2020-10-21 10:08:02

KOLUMNI 15.10.

Luottamuksen vaalijoilla kova vastuu

OUTI MULARI

JOKA VUOSI unohdan, kuinka täysi kuukausi on maailman tylsin ja rauhallisin syyskuu. Kotona kalenteri täyttyy vanhempainilloista ja kaverisynttäreistä, Karjalaisen Nuorisoliiton toimistolla aherretaan tulevan vuoden toimintasuunnitelman parissa ja töissä runnomme kasaan vuosi-inventaaria ja osakeyhtiön tilinpäätöstä.

Lokakuun alussa aina huokaisen, että taas tästä selvittiin, ensi vuonna muistaa sitten taas. Varautua, karsia kaiken turhan, varata mummin viikoksi 

kylään ruokkimaan lapsia. Pakkohan tätä kaikkea ei olisi suorittaa kuukaudessa, mutta luottamus omaan venymiseen kantaa kaaoksen yli.

Koulujen vanhempainilloissa on tänä syksynä sivuttu juuri näitä aiheita, pakkoa ja luottamusta. Tokaluokkalaisemme opettaja muistutti hymyillen vanhasta viisaudesta, että maailmassa ei ole muuta pakollista kuin kertotaulu ja kuolema. Yläkoululaisen teemat liikkuivat taas vastuun ja luottamuksen ympärillä, siitä miten nuoret oman toimintansa avulla rakentavat luottamusta. Viisautena voisi sanoa, että vain kaksi asiaa voit menettää kerran: elämänlangan ja luottamuksen.

LUOTTAMUS on tosiaan hento talo, jonka rakentaminen kestää kauan, mutta minkä voi rikkoa hetkessä. Omaa toimintaani ohjaa ajatus, että luotan aina ihmisiin, kunnes he toisin todistavat. Luottamus ei rakennu sanoista, se osoitetaan ainoastaan teoilla.

Ja sillä, miten tuomme itsemme ja toimintamme muiden katseiden alle, miten toteutamme käytännössä juhlapuheet, kirjoitukset ja kauniit ajatuksemme. Aivan kuten kahdeksasluokkalaiset, jotka omalla vastuullisella toiminnallaan saavuttavat opettajiensa luottamuksen.

Järjestöt ovat luottamuksen vaalijoina paljon vartijoina. Rakennamme vapaaehtoisten taloa, seinien on oltava riittävän vahvat kantaa kattoa, mutta ovien on oltava avoinna ihmisten tulla mukaan toimintaan.

Organisaatioiden muisti on rajallinen, sillä se perustuu ihmisiin ja vapaaehtoisten vaihtuvuuteen. Kohta, mihin vanhan säilyttämisen ja uuden luomisen raja asetetaan, on haastava. Mutta kun puhutaan luotettavuudesta, sen tulee olla itsestäänselvyys. Vaikka päätöksiä voidaan perustella organisaation suulla, on viime kädessä luottamus toimintaan jokaisen toimijan vastuulla.

PÄIVÄTYÖSSÄNI minun on joka päivä todistettava asiakkailleni olevamme heidän luottamuksensa arvoisia. Sama pätee mielestäni myös järjestötoimintaan. Monesti kuulee sanottavan, että järjestöt ja päivätyöt eivät ole verrattavissa, sillä ne toimivat eri lainalaisuuksin. Mutta periaate molemmissa on sama: tuottaa jotain hyvää jollekin.

Osakeyhtiöissä osakkaat panostavat rahaa, kun taas vapaassa kansalaistoiminnassa vapaaehtoiset antavat yhteisön käyttöön tärkeimmät pääomansa, sitoutumisensa ja aikansa. Julkisuusperiaate ja pyrkimys luottamuksen herättämiseen ohjaavat niin valtioita kuin kansalaisjärjestöjä. Tällöin toiminnan läpinäkyvyys on entistä tärkeämpää. Jokaisen on pystyttävä luottamaan siihen, että hänen pääomansa käytetään parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

Jokainen päivä järjestötoiminnassa on työpäivä. Meidän tulee olla aina valmiita kuuntelemaan muita, kertomaan sanomaamme, perustelemaan mielipiteitämme ja tätä kautta todistamaan oikeus toimintamme olemassaololle. 

 

Kirjoittaja on K-kauppias, kahden lapsen äiti ja Karjalaisen Nuorisoliiton puheenjohtaja, joka innostuu kulttuurista ja kansallispukuaktivismista.

OUTI MULARI


« Takaisin