2015-07-30 11:53:20

Kesämatka Kirvuun, Antreaan ja Viipuriin

Ristin juurella sanat: Tällä paikalla on seissyt Kirvun kirkko 1500-luvulta. Viimeisin , kolmas oli rakennettu 1816, tuhoutui 1978.

INKERI OVASKA-LAHTI

Teimme veljeni Heikki Ovaskan ja hänen Pirjo-vaimonsa kanssa kotiseutumatkan Karjalaan. Heikki suuntasi autonsa Imatran kautta synnyinseudulleen.

Kirvuun

Totesimme perillä kotikylämme Sairalan ränsistyneen entisestään. Vain kaupan edustalla oli pientä liikehdintää. Tultuamme kansanopiston suoralla sijaitsevaan Eino-isämme entiseen kotitaloon, sen nykyinen isäntä toivotti meidät tervetulleiksi.

Kahvitellessamme pihalla hän kertoi vaimonsa ja naapurissa asuneen siskonsa kuolleen. He olivat meille tuttuja aikaisemmilta vierailuilta. Pirjon antaessa tuliaisina ruokapakkauksia saimme kuulla, ettei kyläkaupassa ole riittävästi ruokaa, eikä apteekkiakaan enää ole. Isänään sovittaessa Heikin tuomia uudehkoja vaatteita, huomasin hänen silmänsä kostuvan.

Yksinäinen mies jäi kotiinsa silmin nähden onnellisena.

MATKALLA kirkonmäelle ohitimme kansanopiston pihatiellä olleen esteen takia. Kirvunjäven läheisyyessä avautui heinikkoinen kirkonmäki. Sankaripatsas ja muistokivi olivat kukitetut. Kivessä olivat sanat: ”Tällä paikalla on seissyt Kirvun kirkko 1500-luvulta.” Heikki mietiskeli kirkonrauniolla:

-       Historia kertoo, että silloisen kirkon lattiapalkkien alle on haudattu myös Ovaska sukumme jäseniä.

-       Kirkonmäellä vallitsi suvisen pyhäpäivän rauha.

SIIRRYIMME hautausmaan muistomerkille. Siinä pyhällä maalla muiden kirvulaisten joukossa ovat myös Matti-ukkimme ja Anna Mari- tätimme leposijat. Hiljaisuuden rikkoi ainoastaan mäntyjen humina.

MUUTAMAN kilometrin jälkeen erosimme erittäin kuoppaiselle Inkilään johtavalle tielle. Onneksi vastaantulijoita ei tälläkään tiellä ollut. Metsän jälkeen avautui entisen Inkilän mummolanpiha. Olemme olleet tietoisia siitä, ettei päärakennusta eikä aittaakaan enää ole. Metsätie Viienlammelle on umpeutunut ja jykevä pihakoivu lahonnut. Nykyään asutaan silloisessa valkoisessa navettarakennuksessa. Talonväkeä emme tavanneet. Poimiessani pihalta kesäkukkia, kaipasin käen kukuntaa.

MYÖS ASEMANSEUTU oli lähestulkoon autio. Kävimme koulun takana etsimässä sukulaisten talojen paikkoja, mutta emme niitä tunnistaneet. Nousimme Kopossillalta mäenharjalle. Tien vasemmalla puolella on asuttu talo, jonka maat laskeutuvat kauniiseen Alajärveen.

Siinä on ollut isämme isoisän Ukko-Matin silloinen koti. Poika-Matin, eli isämme isän avioiduttua naapurin Hlelenan kanssa, he muuttivat Kuismalaan. Ukon toisesta avioliitosta lähti maailmalle 11 nuorta Ovaskaa.

Hyvästi Kirvu-Svabodnoje, hyvästi

ANTREAAN.

Koljolan tiellä vastaan tulleet kuorma-autot jättivät jälkensä rankat pölypilvet. Etsimme asemanseudulla Olkinuoran kylään johtavaa tietä, mutta emme sitä löytäneet. Siell Savijoen lähettyvillä on Lempi-äitimme syntymäpaikka.

Olkinuora-sukumme tätien ja enojen silloiset talot tunnistimme Kukkolassa ja kirkolla. Ne ovat edelleen asuttuja. Antrean kirkon rauniolla muistelimme edesmenneitä omaisiamme. Pysähtyessämme Kuukaupin sillalla totesimme, ettei ole Vuoksen voittanutta.

Hyvästi Antrea-Kamennogorsk, hyvästi!

VIIPURIIN

Majoituimme Victori-hotelliin, jossa Heikin autolle oli varattu suljettu pysäköinti. Tilavan huoneen äänieristys ja ilmanvaihto olivat hyvät ja Flovour-ravintola antoi parastaan. Hotellin näköalahissit sijaitsevat rakennuksen seinän ulkopuolella. Sieltä avautuu näköala Salakkalahden ympäristöön.

Jännitin läpinäkyvässä hississä niin, että tunsin tehneeni 86vuotiana hitaanlaisen tandem-hypyn. Se tuntui mukavalta. Lähdimme mielenkiintoisina tutustumaan meidän karjalaisten kaupungin nähtävyyksiin.

Näkemiin, Viipuri-Vyborg, näkemiin!


« Takaisin