2017-07-19 11:44:59

Evakkolapsille avataan Muistopuisto Lahteen

Lahden Mukkulassa avataan 29.heinäkuuta Evakkolapset ry:n aloitteesta perustettu Muistopuisto. Puistoa varten suunniteltu, Ylämaan spektroliitista valmistettu ja Martti Kälviäisen kivilouhimolta lahjoituksena saatu muistopaasi asennettiin paikoilleen viime viikon keskiviikkona. 

Kahdesta päällekkäin asetetusta kivestä koostuvan ja lähes 1500 kiloa painavan muistopaaden on toteuttanut ja osin myös ideoinut kivialaa opiskeleva Ilpo Sientola Ylämaalta. Hänelle tämä on ensimmäinen julkinen työ. 

Kiven päällispinta on hiottu sileäksi ja siinä on kullatuin kirjaimin teksti: ”Miltä tuntui paeta kotoa sodan takia.”

– Kivet ovat tarkoituksella hieman limittäin. Ajatukseni on, että perustus on vahva, mutta ei välttämättä aivan samassa kohdassa sen jälkeen, kun on joutunut kotoaan lähtemään, Ilpo Sientola avaa paaden symboliikkaa.

Evakkolapset ry:n puheenjohtaja Lauri Kosonen näkee myös kiven valinnassa merkitystä.

– Ylämaan spektroliitti sopii muistopaadeksi, koska Ylämaa oli yksi niistä pitäjistä, jonka raja halkaisi viime sotien jälkeen.

KILPIÄISTENTIEN ja Mukkulan kirkon luona sijaitsevan puiston laajuus on 2,5 hehtaaria, mutta ydinalue  on hehtaaria pienempi. Suomi 100 -juhlavuoteen liittyen puistoon istutetaan sata puuta kymmenen eri lajin ryhmissä. Suurin osa lehti- ja havupuista on jo paikoillaan, vain kymmenen havukuusta jätetään istutettaviksi itse avajaistilaisuudessa.

– Puiksi on valittu vanhoja lahtelaisia lajikkeita, esimerkiksi Paasikiven nimellä tunnettu omenapuulajike. Lisäksi istutamme muun muassa Siperian lehtikuusia ja visakoivuja. Puiden ympärille tulee myös erivärisiä kukkaniittysaarekkeita, kertoo Lahden kaupungin suunnitteluhortonomi Eila Palojärvi

Hän sanoo kukkasaarekkeiden olevan parhaimmillaan parin vuoden kuluttua. Puut puolestaan kasvavat viidessä vuodessa.

PÄIVI PARJANEN-VÄTTÖ

LUE LISÄÄ  20.7. KARJALA-LEHDESTÄ

KUVA

Ilpo Sientola kiillottaa paikalleen asennetun muistopaaden pinnan. Tytär Maria seuraa tiiviisti vieressä.





 
Lue lisää
2017-07-19 11:46:37

Kirvu-Säätiö allekirjoitti kirkonmäen hoitosopimuksen

Kirvu-Säätiö allekirjoitti äskettäin Kirvun kirkonmäkeä ja siellä sijaitsevaa sankarihautausmaata koskevan sopimuksen Kamennogorskin kaupungin maankäytöstä vastaavan Julia Aleksejevna Sotinan kanssa.

Muun muassa alueen hoitosuunnitelman ja rajakoordinaatit sisältävä sopimus antaa Kirvu-säätiölle ja Kirvun pitäjäseuralle paremmat mahdollisuudet kirkonmäen hoitamiseen.

– Nyt meillä on vapaammat kädet toimia. Voimme esimerkiksi kaataa alueelta lahonneita puita ilman, että siihen tarvitse anoa erillistä lupaa venäläisiltä viranomaisilta, säätiön valtuuskunnan puheenjohtaja Seppo Rautama toteaa tyytyväisenä.

Sopimuksen ulkopuolelle jää kuitenkin entisen puna-armeijan panssarivaunuvarikon alle jäänyt niin kutsuttu uusi hautausmaa ja sinne Kirvu-juhlien yhteydessä vuonna 1996 pystytetty muistomerkki.

– Tällekin alueelle haluaisimme luvan jonkinlaiselle puistometsälle, muunlaiseen hoitoon eivät resurssimme riitä, Seppo Rautama sanoo.

PÄIVI PARJANEN-VÄTTÖ

LUE LISÄÄ 20.7. 2017  ILMESTYNEESTÄ KARJALA-LEHDESTÄ

KUVA

Seppo Rautama vahvisti nuijan kopauksella Kirvu-Säätiön uudet säännöt. Pöytäkirjaan päätöksen merkitsi jo 35 vuotta säätiön sihteerinä toiminut Eeva Kuosa. (Kuva: Martti Ovaska)








 
Lue lisää
2017-07-19 11:48:55

Uukuniemestä tulee syksyllä kahden oman tsasounan pitäjä

Uukuniemen pitäjässä Akkakalliolla vihittiin viime viikon tiistaina käyttöön Pyhän perheen tsasouna ja vietettiin tsasounan praasniekkaa eli Konevitsalaisen Jumalanäidin ikonin juhlapäivää. Akkakalliolle on  noussut Uukuniemen pitäjässä kesäasukkaana viihtyvän

Andreas Hännisen

rakentama tsasouna.Toisaalla Kummussa kyläaktiivit pohtivat piharatkaisuja Leader-hankkeena kylän keskelle nousseelle pyhäkölle. Pitäjän ortodoksinen historia pulpahtelee näin pintaan 400 tsasounattoman vuoden jälkeen.

PÄIVI VENTO

LUE LISÄÄ  20.7.2017 KARJALA-LEHDESTÄ

KUVA

Pyhän perheen tsasouna on juuri vihitty käyttöönsä, juhlaväki on kahvilla toisaalla, mutta tsasounan ovi on auki heille, jotka haluavat rauhoittua.









 
Lue lisää
2017-07-19 11:57:26

LUE 20.7.2017 ILMESTYNEESTÄ KARJALA-LEHDESTÄ!

• Suomen myönteinen kehitys kansalaisten yhteistyön tulos
• Evakkomatkalaiset saivat muistomerkin Miehikkälään
• Erja Mikkolan näköisnuket saavat katsojan hämmästymään
• Vienan Karjalassa vielä nähtävissä Kalevalan laulumaitten perinnettä
• Tohmajärven unohdettu suurmies oli suomalaisuustaistelija
• Yrjö Rosendalin varhainen kuolema oli suuri menetys Viipurin Laulu-Veikolle
• Karjalaisen kulttuurin moniottelija Savitaipaleelta
• Sukujuurien tutkiminen kiinnostaa myös nuoria
• Hyrsynkulman kansakoulussa vietettiin viimeistä juhlaa
• Muolaalaiset viettivät muistojuhlaa jo 25. kerran
• Usko tulevaisuuteen säilyi loppuun asti 

Seuraava lehti ilmestyy 20.7.2017. (numero  29)

Tilaa irtonumero : http://www.karjala-lehti.fi/index.php?p=42&c=6


 
Lue lisää
2017-07-19 11:59:14

Kolumni 20.7. 2017

Päätöksissä tarvitaan yksimielisyyttä



MARTTI TALJA

kansanedustaja

Asetus ”kunnallishallituksesta maalla” annettiin vuonna 1865. Asetus erotti kunnan ja seurakunnan toisistaan, jättäen maallista laatua olevien asioiden hoidon kunnan vastuulle. Kuntakokous käytti ylintä päätösvaltaa ja toimeenpanovallasta ja hallinnosta vastasi kunnallislautakunta.

Kuntakokousten käsiteltäviä asioita olivat kansakoulujen perustaminen, terveyden- ja sairaanhoidon järjestäminen, vaivaishoidosta päättäminen, kunnallisverotuksen järjestäminen, rahavarojen hoidon järjestäminen, kunnallisten toimielinten henkilövalinnat ja muut sellaiset asiat, jotka voitiin katsoa kuuluvan kunnan yhteisten asioiden piiriin.

 

KUNNAT OLIVAT tuohon aikaan paikoin puolen maakunnan kokoisia, vanhojen seurakuntien rajoja myötäileviä. Keski-Kannaksella Jääsken seurakunta oli jakautunut Suuren Pohjansodan seurauksena Jääskeen ja Antreaan. Antreaakin lähdettiin pilkkomaan. Siitä erosi Kirvun kappeliseurakunnan alue omaksi kunnakseen 1871. Kuntien jakautuminen pienemmiksi kiihtyi vuosisadan lopussa ja seuraavana kahtena ensimmäisenä vuosikymmenenä.

Kuntien hallintotehtävien lisääntyminen, kansansivistys, kauppa ja muu yhteiskunnallinen toimeliaisuus lisäsivät kansalaisten asioinnin tarvetta kuntakeskuksissa. Kulkuneuvot olivat edelleen kehittymättömät. Ratkaisu oli siis kuntien pilkkominen.

Itsenäisen Vuoksenrannan seurakunnan ja kunnan perustamishanke oli 1800 -luvun lopulta. Asiointi oli hankalaa jo seurakunnan asioissa. Pappi kävi harvoin Antrean itäosien kylissä, jolloin hoidettiin kirkolliset toimitukset ja pappi kuulusteli kansan osaamista. Kuolleen saareen Vuoksenrannan kirkon läheisyyteen oli entisinä aikoina haudattu vainajia väliaikaiseen hautaan odottamaan parempia siirtokelejä Antrean kirkkomaahan.

Senaatti perusti Vuoksenrannan seurakunnan vuonna 1914 ja ensimmäinen kirkonkokous pidettiin 1916. Seurakunta sai pysyvän kirkkorakennuksen vasta 1935. Vuoksenrannan kunta perustettiin vasta vuonna 1924.

 

RIITA KIRKON paikasta jakoi uuden seurakunnan lopulta kahtia. Kirkkoa oli soviteltu useaan paikkaan. Suurimman kylän, Korpilahden asukkaiden tahdon mukaan seurakunta päätti kirkon rakentamisesta kyseisen kylän keskustaan. Eteläisten ja itäisten kylien asukkaat eivät hyväksyneet tehtyä ratkaisua. He kokivat epäoikeudenmukaisuutta kirkon paikasta. Riidan ratkaisu oli yllättävä.

Kauppias Yrjö Kuisman johdolla oli vuoksenrantalaisia raittiusmiehiä ollut kansanedustaja, raittiusliikkeen johtohahmon Matti Helenius-Seppälän hautajaisissa marraskuussa 1920. Tilaisuudessa puhui myös Viipurissa toimivan metodistiseurakunnan johtohenkilöihin kuuluva, rehtori J.W. Häggman.

Tämä teki Kuismaan suuren vaikutuksen. Vuoksenrantalainen lähetystö kävi tutustumassa Viipurin metodistiseurakunnan toimintaan. Päätettiin jättää anomus uuden seurakunnan perustamisesta. Metodismiin oli tutustuttu toki paikkakunnalla jo edellisillä vuosikymmenillä sisälähetyksen ansiosta.

Asiat etenivät nopeasti. Metodistikirkon suomenkielinen piirikuntakokous hyväksyi uuden seurakunnan perustamisen. Tosin pohdittiin, oliko seurakunnan perustamisen vaikute hengellinen vai kirkkopoliittinen. Uusi seurakunta perustettiin jo 10.2.1921. Leiposiin hautausmaalle tehtiin ensimmäinen hautaus 5.5.1921 ja kunnan eteläosassa Noinmäellä sijaitseva kirkkorakennus vihittiin käyttöön adventtina 1922.

Vuoksenlaakson metodistiseurakunnan jäsenmäärä oli suurimmillaan 850 henkilöä. Seurakunta jatkaa toimintaansa Asikkalan Vesivehmaalla ja on tiettävästi ainoa siirtoseurakunnista, jota ei ole lakkautettu missään vaiheessa.

Seurakunnan historiikki ”Sana siirtyi Vuoksenrannasta Vesivehmaalle” valmistui vast’ikää. Mielenkiintoinen pala tuon ajan kunta- ja kirkkopolitiikkaa.

Yhteisten asioiden hoitaminen on taitolaji tänäkin päivänä. Maakunnat ovat tulossa entisten suurkuntien sijaan. Muutoksen valmisteluun on panostettava.


 
Lue lisää