2018-07-18 09:38:53

KOLUMNI

Karjala putosi nettiin poliittiselta agendalta

RISTO UIMONEN

Donald Trumpin ja Vladimir Putinin huippukokouksen alla mediassa muisteltiin, mitä tapahtui edellisten Yhdysvaltain ja Venäjän presidenttien käynneillä Helsingissä. Sellainenkin tapahtuma mainittiin, että George Bushin ja Mihail Gorbatshovin vierailun alla 1990 vaadittiin mielenosoituksessa Karjalaa takaisin Suomelle.

Tämänkertainen huippukokous ei näyttänyt saavan enää Karjala-aktivisteja innostumaan. Mielenilmauksia järjestettiin monen muun oikeudenmukaisuusteeman ympärillä. Karjalan palautusta koskeva vaimeus saattoi johtua poliittisesta realismista. Siitä, ettei palautuksella elämöinti olisi herättänyt huomiota jännittyneessä kansainvälispoliittisessa ilmapiirissä. Vuonna 1990 elettiin jäidenlähdön aikaa.

Kun tuohon havaintoon liittää äskeisten presidentinvaalien keskustelut, näyttää siltä, että Karjala-keskustelulle on käymässä samoin kuin sotaveteraaneille: molemmat ovat menettäneet poliittisen voimansa ja pudonneet politiikan pääagendalta pois. Niitä ei ole unohdettu, mutta huippupoliitikkojen kuulee mainitsevan Karjalan ja sotaveteraanit enää vain juhlapuheissaan.

Seurasin tarkkaan presidenttiehdokkaiden yhteiskeskusteluja talvella, mutta korvaan ei tarttunut eikä silmiin osunut mainintaa tai keskustelua Karjalan palautuksesta. Tähän vaikutti varmaan osaltaan se, ettei ehdokkaissa ollut ketään, jolla olisi vahva omakohtainen intressi asiaa kohtaan.

Enemmän kyse oli kuitenkin siitä, että Karjalan palautus miellettiin marginaaliseksi asiaksi, jolla ei pisteitä kerättäisi suorassa vaalissa. Karjalan evakkojen ja heidän lastensa määrähän vähenee koko ajan. Lapsenlapset kasvavat maailmaan, jossa nykyrajat ovat realiteetti. 

Ehdokkaista Matti Vanhasella on isänsä kautta juuria Karjalassa. Professori Tatu Vanhanen oli syntynyt Vuoksenrannassa 1929. Matti Vanhanen ei kuitenkaan hypi aisan yli entisenä pääministerinä ja ulkopolitiikan spesialistina, vaan kannattaa virallista linjaa, jonka mukaan Suomella ei ole avoimia kysymyksiä Venäjän kanssa. Karjalan palautuksesta saa puhua ja se voidaan ottaa esille, jos Venäjältä tulee aloite.

Karjalan palautus oli esillä vielä vuosien 1994 ja 2000 presidentinvaaleissa. Vuonna 1994 siihen vaikutti asian yleisen merkityksen lisäksi Viipurissa syntyneen Martti Ahtisaaren halu korostaa juuriaan. Ahtisaari ei unohtanut presidenttinä Karjalaa ja vakuutti presidentti Boris Jeltsinille, etteivät suomalaiset lopeta keskustelua Karjalan kohtalosta. Ahtisaari mainitsi karjalaisuutensa myös Nobel-juhlassa pitämässään puheessa.

Vuoden 2000 presidentinvaaleissa ehdokkaat määrittelivät kantansa Karjalan palautukseen. Mitään erityistä rohkaisua tai lupausta asian esille ottamisesta ei kuultu, ei edes karjalaistaustaiselta Riitta Uosukaiselta. Hän ja Esko Aho osoittivat sentään varovaista ymmärtämystä palautusta kohtaan. Muut ehdokkaat suhtautuivat enemmän tai vähemmän kielteisesti asiaan.

Palautuksen puolesta ovat puhuneet voimakkaimmin presidentit J.K. Paasikivi ja Urho Kekkonen. He ottivat asian esille Kremlin johdon kanssa ilman tulosta. Vaikka Karjalan palautus on pudonnut politiikan huippuagendalta pois, keskustelu siitä jatkuu netissä vilkkaana. samoin karjalaisjärjestöjen ja palautusta vaativien yhdistysten jäsenten parissa. Myös kirjoja siitä on julkaistu.

Esimerkiksi Suomi24-palvelun Karjalan palautus -keskustelussa on julkaistu vuodesta 2004 lähtien lähes 8 700 kommenttia, yksistään 85 tänä vuonna. Nettikeskustelu purkaa poliitikkoihin kohdistuvia paineita, vaikka sen tarkoitus on päinvastainen lisätä niitä. 

Kirjoittaja on espoolainen tietokirjailija.


RISTO UIMONEN


« Takaisin