2020-10-14 11:37:47

KOLUMNI 8.10.

SANNI GRAHN-LAASONEN

KIELITAITO ja monipuolinen kulttuurien tuntemus ovat yhä tärkeämpiä tulevaisuustaitoja. Suomi syrjäisenä maana elää kansainvälisyydestä. Toisaalta kielitaito on myös oleellista oman kulttuurin ja perinteiden ymmärtämisessä.

Tehtävämme on pitää huolta siitä, että jokainen lapsi ja nuori saa valmiudet toimia kansainvälisessä maailmassa ja kasvaa avarakatseiseksi maailmankansalaiseksi ja toisaalta päästä hyödyntämään ja oppimaan omaa äidinkieltään, myös silloin kun se on joku muu kuin suomi tai ruotsi.

Korona on ollut shokkiesimerkki siitä, miten nopeasti maailma voi ottaa avoimuudessa ja kansainvälisyydessä taka-askeleita samaan aikaan, kun yhteistyötä ja vuorovaikutusta tarvittaisiin enemmän kuin koskaan.

Koronakriisi on ajanut maita sulkemaan rajojaan ja korostanut oman edun tavoittelua, käpertymistä kansallisiin ratkaisuihin. Pelkona on, että maailma kääntyy pysyvästi vähän sisäänpäin, eikä katso enää kauas.

Toivon, ettei koronakriisi johda pysyviin kielteisiin muutoksiin asenteissamme kansainvälisyyttä ja kansainvälistä yhteistyötä kohtaan. Toivon myös, ettei nyt kasvamassa oleva nuori sukupolvi jää väliinputoajiksi vaille niitä mahdollisuuksia, joita meillä vielä hetki sitten oli nähdä ja tutkia maailmaa.

SIKSI rakentaessamme kriisin jälkeistä elämää tarvitsemme rohkeutta avartaa erityisesti nuorten näköaloja, edistää kansainvälistä yhteistyötä ja kulttuurien kohtaamista sekä parantaa taloutemme kehitystä ja vientiteollisuutemme mahdollisuuksia.

Yksi keino on panostaa kieltenopetukseen. Jo ennen koronakriisiä suomalainen kieliosaaminen on heikentynyt vuosikymmenten ajan. Viime hallituskaudella aikaistimme ensimmäisen vieraan kielen alkamaan koko maassa jo ensimmäisellä luokalla. Seuraavaksi askeleeksi ehdotan toisen vieraan kielen, eli vapaaehtoisen A2-kielen, aikaistamista koko maassa alkamaan jo kolmosluokalta.

Lisäksi tarvitaan lisää resursseja päiväkotien ja esiopetuksen kielikylpyihin, kielisuihkuihin ja monipuoliseen altistumiseen vieraille kielille jo parhaassa herkkyysikävaiheessa sekä lisää kieliopintoja ja vaihto-opintoja yliopistoihin.

Monipuolinen kielten opiskelu tukee myös oman äidinkielen oppimista. Yhä useammin Suomessa asuvien lasten äidinkieli on joku muu kuin suomi tai ruotsi. Suomessa on useita virallisia vähemmistökieliä, jonka lisäksi kasvava maahanmuutto tuo koko ajan uudenlaista kielitaitoa Suomeen. On tärkeää, että kielipolitiikassa otetaan huomioon myös nämä puolet. 

SUOMEN kieli kuuluu suomalais-ugrilaisiin kieliin ja sen lähimpiin sukukieliin kuuluvat itämerensuomalaiskielet kuten karjala. Karjalan kieli sai virallisen aseman vähemmistökielenä vuonna 2009.

Suomessa karjalaa äidinkielenään puhuu noin 5000 ihmistä ja lisäksi sitä ymmärtää jopa 15 000, joista useimmat asuvat Raja-Karjalassa (Salmin kihlakunnassa) ja Hietajärven, Kuivajärven sekä Kuhmon Rimmin vienalaiskylissä. Kieli on rikas ja sisältää monenlaisia murteita. Karjalan kieltä on pyritty elvyttämään monin tavoin mm. yliopistossa, julkaisemalla kirjallisuutta ja järjestämällä kielikursseja.

Kielet ovat tärkeä osa kansainvälistymistä, mutta myös yksilön omaa identiteettiä ja kotiseutua. Kielitaito auttaa ymmärtämään muita yhteiskuntia, mutta myös omia perinteitä ja kulttuuria. On hienoa, että pidämme huolta myös vähemmistökielten asemasta kuten esimerkiksi karjalan kieltä on niin monien toimesta elvytetty! Vaikka kansainvälistymme vauhdilla, on tärkeää ylläpitää myös omia perinteitämme.

 

Kirjoittaja on eduskunnan Karjala-kerhon puheenjohtaja ja hämäläinen kansanedustaja (kok), jolla on evakkojuuret Viipurin maalaiskunnassa


SANNI GRAHN-LAASONEN


« Takaisin