2012-2-17 13:53:52

Elämää Tolvajärvellä ennen sotia

Tolvajärvi oli kaunis, virkeä, iloinen karjalaiskylä Tolvajärven länsirannalla, Korpiselän kunnassa. Asukkaita siellä oli noin 300, taloja noin 40. Kylässä oli kolme kauppaa: Osuuskauppa, Maksima Murasen sekatavarakauppa ja Iivana Miitrei Vornasen kauppa, joka oli suurin. Kylässä oli kaksiopettajainen koulu, tsasouna ja posti Ruube Korhosessa. Kyläläiset olivat melkein kaikki kreikkalaiskatolisia. Tanssilavakin oli. Linja-autoyhteys toimi säännöllisesti Korpiselkään ja Suojärvelle. Vuonna 1939 ehti valmistua myös harjulle Matkailumaja, jota sanottiin hotelliksi. Firman talo (Enso-Gutzeit) oli vielä pystyssä kymmenkunta vuotta sitten, nyt sekin on purettu, samoin kuin kaikki muutkin kylän entiset talot.

Pääelinkeinona oli metsätalous ja maanviljelys. Lisäksi kalastettiin ja metsästettiin. Miehet tekivät metsätöitä talvella ja kevätkesästä uitettiin puut järviin. Uitto tarjosi myös töitä. Työmiehiä oli myös Ilomantsista ja Tuupovaarasta. Maanviljelys ei ollut kovin suurta, tilat olivat pieniä. Kaskea vierrettin, työssä olivat myös naiset ja lapset mukana. Naiset kylvivät naurista sylkemällä siemenet kaskeen. Pääasiassa ohraa ja kauraa kylvettiin peltoihin. Oli myös ruispeltoja. Vilja leikattiin sirpillä ja viikatteella, koneita ei ollut. Vilja puitiin riihessä, joka oli melkein joka talossa. Heinää niitettiin soilta ja vihviläistä saatiin järvien ja jokien rannoilta. Kylvöheinää ei ollut, vain luonnonheinää. Heinät pantiin pielekseen talveksi ja hankien aikaan ne vedettiin kelkoilla pois.

Karjaa pidettiin joka talossa. Navettaa kutsuttiin liäväksi. Lehmiä oli tavallisesti pari kolme, suuremmissa taloissa saattoi olla jopa seitsemän. Myös pientä karjaa pidettiin: lampaita, sikoja ja kanoja. Lehmät käyskentelivät vapaina metsissä, niitä kutsuttiin lypsettäväksi: "Prrrrui Papuri, prrui Veskuna, prrui Vallu!" Lampaat vietiin kesäksi Tolvajärven saariin ja myös hevoset uitettiin mm. Riionsaareen tai Okkulansaareen. Metsämiehillä oli koiria. Meidän perheessä oli kissa nimeltään Matti.

Kalastajat lähtivät usein etäisille järville kuten Paastojärvelle kalastamaan. Tolvajärven kuuluisat nuottamiehet Tsopin Mika  ja Saaren Mikko kuljettivat nuottansa Tolvajokea pitkin Honkavaaran kautta. Mikalta kun kysyi kalansaaliista, oli vastaus valmis:" Hyvin vähän, hyvin vähän, eipä juuri mittään." Kun sitten järvien jäädyttyä täysinäisiä tynnyreitä hevosella kotiin ajettiin, tiesi että oli joskus saalistakin tullut. Saalis oli pääasiassa haukea, mutta myös siikaa ja särkeä ja joskus mujetta. "Kitsut" kuivattiin, särjet suolattiin suuriin tynnyreihin ja niitä syötiin talvella särpiminä. Nasti-mummo  keitti kuivakalakeittoa ja "potattia" napsittiin voin kanssa. Mujeista tehtiin kalakukkoa. Yksinkertaista, mutta hyvää ruokaa.

Vornaset olivat kuuluisia metsästäjiä. Heitä pyydettiin jopa Etelä-Suomeen susia jahtaamaan. Enimmäkseen metsästettiin lintuja, mutta saattoi joskus kaatua hirvikin. Karhut olivat karjan riesana ja niitä kaadettiin talvisin pesiltä.

Elämä ennen sotia lapsuuteni Tolvajärvellä oli nykyoloihin verrattuna vaatimatonta. Yhdessä kuitenkin elettiin, iloittiin ja itkettiin. Muistoissani palaan usein Tolvajärvelle synnyinkotiini.

LAHJA VARIS  (o.s. Vornanen), Ilomantsi
Tsopin Mikan Iivanan Lahja
Kertomuksen muistiin merkitsi tytär Eira Varis


« Takaisin