2016-09-19 15:25:38

NYT KUN KESÄ MENNYT ON…

KUVA

Kirvulaiset Antrean kirkon muistoportilla toukokuussa 2016.

HARRI HATAKKA

Hatakan Sukuseura järjesti jälleen tänäkin kesänä kaksi eri kotiseutumatkaa Karjalan kannakselle.  Ensimmäinen reissu suoritettiin jo 21.-22.5.2016 ja se suuntautui Enson ja Antrean kautta Kirvuun. Ensossa tapasimme ystävämme Sergein, jonka jälkeen matka jatkui Antrean kirkonkylään ja edelleen Sairalan ja Inkilän kylien kautta Ylikuunun ja Vallittulan kyliin. Aluksi tutustuttiin täällä Kuusjärven tuntumassa Hatakan suvun vanhoihin asuinpaikkoihin, minkä jälkeen palattiin Sairalaan ja suunnattiin kohti Kirvun kirkonkylää. Täällä ryhmä tutustui sekä Kirvun entiseen sankarihautausmaahan että Kirvun kirkon raunioihin. 

Kirkonkylästä matka jatkui kohti majapaikkana toiminutta Rätykylää, jonka vanhan koulun, opettajien asuntojen ja paikalle rakennettujen uusien rakennusten muodostamassa kokonaisuudessa toimii nykyään lasten ja nuorten leirikeskus Sputnik. Kylän entistä kauppaa on laajennettu ja se toimii nykyään leirin ruokalana ja lisäksi alueelle on henkilökunta rakentanut uusia asuintalojaan. Hatakoitten 42-henkinen ryhmä mahtui nyt toukokuussa hyvin majoittumaan alueelle, mutta kesäkuusta elokuuhun paikan valtaavat kolme eri 150 kaupunkilaislapsen ja –nuoren ryhmää, jotka kukin asuvat kesäisin leirillä kolmen viikon ajan. Leiriläisten ohjelma koostuu monenlaisesta tekemisestä urheilusta, voimistelusta ja luonnossa liikkumisesta  aina erilaisiin leikkeihin, peleihin ja teatteriesityksiin asti. Monelle kaupunkilaislapselle tämä onkin ehkä ainoa mahdollisuus päästä tutustumaan elämään kaupungin ulkopuolella.

Saunan jälkeen venäläiset ystävämme Angelikan johdolla yllättivät meidät suomalaiset järjestämällä lauantai-iltana oman pienimuotoisen juhlatilaisuuden Sputnik –leirin 55-vuotisjuhliin sekä Rätykylän kansakoulun 100-vuotisjuhliin liittyen. Illanvietto oli rento ja lämminhenkinen lisäten omalta osaltaan kansojemme välistä ystävyyttä ja hieman erilaisten kulttuuriemme molemminpuolista ymmärtämistä.

Miehet viettivät yönsä tämän lähes 100-vuotiaan entisen kansakoulun jykevien hirsiseinien suojassa ja naiset puolestaan leirikeskuksen uudemmissa majoitustiloissa. Aamun tullen osa matkalaisista lähti tutustumaan suvun asuinpaikkoihin Maamäessä ja Rätykylässä, meidän muiden tutustuessa kylän alueeseen mm. Kankaanlammen, Lapilammen ja Punkaharjun ympäristössä. Varhaisesta liikkeelle lähdöstä huolimatta tämäkin aamupäivä kului nopeasti ja niinpä olikin ruokailun jälkeen aika jättää hellät jäähyväiset Rätykylälle ja sen ystävällisille työntekijöille. Paluumatkalla pysähdyimme kuitenkin vielä Antrean kirkonmäellä, Kuukaupilla ja Ensossa, mistä matkamme jatkui kohti nykyisiä asuinseutujamme mm. Nastolassa, Lahdessa, Orimattilassa, Nurmijärvellä ja Lopella.

Toinen kotiseutumatka tehtiin 15.-17.7.2016. Tällä kertaa matkassa oli Liikolan Ahtiaisten, Armisten, Hutien ja Hatakoitten lisäksi edustajat Kirvusta, Viipurista, Räisälästä sekä Antrean Kekinniemestä ja Kuparsaaresta. Linja-auto lähti Lopelta aamulla ani varhain ja hyvissä ajoin seurue olikin Ensossa. Nopeasti suoritetun kaupunkikierroksen jälkeen matka suuntautui Vuoksen rannalla olleen Jääsken kirkon raunioille, missä tapasimme jälleen ystävämme Sergein. Jääskestä ”Gruppa Hatakka” jatkoi matkaansa Antreaan, missä vietimme hetken tutustuen niin Antrean entiseen kirkonmäkeen kuin Sankarimuistomerkkeihinkin. Sankarihaudoilla ollessamme tunnelmaa nostatti hienosti Matti Ahtiaisen ja Seppo Kuparisen yhdessä laulama Veteraanin iltahuuto. Kirkonkylästä ryhmän matka jatkui Kuukaupille ja ryhmäläiset ylittivät sillan jalkaisin saadakseen paremmin tuntumaa tuon virran mahtavuuteen ja tunteakseen kostean tuulenvireen kasvoillaan. Vuoksen ylityksen jälkeen ryhmä kipusi jälleen autoon ja matka kohti Viipuria alkoi. Matkalla tehtiin kuitenkin jo perinteiseksi muodostunut kunniakäynti Ihantalan taistelujen muistomerkillä ja näin retkikunnan nuoremmatkin jäsenet saivat omakohtaisen tuntuman kohta 100-vuotiaan itsenäisyytemme historiaan. Viipuriin saavuttaessa oli aika kirjautua Viipuri-Hotelliin, joka sijaitsee entisessä Karjala-lehden toimitalossa ja jonka tiloissa toimi aikanaan myös kuuluisa ravintola ”Knut Posse”. Hotellilta ryhmä siirtyi ruokailemaan paikallisessa ravintolassa, jonka jälkeen tehtiin myös vierailu Pyöreässä Tornissa, joka osalle seurueestamme oli uusi tuttavuus sekin.

Seuraavana aamuna matkaseurue suuntasi takaisin Antreaan ja siellä matkan pääkohteena olleeseen Liikolan kylään. Ystävämme Juri oli jo etukäteen pyytänyt meitä ajamaan suoraan Mat’Jussin niemessä olevan vapaa-ajanasuntonsa pihaan ja siellä hänellä odotti meitä yllätys. Juri oli pyytänyt paikalle mm. tuttavansa Irinan (Itä-Karjalan tyttöjä), joka osasi erinomaisesti englantia ja pystyi näin tulkkaamaan venäläisten ja suomalaisten yhdessäoloa. Lisäksi Juri oli varautunut työntekijöineen kuljettamaan ryhmämme moottoriveneillään korvauksetta Hatakanlahden yli, minkä jälkeen hän saapui vielä Irinan kanssa mönkijällä Riisrantaan tuoden meille kuivat nuotiopuut, sytyttäen nuotion ja ojentaen tuomansa tervetulolahjat. Ryhmä tutustui tähän Hatakan suvun synnyinpaikkaan parin tunnin ajan, jonka jälkeen ystävämme tulivat noutamaan meidät veneillä takaisin lahden toiselle puolelle. Jätettyämme jäähyväiset ystävillemme meillä oli vielä mahdollisuus tutustua Kumm’Antin ja Hela-Antin talojen raunioihin ja kirjoittaja käväisi myös tarkastamassa majavien Saarijärvestä laskevaan jokeen tekemän padon ja kylän Hatakanpäähän johtavan tien tämänhetkisen kunnon.

Liikolan kylän laidalla retkeläiset pysähtyivät vielä Kaijärven rantaan, missä oli hyvä tilaisuus uimiseen ja minkä rannassa keitimme nuotiokohvit ja pidimme ruokatauon. Tässä vaiheessa aurinko oli kuivattanut viimeisetkin sateen rippeet taivaalta ja karjalainen luonto näytti parhaita puoliaan.

Kaijärveltä lähdettäessä matka kulki Koljolan kylän kautta Sokkalaan, missä ryhmä pääsi nyt rauhassa tutustumaan Sokanlinnan kallioihin ja niiden sisällä oleviin onkaloihin. Kyseessähän on kalliomuodostelma, joka on aikanaan toiminut muinaislinnana ja jonka päällä antrealaiset ovat vielä ennen viime sotiamme järjestäneet kuuluisiksi tulleita kesäjuhliaan. Sokanlinnan tutkimiseen olisi hyvinkin mennyt kokonainen päivä, mutta seurueen oli valitettavasti aika palata majoituspaikkaamme Viipuriin ennen illan hämärtymistä.

Kolmantena päivänä ryhmällä oli vielä aikaa tutustua Viipuriin ja sen nähtävyyksiin, joista viimeisimpänä käytiin kuuluisassa, laulunkin kautta tutuksi tulleessa Monrepos’n puistossa. Täältä matka jatkui kohti Vaalimaata ja edelleen takaisin Lopelle.

Mitkä sitten olivat tuntemukset näiden kahden eri kotiseutumatkan jälkeen.  Huolimatta maailmanpoliittisen tilanteen muutoksista, on henkilökohtaisten suhteitten merkitys Venäjällä matkatessa edelleen tärkeä. Monet olivat ne molemminpuoliset yhteydenotot ennen reissuja ja useaan kertaan meidät toivotettiin tervetulleiksi, pyydettiin ottamaan yhteyttä heti mikäli jotain ongelmia matkalla syntyisi ja meille tarjottiin hyvää palvelua ja unohtumattomia elämyksiä pyyteettömästi. Lisäksi pois lähtiessämme meidät toivotettiin sydämellisesti tulemaan uudestaan (”Milloin tahansa. Soitatte vaan etukäteen.”). Vuosien mittaan olen myös huomannut, että venäläiset kunnioittavat vanhempiemme toimintaa viime sotien aikana, suomalaisten tapaa kunnioittaa sankari- ja muita vainajiaan sekä perinteitään ja myös esimerkiksi kirjoittajan isänmaanrakkautta ja maanpuolustusharrastusta. Tuo kaikki silti, vaikka erään tuttavamme isoisä oli aikanaan kuollut Talvisodassa Kannaksella suomalaisten luotiin.
Mitäpä tuohon lisäisi. Uskomatonta, että tähän on tultu kaikkien näiden vuosien jälkeen.


« Takaisin