Heidi Pietarisen Ruskie-näyttelytekstiilit tulevat seuraavaksi esille Lapin yliopiston galleriaan Rovaniemellä. Ensi vuonna taiteilija osallistuu Luonnonmukainen älytekstiili (Future Bio Arcytic Design) -hankkeen puitteissa Birminghamissa ja Helsingi
2020-09-16 12:04:12

Heidi Pietarinen ikuisti Koivikkoon kuvan ukistaan

LAPPEENRANTA

Heidi Pietarinen on löytänyt Pohjois-Karjalasta Ilomantsista suoalueita, joissa niitä peittävä varpukasvillisuus luo parhaat olosuhteet ruostevärjäykselle. Tällä tekniikalla hän on toteuttanut teossarjan Reddish orange – Ruskie, joka oli viimeksi esillä Eija Timosen kanssa pitämässään yhteisessä näyttelyssä Lappeenrannassa Galleria Pihatossa.

Heidi Pietarinen innostui ruostevärjäyksestä nähtyään Pykeijan satamassa Pohjois-Norjassa maalle nostettujen kalastusveneiden ruostuneita pohjia. Tekniikalla hän loihtii kankaisiin punaruskean, oranssin ja okran värejä.

– Ruostevärjäys ei tuota toivottua tulosta juuri missään muualla kuin juuri näillä ilomantsilaisilla kasvipatjoilla. Ruoste siirtää ennalta-arvaamattomia värejä ja kuvioita kankaalle pureutuen tiukasti kuituun, hän toteaa kokeilujensa pohjalta.

REDDISH orange – Ruskie -teossarjan aiheet pohjautuvat Heidi Pietarisen mielikuvaan isovanhempien, Toivo ja Tyyne Multasen kodin tekstiileistä. Isovanhemmat lähtivät kaksi kertaa evakkoon Sortavalan maalaiskunnasta Niemisen kylästä.

– Mummo kertoi usein millaista oli, kun koti piti jättää, mutta myös siitä millaisena se jäi. Tarinan mukaan koti jäi pyhäkuntoon eli parhaat tekstiilit oli laitettu esille ja pöydille liinat. 

Heidi Pietarisen mielikuvissa tekstiilit olivat valkoisia, kunnes muutama vuosi sitten hän havahtui.

– Rupesin miettimään, entä jos tekstiilit olivatkin värillisiä. Lähdin etsimään tietoa muun muassa kirjallisuudesta ja Joensuun taidemuseosta, mutta olen löytänyt Sortavalaan liittyviä tekstiilejä tähän mennessä tosi vähän.

– Uskon kuitenkin löytäväni lisää aiheeseen liittyvää aineistoa. Myös Karjala-lehden lukijat voisivat olla etsinnässä avuksi, sillä tekstiilejä saattaa löytyä yksityisiltä ihmisiltä paremmin kuin museoista. Tässä voisi olla seuraava tutkimusprojekti, hän visioi.

HEIDI Pietarinen suunnittelee tekstiilien kuviot koekutomalla kangaspuissa ja tietokoneella. Lopulliset suunnitelmat toteuttaa Annala Oy ja kankuri Vesa Annala.

– Minulla on ollut onni löytää kutomo ja kankuri, jotka osaavat tulkita ammattitaidolla suunnitelmani niin, että kudottavat kuosit, värit, materiaalit ja sidokset ovat valmiissa kankaassa juuri sellaisia kuin olen ajatellut. 

Ruskie-tekstiilisarjaan kuuluvat kudottu Koivikko-kangas ja painettu Ruskie neitsyt, valkie neitsyt sekä ruostevärjätyt Huhus, Siitari ja Syväys.

Koivikko-kangas on samanniminen kuin Multasten tila Niemisen kylässä ja siinä on ikuistettuna Toivo-ukki seisomassa koivujen alla. Kankaan pistemäinen kuvioaihe on saanut innoituksensa Sortavala-aiheisista punapoimintakuvioista, joista löytyy tietoa kirjallisuudesta ja Kansallismuseon kokoelmista.

Koivikkoa on kudottu kolmessa värissä.

– Ukki oli kauppias ja lapsena leikin usein hänen kauppakuiteillaan. Siksi yhden kankaan pääväri on musteensininen. Toinen on ruosteenpunainen ja kolmas tätä viimeisintä näyttelyä varten tehty koivikon vihreä.  

Sortavalaan liittyy myös kuvapari Ruskie neitsyt, valkie neitsyt. Sen aihe on isovanhempien valokuva-albumista löytyneestä ystävänpäivätervehdyksestä vuodelta 1911. 

– Valokuvassa on naishahmo kirjailussa Karjalan kansanpuvun esiliinassa. En tiedä kuka hän on, mutta Nurmeksen museosta löytyy kuitenkin samantyylinen esiliina kuin kuvassa. Museolta kerrottiin, että sen kuviot on kirjottu valkoiselle pohjakankaalle keltaisella ja kirkkaanpunaisella langalla. 

LUE LISÄÄ 10.9.2020 KARJALA-LEHDESTÄ

PÄIVI PARJANEN-VÄTTÖ


« Takaisin