2016-08-19 09:43:29

Ikävalko-sukuseuran 63. sukukokous ja kesäretki

HELLEVI IKÄVALKO

Ikävalko-sukuseura teki tänäkin kesänä jo lähes perinteisen kesäretken, nyt kohteina olivat muun muassaAntrea, Käkisalmi ja Viipuri. Matka alkoi Helsingistä pilvisen sään saattelemana keskiviikkoaamuna 6.7., minkä jälkeen pysähdyimme Utissa ja Imatralla, jossa pidettiin seuran sääntömääräinen, jo 63. sukukokous. Kokous sujui nopeasti, olihan suurimmalla osalla mielessä jo rajan ylitys ja mielenkiintoinen matka. Kokous valitsi seuran puheenjohtajaksi edelleen Antti Ikävalkon ja hallituskin jatkaa lähes entisessä kokoonpanossaan. (Yrjö Ikävalko, Eero Ropo, Johannes Grönvall, Hellevi Ikävalko ja uutena jäsenenä Auli Gagneur). 

Rajan ylityksen jälkeen jatkoimme matkaa kohti Antreassa sijaitsevaa Ikävalkolan kylää, josta suvun ensimmäinen tunnettu kantaisä Maunu Ikävalko on lähtöisin. Ikävalkolan kylässä on vielä joitakin suomalaisten rakentamia, nyt jo varsin huonokuntoisia taloja ja piharakennuksia, mutta suurelta osin rakennukset ovat hävinneet ja tilalle on tullut joitakin venäläisten tekemiä loma-asuntoja. Kevyen sateen ropistessa nautimme retkikahvit vanhassa pihapiirissä, joka toimi nyt venäläisen perheen vapaa-ajanviettopaikkana.

Ikävalkolan kylästä matka jatkui kuoppaisia ja mutkaisia teitä pitkin Käkisalmeen, jonka nykyinen nimi on Priozersk. Käkisalmi oli aikanaan kuuluisa kukkivista omenapuistaan ja yllättävän siisti ja kaunis kaupunki se oli edelleenkin. Yövyimme Korela-nimisessä hotellissa, joka sijaitsee Jalmari Lankisen suunnittelemassa funkkistalossa. Rakennus valmistui juuri sodan kynnyksellä 1939, jolloin siinä aloitti toimintansa hotelli Vuoksenhovi. 

Iltakävelyn aikana Käkisalmi vaikutti varsin rauhalliselta ja hiljaiselta, vaikka kävimme juuri niissä paikoissa, joihin oppaamme Riitta Variksen mukaan ei ainakaan kannattaisi mennä. No, viileä ja arkinen kesäilta ei ehkä anna koko kuvaa Käkisalmen elämänmenosta ja iltaelämästä. 

Seuraavana päivänä matka jatkui ensin Kiviniemeen, jossa oli menossa suuri siltatyömaa. Vanhan sillan viereen oli jo rakennettu uusi silta ja parhaillaan kunnostettiin vanhaa siltaa. Hanke liittyi Pietarin ja Sortavalan välisen tieyhteyden parantamiseen. 

Ja sitten kohti Äyräpäätä ja sen taistelupaikkoja. Sukuseuran pj Antti Ikävalko on tunnettu sotahistorian harrastaja ja niinpä saimme kuulla havainnollisen esityksen Äyräpäällä käydyistä kiivaista taisteluista ja niiden merkityksestä sodan kulkuun. Kovimmat taistelut käytiin kesä-heinäkuussa 1944, ja niiden aikana kaatui useita tuhansia suomalaisia, venäläisiä vielä paljon enemmän. Suomalaiset saivat kuitenkin tärkeän torjuntavoiton, eivätkä venäläiset näin saavuttaneet yhteyttä Tali-Ihantalan alueella oleviin joukkoihinsa, mikä oli heidän ensisijainen päämääränsä. 

Äyräpäältä matka jatkui sitten Viipuriin, jossa odotti lounas Pyöreässä tornissa, sen jälkeen pakolliset kauppahalliostokset ja lopuksi matkan erääseen pääkohteeseen: Viipurin kirjastoon. Noin tunnin mittaisen opastuksen aikana saimme kuulla kirjaston kunnostuksen vaiheista ja sen tämän päivän toiminnasta. Hieno paikka ja ilman muuta näkemisen arvoinen.  

Sitten olikin enää jäljellä kotimatka Ihantalan ja Jääsken kautta kohti Imatraa, ja sieltä edelleen Kouvolaan ja Helsinkiin. Kivaa oli, minkä lisäksi saimme - hyvän oppaan ja matkalla mukana olleiden kertomusten myötä - aimoannoksen tietoa alueen historiasta ja talvi- ja jatkosodan vaiheista sekä myös välähdyksiä nyky-Venäjän tilasta ja elämästä Karjalan kannaksella. 

Matkavalokuvia löytyy seuran verkkosivuilta (www.ikavalkot.fi) sekä seuran facebook –sivuilta.


« Takaisin