2012-7-18 10:34:46

Lastentarhamuistoja Käkisalmesta

Alkuvuodesta Karjala-lehdessä julkaistiin ryhmäkuva Käkisalmessa toimineen Tante Braunsin saksankielisen lastentarhan oppilaista ja opettajista. Kuva oli peräisin oululaisen Irmeli Pääkkösen (Müller) albumista. Toinen entinen tarhalainen, Raija Jokela (Kiuru), joka asuu Savonlinnassa, on tunnistanut suurimman osan kuvassa mukana olevista lapsista. Seuraavassa eräitä Raijan ja Irmelin yhteisiä muistoja.

 ”Tante Brauns”, Madeleine Brauns, joka oli jostakin Baltian maasta kotoisin, oli tullut Käkisalmeen erään perheen lapsia hoitamaan. Kun lapset kasvoivat ja menivät kouluun, hän perusti  ”saksankielisen” lastentarhan. Tämän lastentarhan toiminnasta on muistissa säilynyt pieniä katkelmia. Lasten muistothan ovat hetkittäisiä, tarkkarajaisia mielikuvia: miten marssittiin puupyssyt olalla laulaen ”Soldaten müssen”, miten purettiin pienistä vanhan lakanan kappaleista jonkinlaista ”haavanöyhtää”, jota varmaan ei liene käytetty mihinkään mutta joka kuitenkin tarjosi rauhallista ja näppäryyttä kehittävää askartelua. Kaksi saksankielistä laulua on  jäänyt mieleen: ”Dornröslein war ein schönes Kind”, jota myös esitettiin leikkimällä. Joku pojista ei olisi millään suostunut vuorollaan prinsessa Ruususeksi.  Toinen laulu oli ”Komt ein Vogel geflogen”. Siinä kerrottiin, miten lintu toi kirjelippusen, ei kuitenkaan rakastetulta vaan pienen laulajan äidiltä.

Muistikuvien lisäksi on lastentarhasta tallella myös kirjallista aineistoa. Kummallisesti on Irmelin evakkotaipaleelta säilynyt lastentarhavihko. Se on pieni sininen, pikkuruutuinen, ja kannen nimilappuun on joku kauniilla käsialalla kirjoittanut: Tössy Müller 19 15/9 38. Tössy-lempinimeä  käytetään perheen kesken vieläkin.  Perheenisän saksalaisperäinen sukunimi  oli monen polven takaista perintöä; kieltä ei taidettu sen enempää kuin yleensäkään ja saksankielistä lastentarhaa ei  kotikielen perusteella ollut valittu. Vihkon sisältö avaa näkymän vuosikymmenten takaisen käkisalmelaisen lastentarhan toimintaan. 

Ensi sivulle on harjoiteltu  vinon viivan piirtämistä pikkuruutujen mukaan, kulmasta kulmaan, koillisesta lounaaseen. Kaikki viivat eivät ole tulleet ihan suoria. Seuraavalle sivulle on liimattu punaisesta kiiltopaperista paksu I-kirjain; vieressä lukee aikuisen käsialalla ”das ist ein I”.  Samoin on liimattu ja kirjoitettu Ä, T, E, A, L, M ja K. Olisiko vihkon omistaja ollut poissa toisten kirjainten opetuksesta? Pystyviivojen ja neliöiden piirtämistä on myös harjoiteltu. 4 x 7 pikkuruutua käsittävien kirjekuorikuvien piirtäminen on selvästi tuottanut vaikeuksia, samoin Suomen lippujen aikaansaaminen.  Vähän liikuttavakin on lapsen oma vasen käsi, joka on ääriviivoja myöten piirretty. Olipa ohut ranne!

Vihkoon on myös liimattu värillisiä kuvia: kuvalehdistä, suklaamakeisten päältä ja nähtävästi joulupaperista leikattuja. Värikuviahan oli silloin 1930-luvulla lasten näkyvillä ja käytettävissä paljon vähemmän kuin nykyään.  Vielä on vihkosta mainittava sivu, johon joku on kirjoittanut lukusanat yhdestä kymmeneen saksaksi sekä numerolorun: Ein, zwei Polizei, drei, vier Offizier, fünf, sechs alte Hex, sieben, acht gute Nacht, neun, zehn schlafen gehen. 

Käytettiinkö tarhassa yleisenä kielenä suomea vai saksaa vai molempia? Tähän ei muistikuva yllä, ei myöskään enää voi muistaa, miten pitkiä tarhapäivät olivat. Saattoivat olla vain pari tuntia; jos molemmat vanhemmat olivat toimessa, oli kodeissa usein kotiapulainen, joten tarha ei ollut päivähoitopaikka vaan ainakin askarteluvihkosta päätellen paremminkin esikoulun tapaan kasvattava. Tante Braunsin tarha oli eräänlainen kielikylpy, kuten nykyään sanottaisiin. Lapsille opetettiin käden näppäryyttä,  lukutaidon alkeita ja itsehillintääkin. Vielä yksi muisto: Kun odotettiin jotakin alkavaksi, piti istua paikallaan pöydän ääressä kädet vierekkäin pöydällä niin, että peukalot olivat pöydän reunan alla ja sormet suorina pinnalla. Saattoi se olla vaikeaa vilkkaimmille. 

Muistelma: Irmeli Pääkkönen o.s. Müller, Oulu. 



« Takaisin