2017-06-29 11:05:58

HIITOLAN ULASKANNIEMi MIELESSÄIN

Kuvassa Milja Peltomaa (vasemmalla) sukulaisineen synnyinkotinsa rakennuspaikalla,

HIITOLAN ULASKANNIEMESSÄ syntynyt Milja Peltomaa o.s. Hänninen kokosi sukunsa edustajia ja muutamia muitakin hiitolaisjuurisia henkilöitä yhteiselle kotiseutumatkalle 6. – 9.6.2017 synnyinseudulle Hiitolaan. Matkan varsinaisena järjestäjänä toimi porilainen matkatoimisto Keskimatkat ja kuljettajana Petteri Keskinen.

Matkaan lähdettiin 6.6. Porista perinteisesti heti puolen yön jälkeen, jotta oltaisiin hyvissä ajoin perillä majapaikassa Käkisalmessa. Käkisalmesta lähdettiin kohti Hiitolaa 7.6. aamulla.

Pääosalla matkalaisista oli tavoitteena Laatokkaan pistävä Ulaskanniemi Kilpolan saaren kupeessa. Niemessä sijaitsi suomalaisaikana Ulaskanniemen kylä, mutta osa niemestä kuului Tujulan kylään, niemen luoteisjuuri Tiurulan kylään ja niemen kärki Kilpolan kylään. Bussilla ajettiin Kilpolan saaren mantereeseen yhdistävän Uitonsalmen pengertien ja sillan kupeeseen, mistä matkaa jatkettiin moottoriveneellä parilla kuljetuserällä Ulaskanniemeen ”Härkösen rantaan”.

ALUKSI SUUNNATTIIN Hännisten vanhalle asuinpaikalle, joka oli sijainnut aivan Härkösen naapurissa. Täällä Milja Peltomaa kertoi lapsuusajan muistojaan ja tietoja paikkaan liittyvästä sukuhistoriasta. Hännisten asuinpaikka oli myöhemmin siirretty pari sataa metriä etelämmäs lähelle Lekkerilampea, minne seurue seuraavaksi siirtyi.

”Kotiintulon” kunniaksi Timo ja Elisa Hänninen tarjosivat seurueelle tilkan kuohujuomaa. Ympäristöä tarkasteltaessa todettiin hieman huolestuneina, että niemessä ollaan tekemässä toimenpiteitä, jotka ennustavat uuden asutuksen syntymistä alueelle. Niemen kärjen suunnasta kuului moottorisahan ääntä ja siellä todettiin raivattavan vanhoja peltoja reunustavaa puustoa. Niemen lounaisrannan suunnassa oli työssä puskutraktori ja kaivinkone. Laurolasta niemeen johtavaa tietä oli parannettu ja myös uutta tietä oli pohjustettu. Uutta rakentamista alueelle oli siis odotettavissa, mikä saattaa tulevaisuudessa rajoittaa entisten asukkaiden pääsyä sukunsa vanhoille asuinpaikoille. Vaikka kaikenlaista kehitystä pitäisi yleisesti pitää toivottavana, tässä tapauksessa sillä saattaa olla kotiseutumatkailun kannalta ikäviä seurauksia.

Sovittuna aikana vene kävi noutamassa seurueen takaisin Uitonsalmelle, jossa oli luvassa Petteri Keskisen tarjoamat retkieväät. Ruokailutauon jälkeen seurue hajaantui hetkeksi. Hännisten ydinjoukko lähti uudelleen vesille ja suuntasi tällä kertaa Ulaskanniemen ympäri sen lounaisrannalle, missä oli sijainnut Milja Peltomaan isoäidin entinen asuinpaikka tai mummon paikka, kuten lähisukulaisten käyttämä ilmaisu kuului. Osa seurueesta lähti bussilla Kilpolansaaren Haapalahden kylään, jossa erityisenä kohteena oli Vihavaisen talo, joka oli yksi kolmesta saaressa säilyneestä suomalaistalosta. Monelle hiitolaisjuuriselle tuttu Pertti Vihavainen on syntynyt talon ”peräkamarissa”. Yleisenä havaintona todettiin, että Haapalahdessa venäläisten kesäasuntorakentaminen jatkuu ja uutta majoituspalvelurakentamistakin on havaittavissa.

SEURUE KOKOONTUI UUDELLEEN Uitonsalmella, mistä ajettiin bussilla Nehvolan kautta Päijälään etsimään Johannes Parkkalin perheen entistä asuinpaikkaa. Käytettävissä olevan ajan rajallisuuden ja riittävien karttaperusteiden puuttuessa asuinpaikka jäi vielä varmistamatta, mutta alue on tiedossa. Etsintää päätettiin jatkaa myöhemmin. Matkaa jatkettiin Mustolan kautta Hiitolan aseman alueelle, joka on nykyisen Hiitolan keskusta. Ennen Käkisalmeen paluuta käytiin vielä muistelukäynnillä Hiitolan hautausmaalla.

SEURAAVANA PÄIVÄNÄ lähdettiin paluumatkalle kohti Viipuria, jossa vietettiin viimeinen yö ennen Suomeen paluuta. Matkalla poikettiin tutustumiskäynnillä Pyhäjärven hyvin hoidetulla sankarihautausmaalla. Pyhäjärvi-Säätiön todettiin tehneen arvokasta työtä isänmaan puolesta henkensä menettäneiden miesten muiston säilyttämiseksi. Hautausmaan lisäksi tutustuttiin läheisyydessä sijaitsevaan lahjoitusmaatalonpoikien muistomerkkiin.

Matka jatkui kohti Äyräpäätä. Täällä sekä Vuoksen vastakkaisella puolella Vuosalmella käytiin kesällä 1944 jatkosodan ankarat ja sodan lopputuloksen kannalta merkittävät torjuntataistelut. Äyräpää menetettiin, mutta Vuosalmella neuvostojoukkojen eteneminen saatiin pysäytettyä. Sodan jäljet ovat edelleen nähtävissä Äyräpään harjulla. Äyräpään kirkko raunioitui pahoin jo talvisodassa, tuho täydentyi jatkosodassa ja neuvostoliittolaiset räjäyttivät vielä pystyssä olleet osat vuonna 1945. Seurue tutustui kirkon raunioihin, niiden läheisyyteen pystytettyihin muistomerkkeihin sekä kirkon raunioiden ympäristössä yhä näkyviin sodan jälkiin. Sillä aikaa Petteri Keskinen keitteli retkikahvi ja laittoi ”pöydän koreaksi”.

Äyräpäästä jatkettiin matkaa Heinjoen kautta Ihantalaan jatkosodan ratkaisutaistelujen merkittävimmän taistelun muistomerkille. Talin – Ihantalan raskaissa, mutta Suomelle menestyksellisissä torjuntataisteluissa neuvostojoukkojen eteneminen pysäytettiin ja sen seurauksena Neuvostoliitto alkoi siirtää joukkojaan käytettäväksi kohti länttä suuntautuviin taisteluihin tavoitteena Berliinin valtaaminen.

VIIMEISENÄ ILTANA kokoonnuttiin vielä hetkeksi yhteen Viipurin Pyöreässä tornissa kertaamaan matkan antia ja jo suunnittelemaan uuttakin. Parkkalin talon tarkka paikka pitäisi vielä varmistaa, mutta seurueessa esiintyi myös halukkuutta lähteä seuraavaksi Laatokan ympäri suuntautuvalle matkalle. Matkaan ja sen tulokseen oltiin kuitenkin tyytyväisiä. On tärkeätä tutustua juuriinsa ja sukunsa historiaan monipuolisesti.

Kotiseutumatkoilla juuret konkretisoituvat, kun käydään niillä paikoilla, joilla esivanhemmat ja muut suvun edustajat ovat elämänsä eläneet ja elämäntyönsä tehneet. Yhteinen matka tarjoaa myös tilaisuuden tavata sukulaisia ja tuttavia, joita muuten näkee harvoin. Sen puitteissa voidaan tietoisuutta suvun vaiheista lisätä ja yhteenkuuluvuutta syventää. Matka ei ole vain matka, vaan sillä on useampia ja syvempiä ulottuvuuksia.


« Takaisin