2016-07-29 08:21:35

Valkjärvellä – esi- isien kotikonnuilla

KUVA 

Heikki Inkiläinen laskee kukat kirkon muistomerkille.

HEIKKI INKILÄINEN

Kalevi Ponkkonen on pari vuotta ihmetellyt, miksi  Inkiläisen Heikki ei ole käynyt Valkjärvellä,

vaikka hänen isänsä ja mummonsa on sieltä kotoisin. Isoisä on kuollut jo Karjalassa vuonna 1934. Tänä kesänä minä sitten hankin monikertaviisumin ja kävin Kallen kanssa parin päivän reissulla Valkjärvellä.

Olin minä karjalaisuudesta kiinnostunut jo asuessamme Lauritsalan Mustolassa. Kävin silloin

Saimaan Kanavan Karjalaisten tilaisuuksissa. Vuonna 1960 muutimme Joutsenoon isän työn

perässä ja meni pitkä aika ennen kuin juurruin joutsenolaiseksi. Olin kyllä 30 vuotta Kaakon

Karjalaisten jäsen ennen kuin liityin Joutsenon Karjalaisiin.

Yritimme mennä Nuijamaan kautta Venäjälle, mutta meidän täytyi tulla talaisin Suomeen

vaikka olimme odottaneet Venäjän tullissa kaksi ja puoli tuntia. Tullivirkailija ei laskenut,

koska Kallella oli autona Ford Focus eikä Hyundai Pony, jolla Kalle oli useita kertoja käynyt

aiemmin Venäjällä. No tulimme takaisin Joutsenoon, Kalle vaihtoi autoa ja menimme Imatran

kautta rajan yli. Siellä jouduimme taas Svetogorskissa odottamaan yli tunnin ennen kuin pää-

simme rajan yli.  Moni olisi jättänyt matkan seuraavaan päivään, sillä kello oli jo yli 14, mutta

me emme antaneet periksi.

Jääskessä ohitimme Rouhialan voimalaitoksen, joka oli Stalinin tärkein sotasaalis, oikea lotto-

voitto hänelle. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Viipurin maalaiskunnassa Ihantalan

taistelun muistomerkki, johon minä laskin kukat. Minä yllätyin maisemien kauneudesta ja

luonnon vehmaudesta. Seuraavaksi pysähdyimme Muolaan Kyyrölässä. Kyyrölä oli kuuluisa

savipoteistaan. Nyt tämä saviperinne jatkuu Hämeenlinnassa, jossa Tiina ja Jaana Uschanoff

jatkavat isänsä Leon perinnettä. Nyt alamme olla lähellä isän ja isovanhempien kotiseutua

Valkjärven Valkeamatkaa.

Valkjärvellä on isoja korkeuseroja ja niinpä siellä kehitetään kovaa vauhtia loma- ja urheilukeskuksia. Me kävimmekin katsomassa toista laskettelukeskusta, jossa joimme kahvit.

Täältä oli hyvät näköalat kauas pitäjälle. Tästä vähän matkan päässä oli taivaalle suunnattu

valtava satelliittilautanen.

Saavuttuamme Valkjärven keskustaan varasimme yöpaikan  hotelli Radugasta läksimme kiertämään kirkasvetistä ja kuulemma kalaisaa valkjärveä. Sen itärannalla tiellä oli puomi, joka

oli onneksi auki, jonka jälkeen järven rannalla oli komeita datshoja. Ne oli korkeilla aidoilla

aidattuja. Koko kierros järven ympäri on noin 14 km. Sitten kävimme katsomassa keskustassa

joutsenolaisen Aulis Lunnon  vanhempien kotitaloa. Nyt uni maittoi pitkän ja seikkailurikkaan

päivän jälkeen.

Seuraavana aamuna kävin kuvaamassa hotellin lähistöllä olevia uusia kerrostaloja. niiden pihalla oli upeita maastureita. Ladoja en nähnyt Valkjärvellä ollenkaan. Aamupalan jälkeen lähdimme katsomaan kirkonpaikkaa. Valkjärven viidennestä kirkosta on vain kivijalka jäljellä.

Löydettyäni kaupasta kukkia laskin kukat kirkon portaiden vieressä olevalle muistomerkille

ja sankarihautausmaan ristille. Tuntui pahalta, kun venäläiset olivat haudanneet omiaan             melkein kirkon rappujen eteen.

Sitten kävimme Valkeamatkassa. Matkalla sinne oli mielenkiintoista havaita se, kuinka selkeästi erot näkyvät muun muassa asumisessa. Teiden varsilla on kaatumaisillaan olevia mökkejä

ja hulppeita taloja vieretysten ja kaikissa asutaan yhtä lailla. Tiesin, että isäni kotitalo on purettu  ja sen paikalla on viljapeltoa. Hänen kotipaikkansa sijainti olisi ollut melkoista hakuammuntaa, mutta tulipahan käytyä isän entisessä kotikylässä. Nyt kävimme tutustumassa Valkjärven toiseen laskettelukeskukseen. Siellä oli kaksi uutta hotellia ja upeita uusia taloja.

Sitten tulimme Viipurin ja Svetogorskin kautta kotiin. Tulomatkalla kävimme katsomassa

Jääsken viidennen tuhoutuneen kirkon paikkaa. 


« Takaisin