2016-07-29 08:20:26

Jaakkiman matka

KUVA

Jaakkiman kirkon rauniot.

HEIKKI INKILÄINEN

Vaimoni Ritva Inkiläinen alkoi suunnitella matkaa Jaakkimaan jo kolmisen vuotta sitten. Hänen

äitinsä, Irja Heletoja ja isovanhempansa Vilhelmiina ja Emil Innanen olivat kotoisin Jaakkiman

Luotovaarasta. Vuosi sitten hänen sukuaan alkoi myös kiinnostua matkasta. Niinpä meitä oli matkalle lähtijöitä 11 henkilöä. JaPi-matkat Haminasta räätälöi meille matkan. Tämän kesän

heinäkuussa matka sitten toteutui.

Menimme 15 hengen pikkubussilla Imatralta rajan yli ja meillä oli kuljettajana JaPi-matkojen toimitusjohtaja Jarmo Ahonen. Hän selosti meille matkan varrella ja venäjänkielen taitoisena

hän pärjäsi hyvin paikallisten ihmisten kanssa. Svetogorskin tullissa joudumme odottamaan yli tunnin, sillä tullivirkailijat olivat saaneet uudet ATK-systeemit sekaisin. Vesa Tuomainen kävi jo

Svetogorskissa katsomassa isoisänsä talon raunioita.  Sitten ohitimme Rouhialan voimalaitok-

sen. Jos voimalaitos olisi sodan jälkeen jäänyt Suomen puolelle, niin tuskin tarvitsisi nyt ostaa

Venäjältä tuontisähköä langat punaisina. Jääskessä ylitimme Vuoksen jo toista kertaa. Matka

Räisälään oli monessa kohtaa kuin ”pyykkilautaa”. Räisälässä levähdimme ja täydensimme

ostoksia.

Käkisalmessa näimme Käkisalmen linnan auton ikkunasta Täällä pidimme ruokatauon eräässä

ravintolassa. Jaakkimaan tie oli asfaltoitu, mutta hyvin mutkaista. Jaakkimassa asema on säilynyt, jota kuvattiin ahkerasti. Myös Uudenkylän koulu on säilynyt, jota Ritvan äiti on käynyt.

Ritvan serkun, Arja Erkheikin isä oli taas käynyt Lahdenpohjassa koulua. Sitten lähdettiin

etsimään Ritvan äidin ja Arjan isän kotipaikkaa asemalta kaksi kilometriä koilliseen entistä

Uukuniemen tietä. Talo oli purettu jo sodan jälkeen, mutta onneksi löydettiin talon kivijalka.

Samoin löydettiin siitä 300 metriä pohjoiseen Ritvan äidin kotipaikka.

Nyt mentiin Lahdenpohjaan, jossa majouduttiin hotelli Karleenin uudempaan osaan kahdeksi

yöksi. Illalla vielä katseltiin Lahdenpohjaa. Seuraavana päivänä menimme Sortavalaan, josta

menimme kantosiipialuksella Valamoon. Täällä meillä oli hyvin suomea taitava opas, joka

kertoi Valamon historiasta ja esitteli paikkoja. Lopuksi meillä oli pienimuotoinen konsertti

eräässä kappelissa. Valamon pääkirkot, talvikirkko ja kesäkirkko mykistivät meidät upeilla

ikoneillaan, joissa oli käytetty paljon kultauksia. Joimme vielä kahvit Valamossa ja sitten

lähdettiin kohti Sortavalaa. Kyllä Laatokka, tuo ”Karjalan meri” sävähdyttää suuruudellaan,

joka on yli 10000 neliökilometriä suurempi kuin meidän suurin järvi, Saimaa.

Sortavalassa söimme hotelli Piipun Pihassa ja katselimme Sortavalaa vielä tunnin verran.

Siellä pidettiin ennen sotia Vakkosalmessa suuria laulujuhlia. Vietimme toisen yön Lahdenpohjassa, aamulla kävimme katsomassa Jaakkiman rauniokirkkoa. Se oli valtavan kokoinen, siihen mahtui aikanaan 3000 ihmistä. Kirkko tuhoutui vuonna 1977 tulipalossa. Ritva laski kukat kirkon raunioille. Kävimme vielä Jaakkiman hautausmaalla.

Kotimatkalla tulimme Käkisalmeen, josta ajoimme Sakkolan Kiviniemeen, koska täällä oli

parempi tie. Kiviniemessä katselimme Vuoksen tyrskyjä, jossa harrastettiin koskimelontaa.

Nyt tulimme Valkjärven kautta Muolaan Ylä- Kuusalle, jossa meillä oli ruokapaikka vanhasta

kivinavetasta tehdystä ravintolassa. Sitä piti professori ja hänen inkeriläinen vaimonsa. He

puhuivat hyvin suomea. Täältä jatkoimme Viipurin maalaiskunnan Portinhoikkaan, jossa on

suuri neuvostoaikainen sotamuistomerkki. Sen jälkeen tulimme Svetogorskin kautta Suomeen.

Kaikki olivat tyytyväisiä onnistuneeseen ja antoisaan matkaan.


« Takaisin