– Olavi Paavolainen liikkui luontevasti niin hienoissa kulttuuripiireissä kuin harmaissa mökeissä. Karjalaisuuttaan hän ei koskaan unohtanut, luonnehti emeritusprofessori Hannu K. Riikonen.
2020-10-14 11:37:59

Kivennavan kosmopoliitti näki aikansa ilmiöiden taakse

TURKU

 – Paavolainen oli suomalaisessa kulttuurissa avis rara, harvinainen lintu, esitelmöi emeritusprofessori Hannu K. Riikonen Turun Torkkelin Killan tilaisuudessa syyskuussa.

OLAVI PAAVOLAINEN (1903–1964) kasvoi kansainvälisyyteen Kivennavan Vienolassa. Isä oli ensimmäisen polven sivistyneistöä, äiti toi perheeseen viipurilais-saksalaisen kulttuurin. Kodin antamat virikkeet ja monipuolinen kielitaito vaikuttivat kaikkeen Paavolaisen myöhempään tekemiseen. 

Hajanaiset humanistiset opinnot Helsingin yliopistossa jäivät, kun kriitikon työ ja kirjailijuus veivät mennessään. Elokuvakritiikin kirjoittajana Paavolainen kunnostautui ensimmäisten joukossa ja muutoinkin hän toimi hyvin laajalla alueella kulttuurista kirjoittaessaan. 

”Minusta tuntuu, että Suomessa ei yleensä oikein tajuta, mitä maailmassa nykyisin tapahtuu”, mietti Paavolainen jo varhain. Hän toimi eräänlaisena aikansa ilmapuntarina.

– Paavolainen tunsi suurta innostuneisuutta kaikkea uutta omassa ajassaan liikkuvaa kohtaan ja halusi esitellä sitä. 

Esseekokoelma Nykyaikaa etsimässä (1929) esitteleekin innostuneesti moderneja virtauksia dadaismista kubismiin ja futurismiin tekniikan ilmiöitä  unohtamatta. Suurkaupungeista Paavolaista viehättivät niin Pariisi kuin Berliini, hän kirjoitti myös kreikkalaisuudesta ja alastomuuskulttuurista. Kotimaansa suomenruotsalainen modernismi jäi sen sijaan vieraaksi, vaikka hän Hagar Olssonille kirjansa omistikin.

– Kannattaa asettaa hänen kirjoituksensa oman aikansa perspektiiviin, totesi Riikonen ja ilahdutti yli kuuttakymmentä koronaa pelkäämätöntä  lukemalla räväköitä otteita kirjailijan tuotannosta. Futurismi esimerkiksi saapui Paavolaisen mukaan sellaiseen neuvostoliittolaiseen maaperään, missä ”runoilijoiden isät eivät edes osanneet tavata”, ja äidit ne vetivät auraa pelloillaan. 

Kriitikontyö jatkui 1930-luvulla. Paavolainen keskittyi lehtikirjoitteluun uutta julkisuutta hakien, mihin tähtäsi myös hänen mainostyönsä. Hän kirjoitti jopa naistenlehtiin. Mies huomattiin, häneen kohdistettiin myös ivaa ja satiiria.

TULENKANTAJAT-ryhmän kokoajana tunnettu Paavolainen hyökkäsi sittemmin omiaan vastaan teoksessa Suursiivous (1932); pinnallisuus ja tyylittömyys kirjallisessa lastenkamarissa tympäisivät häntä.

– Suursiivous on Suomen kirjallisuuden yksi merkittävämpiä pamfletteja ja kiinnostava myös pilapiirroksineen ja typografioineen.

Ura sai 1930-luvulla uuden käänteen, kun Paavolainen lähti matkoilleen Saksan Travemündeen ja Nürnbergiin.

– Kolmannen valtakunnan vieraana (1936) on ollut hyvin kiistelty kirja näihin päiviin asti. Toiset näkivät siinä natsismin ihailua, toiset kokivat Paavolaisen kansallissosialismin kriitikkona. Itse hän ei ottanut kantaa puoleen tai toiseen, kuvasi vain sitä mitä näki. On syytä muistaa satiirinen tai avoimen ivallinen tapa, millä hän tarkkaili ilmiöitä.

Ulkoilmakulttuuri ja ”lakanankokoisten” puutarhojen peililammet ja lukuisat patsaat kuvastivat Paavolaisesta hyvin ”keskivertoihmisiä, Hitlerin hartainta kannattajajoukkoa”.

Saksalaisille esitelty suomalaisten maakuntien valtaisa ruokamäärä ja runonlaulajien esiintyminen saivat Paavolaisen kielenkannat laulamaan.

Vaikuttunut Paavolainen oli myös kaikesta siitä, mitä koki Etelä-Amerikassa.

– Teoksen Lähtö ja Loitsu (1937) parasta antia ovat tunnelma- ja maisemakuvaukset. Se ennakoi juuri sitä tunteen paloa, mikä myöhemmin oli nähtävissä kirjailijan Karjala-kuvauksissa.

Kirjailijaa kiinnostivat eurooppalaisen kulttuurin suuret vastakkainasettelut, kuten teoksesta Risti ja hakaristi (1938) voi lukea: kristinusko versus hakaristi. 

– Hän olisi halunnut jatkaa erilaisten totalitaristen järjestelmien selvittämistä, mutta sota muutti tilanteen. Ehkä se oli kirjailijauran kannalta onni.

Matka Neuvostoliittoon onnistui vasta talvisodan alla. Reissun kiinnostavia vaiheita on selvitellyt Ville Laamanen (myöh. Soimetsä) väitöksessään 2014. 

Heti matkan jälkeen Paavolainen ryhtyi kirjoittamaan kirjaa Neuvostoliitosta, mutta talvisodan sytyttyä työ jäi kesken. Talvisodan alussa paloi Vienolakin maan tasalle irtaimistoineen.

Sotavuosina Paavolainen toimi TK-miehenä rintamalla ja Mikkelin päämajassa.

LUE LISÄÄ 8.10. lehdestä 

KANERVA FRANTTI


« Takaisin