2016-08-03 10:22:05

Terijoelta. Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua

PAAVO PAJU

Lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen päätimme jälleen lähteä Terijoki-seuran järjestämälle matkalle Terijoki-Zelenogorskiin viettämään yhteistä kaupunkijuhlaa kaupungin nykyisten asukkaiden kanssa. Kaikki olemme sodan jälkeistä sukupolvea, poikani, hämäläisine vaimoineen,  jo toista. Vanhempani, Sylvi ja Toivo Paju ovat molemmat syntyisin Terijoen ja Uudenkirkon alueilta, lopulta kuitenkin asettuneet Terijoen Tyrisevän kylään meren rannalle. Isäni oli ammattikalastaja, rysäTopinakin paikkakunnalla tunnettu.

Koska poikani, nelikymppinen oli mukana ensimmäistä kertaa päätimme lähteä matkaan omalla autolla jotta ennen bussimatkalaisten saapumista ehtisimme tutustua kannakseen laajemminkin. Ensimmäisenä päivänä kiersimme Viipuria jonka vielä aistittavissa oleva, mutta osin ränsistynyt kauneus teki vaikutuksen nuoriin. Rakennusalan koulutettuja kun molemmat ovat. Aallon kirjasto oli illallisen keskustelun pääaiheita.

Kronstadt  

Päiväksi oli valikoitunut Venäjän laivaston vuosipäivä, 27.7. eli päivä jolloin Pietari Suuren laivasto 1714 saavutti ainoan merkittävän meritaisteluvoittonsa Hankoniemen Riilahdessa lyötyään Ruotsin laivaston pienehkön osaston. Pääosan Ruotsin laivastosta purjehtiessa kiireesti Tukholmaa suojelemaan.  Eipä Tsaarien eikä Neuvostoliiton laivasto ennen eikä jälkeen tuota tapahtumaa mitään mainitsemisen arvoisia voittoja sitten ole saanutkaan meriitikseen. Mutta paikka on suvullemme sitenkin merkityksellinen että sittemmin verkko- ja siimaTopiksi muuttunut isäni kalasti äitini kanssa meidän lapsienkin avustaessa sotien jälkeen Riilahden merialueella eläköitymiseensä asti. Ja kalastustila, lapsuudenkotini siis, on edelleenkin sukumme omistuksessa.

Olivat kuitenkin rakentaneet  todella upean uuden moottoritien kohti Pietarin keskustaa ja sehän imaisi mukaansa.  Eräidenkin U-käännösten jälkeen kun vihdoin Kronstatin Merimieskirkon kupoli oli edessämme, marssivat paraatijoukot takaisin kasarmeihinsa soittokunnan tahdittamana. Nyt oli kirkkosalikin avoin ja  mitä upeimmat kultaukset, ikonit ja salin valtavuus ovat sykähdyttävä näky.

Salia kiertää kivitaulujen kehä joissa kerrotaan merkittävistä merellisistä tapahtumista aikojen alusta lähelle nykypäivää. Ja löytyihän sieltä lähes puoli taulullista tekstiä joka oli päivätty 27.7. 1714 ja tapahtumapaikaksi oli merkitty Gangut, nimi jota venäläiset käyttävät Hangosta. Valtaosa muista tapahtumista oli kuitattu parilla rivillä. Kronstadt, kaiken kaikkiaan vaikuttava pala Venäjän historiaa. Illaksi ajelimme Terijoelle hotelli Geliokseen.

Taipalejoen suuta ja Laatokkaa

Seuraavana aamuna suunnistimme kohti Taipalejoen suuta ja Laatokkaa.

Oppaanamme oli kartta johon on merkitty vanhat rajat, puolustuslinjat sotilasrakenteineen sekä merkittävimmät taistelupaikat ja muistomerkit. Vammeljokisuun, Lehtikuusimetsän, Kivennavan, Siiranmäen, sodanjälkeen rakennetun betonisen, ohjuslavetteja varten rakennetun tien (koko järjestelmä näkyy muuten Google-satellittikuvissa hyvin) Venäjä jälleen yllätti Lempaalassa. Vanhan tien viereen oli rakennettu upouusi moottoritie, joten hujauksessa olimmekin Raudussa ja sitten hieman hitaammin Metsäpirtissä. Ja vielä hitaammin Laatokan rannassa.

Paluumatkalla tavoitimme Raudusta vielä perinteistä torielämää, muuallahan torit on yritetty siirtää sisätiloihin kauppakeskuksiin.

omatoimisesti Terijoen kyliä

Seuraavan päivän omatoimiretkellä kaiken sen minkä tiesin, kerroin.

Rajajoen romahtanut/purettu Dyynit hotelli, aikoinaan Repinskajan (Kuokkala) kanssa kai ensimmäiset joihin suomalaisia 60-luvulla majoitettiin, itsenikin kerran. Kellomäki, Terijoenranta ja sokerina pohjalla Tyrisevä, meijän kylä.

Äitini isän aikoinaan kaivamasta ja koko kylänkin käytössä olleesta, sittemmin uudistetusta kaivosta perinteinen vesipullo vanhempieni Hangossa olevan haudan kukkien kasteluun. Sitten rannalle kuvittelemaan millaista oli kalastajan elämä silloin, aavan meren äärellä ja isäni juttuja nuoremmille kertomaan. Kansalaissodan kuumimpana aikana kalastajat ottivat verkkonsa ja veneensä ja siirtyivät kalastamaan Suomenlahden toiselle puolelle Inkerinmaalle, odottamaan tilanteen rauhoittumista. Isänikin 10-vuotiaana. Kun Neuvostoliitto rupesi valvomaan rajojaan tarkemmin ja parhaat kalavedet olivat jääneet rajan taakse, käytiin naapurissa kuitenkin kalassa. Joskus reissu venähti pariksi viikoksi ja paluu tapahtui Spalernajan, (vankila Pietarissa) isäni kohdalla Kronstadtin kautta.

Kun vain kaikki tarinat muistaisi ja muistaisi kertoa nuoremmille.

Illalla bussilla saapui n 40 henkeä.   Yhteisellä päivällisellä tavattiin tuttuja ja tuntemattomia, tarinaa riitti kaikkien kanssa. Illalla ei tuntemattomia juurikaan enää löytynyt, tutuiksi olivat kaikki tulleet. Terijoki yhteisenä nimittäjänä.

KIERTOAJELULLA

Aamulla bussiin kiertoajelulle. Tällä kertaa ryhmän mukana ja oppaana Marja Felt joka puolivuotiaana oli evakkoon Terijoelta lähtenyt. Mutta hyvin oli tyttö jo vauvana kerinnyt paikkakuntaan tutustua, niin tarkkaa oli tarjottu tieto.

Meillä päät kääntyilivät kuin tennisottelussa.

Rajajoen rautatiesilta ei enää ollut kaksivärinen. Sillalla aikoinaan talvisodan ensimmäiset kaatuneet. Niin, jos niitä ”Mainilalaisia” ei lasketa.

Nyt junat suhahtelivat suuntiinsa ilman rajamuodollisuuksia.

Puhtulan kylä korkealla hiekkaharjulla, jossa matkakahvit kruunasi Marjut Torkkelin leipoma herkkukakku.

Raivolassa kävimme laskemassa kukat Edith Södergranin muistomerkille kylän keskustassa ja oman pronssipatsaansa oli saanut Edithin Totti-kissakin. Lehtikuusimetsäkävelyn jälkeen Terijoelle.

Iltapäivän kruunasi upea urkukonsertti Terijoen luterilaisessa kirkossa. Olli Torkkeli ryhmineen on tehnyt suurtyön kirkon kunnostusprojektissa.

Lähtötilanteena oli että ensimmäinen jumalanpalvelus pidettiin vielä elokuvateatterina olleessa tornittomassa rakennuksessa ostamalla näytöksen kaikki liput. Olli kiipesi ennen tilaisuutta katonrajaan poistamaan siellä riippuneen ”Popeda” (voitto) tekstin. Kaunis kirkko, laadukkaat urut ja loistava urkuri. Kelpasi sitä yhdistelmää kuunnella. Samanaikaisesti seuran edustajat nauttivat Zelenogorskin kaupungin johdon tarjoamaa päivällistä juhlapuheineen.  Yhteistyön maljojakin kuulemma nosteltiin. Yhteistyö on tässäkin vaihtoehdoista paras.

Aamulla lähtö itkua vailla. Hyvästejä, halauksia, kiitoksia.

Taas te teitte sen. Retken ikimuistoisen.

Valtatietä Viipurin kautta Torfjanofkaan, juoheat tullimuodollisuudet, Vaalimaalle, sama jatkui ja sitten Haminaan.

Jotain vanhaa ? Muutama jäljellä oleva pitsihuvila, rantapuistikot ja hiekkarannat, dyynit. Tyrisevän kaivo ja ranta. Ja kajavakivi.

Jotain uutta? Suuri määrä toinen toistaan upeampia uusia huviloita, aidattuina pikkuruisilla tonteillaan. Hotelleja toistensa vieressä. Venäläisen asiakaspalvelijan hymy.

Jotain lainattua ? Terijoki.


« Takaisin