yleisö näytti olevan kiinnostunut joukkorahoitukseen pohjautuvaan toteutukseen, totesi osuusyhteisön tukiryhmässä toimiva Forete Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja Loma-Sirmakan vetäjä Risto Boxberg.

Tilaisuuden hengen tiivisti tukiryhmän jäsen kauppaneuvos Eino Tenhunen korostamalla, kuinka kielipesän käynnistäminen olisi askel myös karjalaisuuden juurruttamiseksi kunnolla Bomballe.

–  Karjalaisuus tarvitsee kodin. Kielipesä ei tarvitse välttämättä uusia seiniä, sillä alueelta löytyy tiloja.

– Seurasin aikanaan läheltä Pielisen toisella puolella sijaitsevan Kolin matkailua. Se oli 1980–90 -lukujen vaihteessa surkeassa tilassa, mutta PKO lähti rohkeasti kehittämään aluetta. Nyt Kolilla menee hyvin ja näen siinä selkeän synergiaedun Bomban kehittämiseen, PKO:n toimitusjohtajana vuosina 1984–2001 toiminut Eino Tenhunen korosti.

Nurmeksen kaupunginhallituksen puheenjohtaja, maakuntaneuvos Matti Kämäräinen muistutti, että Stolbovan rauhan solmimisesta on kulunut 400 vuotta. Tuolloin Pohjois-Karjalan koilliskulma tuli osaksi Ruotsi-Suomea ja alueella puhuttiin tuolloin karjalaa.

– Luodaan Nurmeksesta ja erityisesti Bomban alueesta itäisen kulttuuriperinteen vaalija. Kielipesien toimivuudesta on näyttöä esimerkiksi saamelaisalueilla. Nyt Satakieli-hankkeen rahoittaminen vaatii yhteistä työtä, kannusti maakuntaneuvos Kämäräinen yleisöä luvaten kaupungin puolesta lähinnä vahvaa henkistä selkänojaa hankkeelle.

 

JULKINEN KIISTA karjalan kielen eri muodoista voitaisiin Itä-Suomen yliopiston karjalan kielen ja kulttuurin professori Vesa Koiviston mielestä liudentaa muuttamalla vakiintuneita ajattelutapoja.

– Emme tarvitse kielipoliisia, vaan enemmän vaihtoehtoja. Karjalasta voisi kehittää käyttövälineen tietylle ryhmälle, jolla olisi vapaus muokata kieltä ilman tiukkaa kontrollia. Näin siitä tulisi mahdollisimman monen karjalankielisen käyttökieli.

Professori Koivisto epäilee 3–4 karjalaisen kirjakielen tulevaisuutta, mutta kahden kielimuodon rinnakkaiselo toimisi paremmin. Muutenkin suomen, venäjän ja karjalan sekoittuminen on liudentanut eroja niin, että karjalan eri kielimuotojen puhujat ymmärtävät halutessaan toisiaan.

 

VAIN YHTEEN karjalan kirjakieleen ei myöskään enää usko filosofian maisteri Matti Jeskanen. Hän toimi 2000-luvun alussa viisi vuotta Tverissä Ulkomaisten yliopistojen Suomen kielen ja kulttuurin opintojen neuvottelukunnan kieliassistenttina.

– Voimat on keskitettävä. Oma kieli on kuitenkin vahvasti identiteettikysymys, Jeskanen alleviivaa hyväksyneensä aikaisemmasta kannastaan poiketen kolmen kirjakielen tien ja pitää sitä myös välttämättömänä.

– Suomen rajakarjalaiset ovat jo hyväksyneet, että kirjoitettu kieli poikkeaa puhutusta. Venäjällä kielinormit ovat kuitenkin tiukemmat. Vältetään karjalan kielen neljäs varieteetti. Eteläkarjalaiset murteet ja Tverin karjala saadaan suppeana esityksenä kansiin ensi kesäksi, FM Matti Jeskanen paljasti.

Samalla hän iloitsi, että viimeinkin lyydi on poistettu virallisesta karjalan murreluokituksesta.

MARKUS RISSANEN

Kuva

Kauppaneuvos Eino Tenhunen (vas.), FM Matti Jeskanen ja professori Vesa Koivisto olivat alustamassa Karjala on voimavara -tilaisuudessa, jossa vauhditettiin Satakieli-Solovei Osuusyhteisön kielipesähanketta Bomballe.





 
Lue lisää
2017-11-15 13:49:02

Uuraan Ulosvienti oli suurimpia puutavaran viejiä

Henrik Lindblomin linkki Viipuriin ovat hänen isovanhempansa Uno ja Hildur Lindblom. Isoisä toimi siellä Uuraan Ulosviennin ja sittemmin Uuraan Puunviennin toimitusjohtajana.

Alkujaan suku on Ruotsista.Henrik Lindblomin isoisoisä Malkus Lindblom tuli 1883 Ruotsista Iittalan lasitehtaalle töihin. Malkuksen ensimmäinen vaimo Katarina kuoli pian Suomeen muuton jälkeen, mutta ehti synnyttää sitä ennen esikoisensa Henningin

Malkus meni uudelleen naimisiin Urjalasta kotoisin olleen Vilhelmina Kallion kanssa, ja he saivat yhdeksän lasta. Vuonna 1888 syntynyt Uno oli heistä vanhin.

Unon ollessa 12-vuotias perhe muutti Karhulaan. Henrik Lindblomille on jäänyt epäselväksi, kävikö Uno enempää kuin kansakoulun, mutta ensimmäisen, todennäköisesti metsäteollisuuteen liittyneen työpaikkansa tämä sai Karhula Oy:stä 1904.

Myöhemmin Uno muutti Juantehtaalle Nilsiään ja hänet palkattiin konttoristiksi Vuotjärven Höyrysahaosakeyhtiöön. Ilmeisen aikaansaava nuorimies eteni urallaan ja muuttaessaan Viipuriin 1912 hän oli jo laivauspäällikkö. Neljä vuotta myöhemmin hän siirtyi Uuraan Ulosvienti Oy:n prokuristiksi ja osakekauppojen jälkeen yhtiön pääomistajaksi.

Lehtiuutinen Karjalassa 10.10. 1918 kertoo: 

Suuri liikkeen kauppa. Uuraan Ulosvienti Osakeyhtiön osake-enemmistö on oston kautta siirtynyt johtaja John Sundqvistilta saman yhtiön prokuristi Uno Lindblomille. Kuten tunnettua on yhtiö monine lautatarhoineen, proomuineen ja hinaajineen alallaan suurin maassamme ja on se puutavaran viennin ohella harjoittanut laajaa halkokauppaa sekä kotimaassa että Venäjällä.”

Uuraan Ulosvienti työllisti satakunta ahtaajaa ja omisti ainakin kuusi hinaajaa;  Aarre, Ahti II, Pulp Wood, Roteva, Silva ja Vieno. 

Yrityksen vientiartikkeleita olivat muun muassa egyptinparrut. Ne olivat vähintään 75 millimetriä paksuja, 3–6,7 metriä pitkiä  ja läpileikkaukseltaan suurin piirtein neliönmuotoisia. Nimensä mukaisesti parrutuotanto vietiin pääosin Egyptiin, jonne Uno Lindblomkin teki useita, jopa pari kuukautta kestäneitä liikematkoja. 

– Hän oli myös perustamassa Puunviejät-yhdistystä ja oli sen sekä monen muun alan yhdistyksen hallituksen jäsen, Henrik Lindblom tietää.

Koti perustettiin

Thesleffin taloon

Vain kuusi viikkoa ennen Suomen itsenäistymistä Uno Lindblom avioitui hankolaisen merikapteeni Emil Skogin tyttären Hildurin kanssa. Heille syntyi kolme lasta: Björn 1920, Disa 1922 ja Iris 1930. 

Elokuun 18.päivä 1923 presidentti Ståhlberg myönsi ”Ruotsin alamaiselle Uno Lindblomille Hildur vaimoineen sekä Björn ja Disa lapsineen” Suomen kansalaisuuden. Henrik Lindblom on tästä hämmästynyt. 

– Hildurhan oli syntynyt Hangossa ja oli ”Suomen alamainen”, kun hänet vihittiin Unon kanssa. Voisiko olla niin, että mentyään naimisiin ruotsalaisen kanssa Hildur menetti Suomen kansalaisuutensa?

Lindblomien koti sijaitsi osoitteessa Pohjoisvalli 11. Arkkitehti Fredrik Thessleffin suunnittelema asuintalo on edelleen pystyssä, mutta kärsi vahinkoja tulipalossa muutama vuosi sitten.

Perheen kesäpaikka sijaitsi Vasikkasaaressa Viipurinlahdella. Sinne tehtiin retkiä ystävien kanssa yhtiön omalla hinaajalla. Henrik Lindblomilla on idyllisiä kuvia myös Pyhäkalliosta, jossa perhe vietti ainakin kesän 1927 ennen oman paikan hankkimista.

– Pyhäkalliossa oli erikoisen näköinen kaksikerroksinen huvila, mutta mitään muuta en siitä tiedä, hän sanoo ja toivoo kuulevansa siitä lisää Karjala-lehden lukijoilta.

PÄIVI PARJANEN-VÄTTÖ 

LUE LISÄÄ 16.11. ILMESTYNEESTÄ KARJALA-LEHDESTÄ

KUVA

Uno ja Hildur Lindblom sekä lapset Björn, Disa ja Iris. Talvisodan jälkeen perhe asettui Helsinkiin.











 
Lue lisää
2017-11-15 13:48:39

Myös yhteiskuntatieteilijät perustavat yrityksiä

– Nykyisin yhä useampi yhteiskuntatieteellisen korkeakoulututkinnon suorittanut työllistyy yrityksiin ja moni perustaa oman yrityksen. 

Näin kertoo Maria Teikari, joka työskentelee Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry:n (YKA) palvelujohtajana. 

– Suurimmat työnantajat löytyvät kylläkin edelleen julkiselta sektorilta. Myös järjestöt ovat tyypillisiä yhteiskuntatieteilijöiden työllistäjiä. 

Yrittäjänä työskentelevien määrä on kuitenkin kasvanut nopeasti 2010-luvulla. Yhteiskuntatieteilijät ovat perustaneet useita kasvuyrityksiä ja jopa voittaneet palkintoja. 

– Viime vuonna valitsimme Vuoden yhteiskuntatieteilijäksi yrittäjänä toimivan Pauliina Seppälän, joka on onnistunut yhdistämään ennakkoluulottomasti sosiaalisen median ja yhteisöllisyyden.

Jäsenkokemus 

rakentuu päivittäin 

Suomessa voi suorittaa yhteiskunta-alan tutkintoja kahdeksassa eri yliopistossa. Suomalaiset suorittavat alan tutkintoja jossakin määrin myös ulkomailla. 

– Kiinnostus alaan on pysynyt melko tasaisena. Tänä vuonna opiskelupaikan otti vastaan vajaat 2 500. Kiinnostus riippuu paljon siitä, miten nuoret näkevät alan työllistymismahdollisuudet. – Yhteiskunta-alan tutkinnon tekeminen toisena tutkintona on myös melko tavallinen ilmiö, Maria sanoo. 

Omaan edunvalvontajärjestöön liittymisen motiiveja on useita. Selvästi tärkeimmät ovat juristien neuvontapalvelut, palkkaneuvonta ja ansiosidonnainen työttömyysturva. Yhä enemmän liitosta haetaan tukea omalle ammatilliselle osaamiselle.

Marian keskeinen tehtävä on jäsenkokemuksen kehittäminen. 

– Jäsenkokemusta on rakennettava joka päivä. Meidän on myös osattava kertoa, että teemme oikeita asioita. Emme voi vain toivoa passiivisena, että kyllä hyvä työ aikanaan näkyy jäsenille. 

– Haluamme olla kumppani jäsenille erilaisissa elämäntilanteissa. Tähtäämme siihen, että palvelumme ovat hyödyllisiä, monipuolisia ja helposti saatavilla. 

Työllisyystilanne 

hieman parantunut 

Yhteiskuntatieteellisen tutkinnon suorittaneiden työllisyys näyttäisi olevan paranemassa. Vastavalmistuneista työttömiä oli hieman yli 12 prosenttia eli työmarkkinat vetävät paremmin. 

– Talous on selvästi kasvu-uralla. Se näkyy jo meidänkin luvuissamme. 

YKA:n edunvalvonta-agendalla on monia ajankohtaisia asioita, kuten työehtosopimusten neuvottelukierros, työttömien opiskelumahdollisuuksien kehittäminen, korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030, työaikalain uudistaminen ja perhevapaauudistus. 

– Toivomme, että kiireestä huolimatta aika ja poliittinen tahto riittävät perusteellisen, tasa-arvoista työtä ja vanhemmuutta tukevan ja joustavuutta lisäävän uudistuksen työstämiseen. 

Entä pääsykokeilla ja ylioppilastodistuksella yliopistoon? 

– Liiton opiskelijajärjestö SYY on linjannut, että pääsykokeet olisi säilytettävä yhteiskuntatieteellisen korkeakoulutuksen opiskelijavalinnan pääasiallisena väylänä.

– Ennen kuin hahmottuu selkeä kokonaisuus, miten korkeakouluun hakeutuminen mahdollistetaan myös muille kuin vastikään ylioppilastutkinnon suorittaneille, YKA ei kannata yksiselitteistä ylioppilastodistuksilla tapahtuvaa opiskelijavalintaa, Maria sanoo. 

MARKKU SUMMA

LUE LISÄÄ 16.11.2017 KARJALA-LEHDESTÄ

KUVA

Maria Teikari on liittynyt äskettäin Ovaskan sukuseuraan ja myös harkinnut matkaa Kirvuun. – Olen nähnyt lähisukupolvien asuinsijat Satakunnassa ja Etelä-Pohjanmaalla, mutta Karjalan mailla on vielä käymättä. Minussa korostuu länsisuomalaisuus, mutta itäisen identiteetin piirteet kiinnostavat, hän sanoo. Kuva: Aki Reinimäki



















 
Lue lisää
2017-11-15 13:53:21

LUE 16.11.2017 ILMESTYNEESTÄ KARJALA-LEHDESTÄ!

• Rouvasväki kokosi raikkaan näyttelyn upeista naisista

• Selkokielinen kirja kertoo elämästä talvisodan aikana

• Neuvostoliitto käytti taistelukaasuja talvisodassa

• Arkistonsa valossa Viljo Kojo ei karttanut ottamasta kantaa

• Tutkija Raisa Ahtiainen: Perheen karjalaisuus näkyy positiivisessa elämänasenteessa

• Suur-Jaakkimalaiset juhlatunnelmissa

• Kaikki mukaan seppeletalkoisiin

Seuraava lehti ilmestyy 23.11 .2017. (numero  47)

Tilaa irtonumero : http://www.karjala-lehti.fi/index.php?p=42&c=6


 
Lue lisää
2017-11-15 12:57:15

Kolumni 16.11. 2017

Olkaa hyvä, kahvi on katettu!


ANNA KORTELAINEN

kirjailija

Tapakulttuuriin on ilmestynyt uudenlainen trahteeraamisen muoto, jota kovasti vierastan. ”Kutsuttiin vieraita meille ja laitettiin sitten ruokaa yhdessä heidän kanssaan. Ei tarvinnut raataa keittiössä, kun vieraat pilkkoivat salaattiainekset ja vatkasivat kohokasta.” ”Me ilmoitettiin meidän vieraille, että iltaa istutaan sitten nyyttikestiperiaatteella. He saapuivat tuppervaarat kainalossa.” ”Minä järjestän viisikymppiseni siten, että kutsuttavat lunastavat illalliskortin. Saatan jäädä jopa vähän voitolle!”

Rinnastin tuossa provosoivasti kestitsemisen tapoja joita en enää edes kestitsemiseksi laske. Liekö karjalaista perinnettä, että minusta vieraiden kutsuminen tarkoittaa vieraanvaraisuutta. Se puolestaan tarkoittaa sitä että vieraille valmistellaan ruokaa ja juomaa. Heillä ei teetetä mitään eikä varsinkaan oteta maksua. He saavat tuoda tullessaan jotakin mukavaa, jos haluavat, mutta se on heidän harkinnassaan.

Minä haluan passata. Haluan että vieraani tulevat valmiiseen pöytään. En ole eläissäni lausunut vierailleni, että jaha, tulkaapa peremmälle, minä nyt tässä rupeankin kuorimaan perunoita. Ja peskääpä te nuo porkkanat joutessanne.

Pidän passaamisesta. Tahdon vieraideni asettuvan ja istuskelevan rauhassa heidän tultuaan luokseni matkojen päästä. 

Olen siivonnut ennen heidän saapumistaan – en työnnä imuria ensimmäisenä eteiseeni tupsahtavalle. En halua päästää ketään keittiööni vaan haluan vastata kestitsemisestä itse. Tähän on vaikuttanut varmasti myös äitini teinivuodet pappilan kasvattityttönä: aina pitää olla vierasvaraa ja naisväki palvelee. Isäni ei koskaan laittanut ruokaa. Minulla ei ole mitään kokemusta siitä, että aviopari valmistaisi keittiössä yhdessä ruokaa.

En myöskään moiti ruokaani vieraille. Jos ruoka näyttää tekevän hyvin kauppansa ja juttu kulkee, olen onneni kukkuloilla. Jos joku välttämättä haluaa kantaa ruoan jälkeen astioita keittiöön, niin olkoon menneeksi, mutta siinä menee raja. ”Ei, istukaa rauhassa ja sulatelkaa, minä tuon kohta kahvia.”

Mielestäni me kaikki tarvitsemme joskus hemmottelua. Passattavana oleminen on varsinkin naisille aikamoista ylellisyyttä. Joku muu on ideoinut, käynyt ruokakaupassa, valmistanut, kattanut ja vielä tiskaa jälkikäteen. 

Mutta annas olla, jos joku herrahenkilö kylmästi velvoittaisi minua vaikkapa työtilanteessa passaamiseen sukupuoleni takia, omana synnyinoikeutenaan! Ei puhettakaan. Se olisi aivan eri asia kuin vapaaehtoinen kutsuvieraiden palveleminen. Luultavasti tykkäisin passata vaikka olisin syntynyt mieheksi. Vai ottaisiko se sittenkin ylpeyden päälle?

Vuosisadan alun kannakselaiset osasivat passata. Terijoella passaaminen oli laajan ja ammattitaitoisen palvelualan ylpeys. Jos ei länsisuomalainen kesätyöläinen taipunut palvelemiseen, niin menköön töihin takahuoneeseen ja varastoon. Asiakkaita saivat kohdata vain ne jotka osasivat kohdella heitä hyvin.

Helena Lindstén toteaa syyskuussa Turun yliopistossa tarkastetussa kulttuurihistorian väitöskirjassaan, että siirtoväki toi tullessaan muualle Suomeen karjalaisen, vieraanvaraisen kahvituksen, jossa ei pihistelty. Ero vieraiden kohtelussa näkyi myös arvojärjestyksessä: Länsi-Suomessa kahvi tarjottiin ensin vauraimmalle vieraalle, Itä-Suomessa iäkkäimmälle. Miten itse toimit?

Kirjallisuuden nobelisti Selma Lagerlöfistä kerrotaan, että jonkun tilaisuuden kahvitteluosuuden alkaessa naimisissa olevan naiset ohittivat hänet ja huomauttivat kopeasti olkansa yli: ”Rouvat ensin, neiti Lagerlöf.”

 
Lue lisää