2017-10-18 14:19:18

“Laitonta ja laillista liikennettä“ Itärajalla

Turun Torkkelin Killan luentosarjan päätteeksi 10. lokakuuta FM Riku Kauhanen kertoi itärajan salakaupasta ja väen liikkeistä vuosina 1918–1928. 

Karjalankannas eli Pietarin läheisyydessä kulta-aikaa vuoden 1917 vallankumoukseen asti. Venäjä joutui sekasortoiseen tilaan, Suomi itsenäistyi, itäraja sulkeutui. Rajan merkitys tosin häilyi aina vuoteen 1920, jolloin se täsmentyi Tarton rauhassa. 

Sisällissodasta jäi verisiä paikkoja. Yksi niistä, Kuolemanlaakso Raudun seudulla toimi myöhemmin vakoojien hämäräpuuhien suojana.

Pula ajoi 

salakauppaan

Karjalankannaksen tilat olivat pieniä mutta tuottoisia. Moni tilallinen oli jo valmiiksi erikoistunut Pietarin-kauppaan. 

Kun ankara pula Pietarissa iski, iskivät salakuljettajatkin. Kauppa alkoi vuonna 1918 pääasiassa voilla ja jauhoilla.

– Voin salakuljetukseen ”kannusti” myös säännöstely ja maitotilallisille määrätyt luovutuskiintiöt. 

Salakuljettajissa oli niin amatöörejä reppuineen kuin ammattilaisia kokonaisine hevoskuormineen. 

– Kun alkuun päästiin, mukaan saattoi liittyä koko perhe. Ei ollut harvinaista pidättää rajalla ”juuri kävelemään oppineita pikkulapsia tai haudan partaalla olevia vanhuksia”. 

– Se ei enää ollut pelkkää omien tilojen tuotteiden vientiä, vaan verkostoitunutta kauppaa. Hevoset ja lehmät saattoivat kulkea rajan yli pitkänkin matkan takaa useasta ”kädestä käteen”. 

Karjala-lehti kirjasi toimia. Vuoden 1918 joulukuussa lehti kertoi salakuljetusta harjoitettavan Kauksamosta, Korpikylästä ja Miettilästä käsin. Jos rajalla oli rauhallista, uutisoitiin sekin. 

KANERVA FRANTTI

LUE LISÄÄ 19.10.2017 KARJALA-LEHDESTÄ

KUVA

– Parhaita tietolähteitä olivat Valpon rajavalvontaan liittyvät asiakirjat ja Tullilaitoksen takavarikkoasiakirjat, rajavartiolaitoksen historiikit, Karjalan paikallishistoriikit ja vuosien 1918, 1919 ja 1920-luvun Karjala-lehdet, kertoi Killan jäsen, tutkija Riku Kauhanen.

















« Takaisin