2016-07-11 12:43:44

Karjalan kunnailla ja Kannaksen teillä

Matkatunnelmia kirjasi

Irja Jefremoff

 

Ylä-Lapin Karjalaseura järjesti kesäkuun alussa retken Karjalan kannakselle ja Pietariin. Pienen osallistujamäärän vuoksi retki toteutettiin Ivalosta Helsinkiin julkisia kulkuneuvoja –bussi- ja junavuoroja-  hyväksi käyttäen.  Helsingistä matkaa jatkettiin Viipuriin nopealla Allegro-junalla. Viipurissa odotti venäläisen ohjelmapalveluyrityksen pienoisbussi,  jolla matka jatkui kohti Terijokea.  Retken erityiskohteena olikin terijokelaissyntyisen Pirkko Mattuksen, omaa sukuaan Luoma-ahon, kotipaikat Terijoella ja Kivennavan Jalkalan kylässä.


MENOMATKALLA Terijoelle pysähdyttiin ensimmäiseksi Raivolan kylässä. Kauniin puukirkon takaa löydettiin runoilija Edith Södergranin ja kissansa Totin muistokivet. Raivolasta matka jatkui Vammelsuuhun,  ja sen jälkeen saatiinkin nauttia rehevästä merenrantamaisemasta vanhoine ja uusine huvilamiljöineen. 

Terijoen keskustassa on säilynyt funkkis-tyylinen Terijoen Osuuskaupan rakennus, jossa Pirkon isä oli aikanaaan työskennellyt. Terijoki  oli Pirkolle lapsuudesta tuttua asuin- ja kotiseutua. Lähellä sijaitsevat kirkot – Terijoen luterilainen kirkko sekä Kazanin Jumalanäidille pyhitetty ortodoksikirkko ovat molemmat kunnostettuja ja nykyisin kirkollisessa käytössä. Luterilainen kirkko ei ikäväksemme ollut enää auki meidän Terijoelle  saapuessa.

Retken majapaikaksi oli valittu Cronwell Park-hotelli Kuokkalassa eli Repinossa. Paikan nimi jo kertoikin, että lähellä hotelliamme sijaitsi taiteilija Ilja Repinin ateljeetalo, johon meillä oli myös mahdollisuus  tutustua matkamme aikana. 

KOLMANNEN MATKAPÄIVÄN retki suunnattiin Kivennavan Jalkalan kylään, jossa Pirkon isovanhempien kotitalo aikanaan sijaitsi ja jonne myös hänen vanhempansa talvisodan evakosta palattuaan asettuivat ja rakensivat oman talon. Pirkon edellisestä vierailusta Jalkalaan oli ennättänyt kulua kymmenisen vuotta, joten jännitys oli suuri, mitä entisille kotipaikoille nyt mahtoi kuulua. 

Entinen kotikylä oli rakennettu täyteen näyttäviä pietarilaisten ”datsoja”,  joita ympäröivät vankat aidat ja lukitut rautaportit.  Mutta ihme kyllä Pirkon isän rakentama talo oli jäljellä, korjattuna ja osin laajennettuna, korkean aidan sisällä. Uutta päärakennusta oltiin rakentamassa tontille.  Monella tavalla koetettiin saada näkymää entisen kotitalon pihapiiriin: yhdistyksemme sihteeriä Eevaa tuettiin seisomaan sementtisen kaivonrenkaan päälle ottamaan kuvaa aidan sisäpuolella näkyvästä kotipihasta.

Pirkon tytär Maarit löysi kuvakulman pihalle portin alitse. Joka tapauksessa oli iloinen asia, että kotitalo oli säilynyt, sitä käytettiin ja oli kunnostettukin.

Jalkalan kylässä sijainnut Parviaisen talo liittyy Vladimir Iljits Leninin historiaan Venäjän vallankumouksen alla. Paikalle rakennetussa museossa esitellään vallankumousjohtaja Leninin vaiheiden ohella kylän karjalaisasutuksen historiaa.  Näyttelyssä oli kuvia niin Pirkon vanhempien kuin isovanhempienkin rakentamista taloista sekä perheenjäsenistä. 

Pirkko tyttärineen otettiin huomaavaisesti vastaan, ja kohta istuimme koko ryhmä ulkona teepöydässä odottelemassa, että museoväki oli ohjannut museossa ennen meitä vierailleet ryhmät luontopolulle. Pian sitten saimmekin perusteellisen esittelyn sekä Parviaisen talolla että museolla. Pirkon isovanhempien talo museota ympäröivän luonnonsuojelualueen sisällä on säilynyt ja odottaa kunnostus-määrärahoja. Mummolan pihalla saimme kokea koskettavan hetken Pirkon lausuessa meille Ilmari Pimiän runon Kivennavasta.  Paikalle kutsuttiin myös museon entinen johtaja, joka oli eläkkeelle jäätyään asettunut asumaan Jalkalan kylään.  Pirkko Mattus oli valmistuttanut  lahjaksi museolle ja sen entiselle johtajalle valokuvakirjan vaiheistaan Terijoelta ja Kivennavalta ensin Längelmäelle ja sitten ammattiin valmistuttuaan kätilöksi ja porotilan emännäksi Inarin Lappiin.

KOSKETTAVAN kotipaikkakäynnin jälkeen suuntasimme entisen Lintulan luostarin paikalle, jonne on kohonnut uusi kaunis kirkko. Kirkkoa esitteli meille paikalla rakennustöidenkin aikaan mukana ollut sisar Maria. Paikalla viimeisteltiin ympäröivää piha-aluetta, ja saimme kuulla Kivennavan Lintulan olevan jo nyt merkittävä pyhiinvaelluskohde alueella.

Kolmas matkapäivä vei ryhmämme aurinkoiseen Pietariin, jonka kohteita meille esitteli paikallisen oppaan ohella erinomainen Pietarin ja Venäjän historian tuntija Mirja Luomakoski, joka toimi myös tarvittaessa tulkkinamme. Viimeisenä matkapäivänä palattiin Viipuriin. Pyöreässä tornissa nautitun hyvän lounaan jälkeen oli aikaa tuliaisostoksiin. Oli aika kiittää meitä neljä päivää hyvin palvellutta viipurilaista autonkuljettajaa ja siirtyä raja- ja tullimuodollisuuksien jälkeen asemalaiturille, josta nousimme jälleen Allegro-junaan.  Kannaksen vehreydessä ja lauhkeassa meri-ilmassa vietettyjen päivien jälkeen kotona pohjoisessa odotti kolea alkukesä räntä- ja lumisateineen.


« Takaisin