2017-06-05 11:15:45

YSTÄVÄNI MUISTATHAN, RANNAT RAKKAAT ANTREAN…

KUVA:

Kaijärven kimmeltävät aallot houkuttelivat heittämään talviturkin pois. (Kuva: Harri E. Hatakka)

HARRI HATAKKA

Hatakan Sukuseura järjesti  25.-27.5.2017 jo perinteiseksi muodostuneen kesäisen kotiseuturetken Karjalan kannakselle. Retkeläisiä oli tänä vuonna Espoosta, Helsingistä, Hyvinkäältä, Janakkalasta, Järvenpäästä, Kuopiosta, Lahdesta,  Lopelta, Nurmijärveltä, Riihimäeltä ja Tampereelta.  Matka alkoi helatorstai-aamuna anivarhain Lopelta ja jatkui Helsingin kautta koukaten kohti Lappeenrantaa, Imatraa ja edelleen Pelkolan rajanylityspaikkaa. Venäjän tullissa olleitten tietokoneongelmien vuoksi jouduimme odottelemaan rajanylitystä hieman tavallista pitempään, mutta lopulta olimme Ensossa täydentämässä ostoksiamme.

Ensosta matkamme suuntautui kohti Vuoksen varrella olevia Jääsken kirkon raunioita, jossa ystävämme Sergei jo meitä odottelikin. Lyhyitten tervehdysten jälkeen ryhmämme laski kukkatervehdyksensä niin Jääsken kirkon raunioille kuin myös Sergein tuomat kukat jääskeläisten sankarivainajien muistomerkille. Jääskestä matka jatkui Vuoksen vartta seuraten kohti Antreaa, missä veimme kukkatervehdyksemme Antrean kirkon raunioille sekä Antrean sankarimuistomerkille. Seuraavana ohjelmassa oli Vuoksen ylitys Kuukaupin siltaa myöten ja kunniakäynti Ihantalan taistelujen muistomerkillä.  Illansuussa olimme Viipurissa ja majoituimme tällä kertaa hotelli Severnaya Koronaan, jonka jälkeen oli aika lähteä syömään ja muutenkin tutustumaan kaupunkiin.

Seuraavana aamuna linja-auton nokka käännettiin takaisin kohti Antreaa, jossa retkemme suuntautui Koljolan kautta Liikolaan, joka on keskeisimpiä sukumme synnyinseutuja. Kylän Armilanpäästä matka jatkui Huinvuoren rinnettä kohti Jäkärmäkeä ja edelleen kohti Hatakan- eli Mat’Jussinniemeä. Perillä ajoimme kieltomerkkejä uhmaten sovitun mukaisesti suoraan ystävämme Jurin mökille, jossa hän olikin jo Tanjan ja venemiesten kanssa meitä odottamassa. Tervehdysten vaihdon jälkeen aloimme valmistautua Riisrantaan lähtöön täysin tietämättöminä mikä meitä vielä odottaisikaan. Meitä oli 32 henkilön ryhmästä matkassa 29 henkeä, kun Jurin työmiehet veivät osan ryhmästä veneillä Hatakanlahden yli Riisrantaan meidän muiden valmistautuessa patikoimaan tuon n. 2 km matkan. Matkalla pysähdyimme hetkeksi  Kumm’Antin talon raunioille sekä majavien tekemän padon luo, kun Juri, joka oli halunnut viedä reppumme mönkijällä Riisrantaan jo etukäteen palasi luoksemme. Lyhyt viesti oli, että ”Harri ei kävele” ja niinpä matkanjohtaja nousi mönkijän kyytiin ja ennen Riisrantaan saapumista koukkasimme vielä Kotimäen talon entisellä pellolla tarkastamassa Jurin tekemän riistapellon.

Perillä Riisrannassa meitä odotti yllätys. Entisen verkkoladon luona oleva perinteinen nuotiopaikkamme oli siivottu, paikalle oli tuotu kuivat puut sytykkeineen ja rantaan oli pystytetty juhlava lounaspöytä ruokineen ja juomineen. Olimme lähes sanattomia tästä ystävällisyydestä ja herkimmillä nousi jopa kyynel silmäkulmaan.  Me nautimme paikalle tuoduista herkuista, tutustuimme Riisrannan rakennusten kivijalkoihin ja vietimme todellista laatuaikaa muutaman tunnin ajan. Sovitun mukaisesti venemiehet tulivat noutamaan osaa retkeläisistä osan lähtiessä kotimatkalle kävellen. Kun ryhmämme oli palannut Hatakanlahden toiselle rannalle lähti Tanja venemiesten kanssa purkamaan ja siivoamaan leiripaikkamme, joka sai näin jäädä jälleen paikallisten karhujen temmellyskentäksi. Lopuksi Juri antoi muutaman lahjakassin ”Harrille ja hänen ystävilleen”, sillä Jurin yritys oli keväällä viettänyt 55-vuotispäiviään. Kiitollisina ja yhtä hienoa kokemusta rikkaampina lähdimme kotimatkalle poiketen kuitenkin vielä Vuor’rinteen sekä Jutenan talojen raunioille, missä ensimmäistä kertaa matkassa olleet saivat tutustua näihin sukunsa synnyinpaikkoihin. Liikolan kylän rajalla pysähdyimme kauniin Kaijärven rannalla, jossa paistoimme makkarat ja joimme kahvit sekä rohkeimmat heittivät talviturkkinsa Kaijärven kimmeltäviin aaltoihin.

Liikolasta matkamme jatkui kohti Sokkalaa, missä kävimme tutustumassa Sokanlinnan luoliin ja onkaloihin sekä siellä olevaan pariin erikoiseen, vaakatasossa olevaan hiidenkirnuun. Tämä on paikka, joka oli monelle Antreassa aiemmin käyneellekin uusi tuttavuus. Hyvillä mielin lähdimme Sokanlinnalta takaisin Viipuriin, missä nautimme yhteisen illallisen viime joulukuussa avatussa, uudelleen rakennetussa Kahvila-ravintola Espilässä. Ruokailun jälkeen piti ensikertalaiset toki käyttää myös mm. Pyöreässä Tornissa.

Kolmantena päivänä oli aika tutustua Viipurin kaupunkiin vielä kerran ja tutuksi tulivatkin niin Tuomiokirkon rauniot, Alvar Aallon suunnittelema Viipurin kirjasto kuin Jussi Mäntysen tekemä Hirvi-patsaskin. Osa ryhmästä kävi tutustumassa myös mm. Lallukan taloon ja muihin historiallisiin kohteisiin. Ennen poislähtöä teimme ne lähes pakolliset ostoskierrokset Kauppahallissa sekä tavaratalo Karusellissa ja niin matkamme kohti Nuijamaata alkoi Saimaan kanavan rantoja seuraillen.  Saavuttuamme Suomen puolelle saatoimme todeta matkan onnistuneen yli odotusten ja moni retkeläisistä ilmoittautuikin jo mukaan seuraavina kesinä järjestettäville matkoille. Matkanjohtajakin tunsi itsensä nöyrän kiitolliseksi.


« Takaisin