Karjala oli Viipurissa myös merkittävä työnantaja. Oman toimitalon suunnitteli arkkitehti Uno Ullberg ja se valmistui Aleksanterinkadulle kesällä 1929. Talo on edelleen pystyssä hotelli Viipurina.
2020-11-25 11:51:57

Karjala-lehti ei saa kuolla

KUTEN Karjala-lehden historiaan perehtyneet tietävät, päivättiin Karjalan Kirjapaino Oy:n perustamiskirja Viipurissa 20. maaliskuuta 1901, piakkoin 120 vuotta sitten. Yhtiön tarkoitukseksi määriteltiin harjoittaa kirjapaino-, kustannus- ja sanomalehden julkaisuliikettä. Senaatti vahvisti yhtiöjärjestyksen 29. maaliskuuta 1901 ja yhtiön varsinainen perustava kokous pidettiin samana vuonna 15. toukokuuta.

Karjalan Kirjapaino Oy:n ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin tukkukauppias William Lindell (sittemmin Otsakorpi). Yhtiön osakepääomaksi sijoitettiin 50 000 markkaa (vuoden 2019 rahassa 236 000 euroa).

Viipurissa ilmestyi 6. elokuuta 1901 Karjalan Sanomien näytenumero. Kymmenen päivää myöhemmin ilmestyi toinen näytenumero. Aika oli kuitenkin hankala.  Valtiovalta seurasi tarkasti lehdistöä ja liian suomalaismieliset toimittajat olivat pannassa. Vihdoin löytyi sopiva mies. Farmaseutti O. E. Vuorinen oli ollut poliittisiin selkkauksiin viaton, hyväntahtoinen mies. Syksyllä 1903 kuvernööri antoi luvan, että Vuorinen voi olla uuden lehden vastaava toimittaja.

KARJALAN näytenumero ilmestyi 4. joulukuuta 1903 ja joulukuun aikana tuli kolme muutakin näytenumeroa. Tammikuun 1. päivästä 1904 Karjala alkoi ilmestyä kuusi kertaa viikossa. Heti alussa lehti ilmoitti olevansa karjalaisten ja karjalaisuuden asianajaja. Karjala panosti toimittajien työhön hankkimalla toimitukseen puhelimen, joka oli siihen aikaan harvinainen ylellisyys Viipurissakin.

Farmaseutti Vuorinen oli vastaavana toimittajana vuoden 1905 loppupuolelle. Johtoon astuivat varsinaiset lehtialan ammattimiehet. Seuraava vastaava toimittaja vuosina 1905-07 oli toimittaja Kaarlo Kytömaa, jolla oli laaja päätoimittajakokemus. Hänen johdollaan alkoi Karjalan nousu hankalien alkuvuosien jälkeen.

Vaikka sensuuri kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin päivistä oli hieman helpottunut, sai Karjala vuonna 1905 ennätykselliset 49 painoestettä ja kaksi varoitusta. Tämän lisäksi vielä elokuussa tuli kahden kuukauden lakkautus. Painoasiain ylihallitus katsoi, että Karjala oli esittänyt sopimatonta moitetta maan korkeimmasta hallituksesta sekä kieroa ja vääristeltyä esitystä sen tarkoituksista ja toimenpiteistä vieläpä yllytyksiä ja uhkauksia väkivaltaankin.

SUOMI oli Venäjän vallan alla vuoteen 1917, joten Karjala ilmestyi autonomian aikana melkein 14 vuotta. Ensimmäisen kuolemanuhan Karjala kohtasi filosofian maisteri Erkki Paavolaisen päätoimittajakaudella, kun lehti vapaussodan aikana lakkautettiin marraskuun ensimmäisenä päivänä 1917 ja ilmestyminen saatiin jatkumaan vasta vappupäivänä 1918.

Vuonna 1920 lehden päätoimittajaksi nimitettiin filosofian tohtori O. J. Brummer. Karjala saavutti maamme suurimman maakuntalehden aseman. Seitsenpäiväiseksi lehti siirtyi vuonna 1925 ja kahta vuotta myöhemmin Karjalan levikki oli 31 500 saavuttaen maamme suurimman maakuntalehden aseman ja se oli suurin Helsingin ulkopuolella ilmestynyt sanomalehti.

Karjala oli maailmansotien välillä suomalainen suurlehti. Se oli Viipurissa myös merkittävä työnantaja. Koska yhtiöllä ja lehdellä meni hyvin, aloitettiin oman toimitalon rakentaminen vuonna 1928. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Uno Ullberg ja se valmistui Aleksanterinkadulle kesällä 1929. Talo on edelleen pystyssä, tosin vuodesta 1944 vieraassa omistuksessa.

MAAN parhaisiin kuuluneella lehdellä oli maankuuluja avustajia. Karjalan palstoilla kirjoittelivat maailmansotien välisenä aikana mm. F.E. Sillanpää, Eino Leino ja Mika Waltari.

Sekä Karjalan maakunnan, että Karjala-lehden elämään vaikuttivat 1930-luvulla kansan yleisen elintason elpyminen laman jälkeen sekä vuosikymmenen lopulla maailmanpoliittisen tilanteen kärjistyminen ja maailmanpalon pelko. Karjala seurasi tarkasti maamme johtomiesten neuvotteluja Moskovassa. Lehden palstoille tulivat pysyvästi uudet sanat evakuointija siirtoväki.

Marraskuun 30. päivänä 1939 Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ja Karjalan maakunta oli jälleen kerran taistelutantereena. Lehti jatkoi kuitenkin ilmestymistään Viipurissa. Erityisen suuresti sitä odottivat ne karjalaiset, jotka olivat sotaa edeltäneinä viikkoina siirtyneet muualle Suomeen.

Toisen kuolemanuhan lehti koki helmikuun 18. päivänä 1940, kun vihollisen lentokoneet pommittivat jälleen Viipuria. Myös Karjalan toimitalo syttyi tuleen, joten lehteä ei pystytty tekemään ja henkilökunta poistui Viipurista yhtiön omaisuuden jäädessä kaupunkiin.

Rauha tehtiin 13. maaliskuuta 1940. Jo viikkoa myöhemmin Helsingissä ilmestyi Karjalan kuusisivuinen näytenumero. Päätoimittaja Brummer otsikoi pääkirjoituksensa: Me elämme. Lehtiyhtiö oli menettänyt paljon, mutta ei kaikkea. Karjalan nimi ja maine olivat säilyneet. Niiden varassa voitiin jatkaa uusissa oloissa. Vuoden lopussa levikki oli jo 28 500 ja lehti ilmestyi kuusi kertaa viikossa.

KARJALAISET kokivat valtavan yhteenkuuluvuuden tunteen talvisodan koettelemusten jälkeen. Heimo oli hajotettu, mutta ei kukistettu. Keväällä 1940 Helsingissä perustettiin Karjalan Liitto ajamaan siirtoväen asiaa. Tärkeä yhdysside oli Karjala -lehti.

Kesäkuussa 1941 alkoi jatkosota. Heti Viipurin takaisinvaltauksen jälkeen oli selvää, että Karjala palaisi kotikaupunkiinsa. Vuonna 1942 lehti jatkoi taas ilmestymistään Viipurissa. Levikki oli ennätysmäiset 41 800.

Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua Karjalankannaksella 1944, määrättiin siviiliväestö poistumaan Viipurista. Lehden kolmas kuolemanuhka oli käsillä omaisuuden jäädessä jälleen kaupunkiin. Yhtiö oli ensimmäistä kertaa konkurssin partaalla. Jopa omassa piirissä oli ajatuksia, että Karjala-lehden taru on lopussa.

Toisen eduskunnan hyväksymän korvauslain perusteella yhtiö selvisi jotenkuten kuiville ja toiminta saattoi jatkua. Karjalan tilaajakanta kasvoi, mutta paperin säännöstely tuotti ongelmia. Yhtiön vuosittaiset tulokset olivat juuri ja juuri omillaan tai tappiollisia.

Syksyllä 1951 yhtiö muutti Lahteen ja päätoimittajaksi valittiin pankinjohtaja A. A. Lintulahti. Lehtiyhtiön taloustilanne pysyi kuitenkin heikkona. Lehden hallitus pohti Karjalan tulevaisuutta ja kävi neuvotteluja Karjalan Liiton edustajien kanssa.

Liiton hallitus totesi kokouksessaan 30. syyskuuta 1954 yksimielisesti, että sanomalehti Karjala on ollut korvaamattomana aseena taistelussa karjalaisten elinehtojen puolesta. Liitto ilmoitti pitävänsä lehden jatkuvaa ilmestymistä välttämättömänä ja kehotti karjalaisia kaikin voimin tukemaan lehteä sekä aatteellisesti että taloudellisesti. Kehotusta noudatettiin ja talous koheni.

VUONNA 1956 Karjala saapui Lappeenrantaan, missä se on nyt toiminut 64 vuoden ajan. Kun Karjalan Kirjapaino Oy halusi luopua lehden kustantamisesta, ostivat eräät merkittävät karjalaiset säätiöt ja yhdistykset viestintäneuvos Jaakko Paavelan johdolla syksyllä 2010 Karjalan oikeudet jatkaakseen lehden elinkaarta Karjala Lehti Oy:ssä.

Vuosikymmen meni alenevasta tilaajakannasta huolimatta vielä siedettävästi, vaikka loppua kohden tappiot alkoivat kasvaa. Nyt on kuitenkin Karjalan neljäs kuolemanuhka realisoitumassa. Lehden tilaajakunta on pudonnut alle viidentuhannen ja jokainen kuukausi on tällä hetkellä raskaasti tappiollinen.

Lehden hallitus neuvotteli jälleen Karjalan Liiton edustajien kanssa. Neuvottelujen tuloksena päätösvalta yhtiössä uskottiin Karjalan Liitolle, jolla on laaja kosketuspinta karjalaisjärjestöjen jäseniin ja Karjalasta kiinnostuneisiin ihmisiin. Uskottiin, että liitto voi omilla toimillaan vaikuttaa lehden levikin vahvistamiseen.

Toistaiseksi tämä ei kuitenkaan ole tuottanut tulosta. Vaikka viime vuonna suurimmat osakkeenomistajat pääomittivat yhtiötä lähes sadallatuhannella eurolla, ovat rahat taas loppumassa. Nyt Karjala Lehti Oy:n hallitukselta sekä Karjalan Liitolta odotetaan pikaisia toimia, muussa tapauksessa tämä neljäs uhka realisoituu ja Karjala kuolee.

PEKKA PINOMAA


« Takaisin