2018-05-23 12:17:51

KOLUMNI

Keväisiä ajatuksia

IDA AHTIKIVI

NÄIN sunnuntaina kevään ensimmäisen pääskysen. Vanhan sanonnan mukaan kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta ja pääskysestä ei päivääkään. Voisi siis todeta, että kesä on saapunut – ainakin eteläisempään Suomeen.

Eikä ihmekään, kesän merkkejä voi nähdä jo muultakin kuin taivaalla liitelevistä pääskysistä. Sini- ja valkovuokkoihin on voinut törmätä jo muutama viikko sitten ja voikukat rehottavat siellä täällä. Ulkona voi kuulla lähes yötä päivää lintujen riemukasta elämöintiä, rakentavan pesää ja sirkuttelevan toisilleen. Aurinko laskee iltakymmenen jälkeen ja nousee taas aikaisin neljältä aamulla. Kaupungilla ihmiset ovat luopuneet tummista vaatteista ja näyttävät iloisemmilta. Lisäksi lehdet versovat puissa ja osa niistä on jo puhjennut.

Kaikki nämä kesän / kevään -merkit laittavat meidät väkisinkin muistelemaan kuluneita keväitä sekä kesiä. Kaksi vuotta sitten näihin aikoihin odottelin kesäloman alkamista, peruskoulusta valmistumista, uuden opiskelupaikan varmistumista sekä kesätöiden alkamista. Paljon oli muutoksia elämässä, ja suurin niistä opiskelupaikan vaihtuminen. Kaikki oli enemmän tai vähemmän jännittävää.  

OLEN kuitenkin erittäin kiitollinen kesätyöpaikkani ilmapiiristä, joka ei aiheuttanut negatiivisia tuntemuksia ja oli erittäin joustava sekä kannustava. Koko kesätyöjakson ajan koin olevani osa porukkaa, enkä vain mitätön kesätyön tekijä, jolle syötetään kaikkein ärsyttävimmät hommat. Mielipidettäni kuunneltiin, sain vaikuttaa ja työtäni arvostettiin. Olin saapunut Pirkkalan Karjala-seuraan.

Kesätyöjakson jälkeenkin minuun oltiin yhteyksissä ja syyskokouksen aikaan minua pyydettiin mukaan toimintaan, aina hallitukseen saakka! Niin siinä kävi, että istuin vuoden verran nuorisotoiminnan vastaavana Pirkkalan Karjala-seurassa. Yhdessä tekemisen meininki sekä positiivinen ilmapiiri välittyi koko vuoden ajan. Huhtikuussa tartuin puheenjohtajan nuijaan. On mielestäni hienoa, että nuoresta iästäni huolimatta minut valittiin tähän tehtävään.

Toiminta omassa Karjala-seurassa on tuntunut mukavalta, kotoisalta ja lystikkäältä. Uusien ihmisten tapaaminen ei ole ollut vaikeaa, kun kaikki ottavat toisensa vastaan avoimesti ja sydämellisesti. Yhteistyön tekeminen on ollut myös muiden Karjala-seurojen kanssa onnistunutta ja karjalaista iloisuutta täynnä. Ei ole ollut yhtäkään sellaista kohtaamista, jota olisin jäänyt miettimään ikävin tuntemuksin. Karjalaisten kanssa on helppo toimia.

VOISIN verrata Karjala-seuroja ja ihmisten välisiä suhteita vahvasti juurillaan seisovaan, lehtiä täynnä olevaan lehtipuuhun. Puun vahvat juuret kuvaavat aitoja karjalaisia sukujuuria. Tukevat oksat seuraavien polvien karjalaisia ja versovat lehdet uuden polven karjalaisia. Vahvoihin juuriin nojaten ja tukevissa oksissa riippuen on hyvä nuoren verson kasvaa ja kehittyä, yrittää ja erehtyä.

Voisin väittää, että parempaa ja turvallisempaa ympäristöä ei ole nuoren kasvaa, tuoda mielipiteitään esille ja oppia tuntemaan itsensä, kuin karjalaisten ympäröimänä. Olen kokenut lapsen, lapsuuden ja nuorten arvostamisen, kuuntelemisen sekä kannustavasti eteenpäin viemisen olevan osa karjalaista kulttuuria. Ei ole väliä minkä ikäinen on, vaan sillä, että kaikki on yhtä suurta karjalaista perhettä.

Tahdon jakaa omat positiiviset kokemukset myös muiden karjalaisjuuristen nuorten kanssa. Kannustan muitakin versoja tulemaan rohkeasti mukaan Karjala-seurojen toimintaan!

 

Kirjoittaja on Pirkkalan Karjala-seuran puheenjohtaja


IDA AHTIKIVI


« Takaisin