2020-11-18 09:50:00

KOLUMNI 12.11.2020

Maantieteelle emme mitään voi

LAURI KONTRO

YHDYSVALTAIN jännitysvaaleja seurattiin kaikkialla, eikä syyttä. Johtavan suurvallan sisäpolitiikka vaikuttaa koko maailmaan. Sitä aprikoidaan, mikä muuttuu, kun Trump vaihtuu Bideniin. Ja mitä merkitsee se, että maailman vahvin valtio on niin hajalla kuin on.

J.K. Paasikivi takoi suomalaisten päähän oppia siitä, että maantiede eli geopolitiikka on suurvaltapolitiikan avainsana. Kysymys oli Suomesta ja Venäjästä. Venäjä katsoo omia rajojaan ja naapureitaan aina samasta näkökulmasta – olipa Moskovassa vallassa kuka tahansa. Venäjällä on ikuinen epäluulo siitä, että joku hyökkää Suomen kautta Pietariin tai sulkee meritien Suomenlahden pohjukasta Itämerelle.

Tämä pelko, kuviteltu tai todellinen, on selittänyt Venäjän politiikkaa Suomen suuntaan vuosisatoja. Paasikivi opetti, että maantieteelle emme mitään voi. Venäjä on ja pysyy siinä missä se on.

KUN Trump nousi valtaan, hän irrotti ensitöikseen Yhdysvallat monista kansainvälisistä sopimuksista. Trumpilaisessa ajattelussa YK, WHO tai edes Nato eivät merkitse mitään, jos ne eivät ole Yhdysvaltain komennossa. Kaikki ratkaisut tehdään siitä näkökulmasta, mikä sopii Yhdysvalloille ja amerikkalaisille yrityksille.  Niinpä Trump aloitti kauppasodan Kiinaa vastaan, haukkui saksalaiset ja kannusti brittejä hajottamaan EU:n.

On väärin sanoa, että Trump yksin sai maailman sekaisin, maailma oli sekaisin jo valmiiksi. Trump kuitenkin hämmensi keitosta lisää.

Kaikki Euroopassa toivovat nyt, että Yhdysvallat palaisi takaisin kansainvälisiin järjestöihin ja sopimuksiin. Ehkä niin tapahtuukin, ainakin osaksi. Mutta mitään isoa käännettä maailma ei tule näkemään. Kuten Venäjä on aina Venäjä, niin myös Amerikka on edelleen Amerikka.

Vaikka kauppasodat jatkuvat, Yhdysvaltain kilpailijaksi noussut Kiina pystyy sopeutumaan. Euroopan unioni ei ole poliittinen suurvalta eikä Britannian lähtö EU:sta vahvistanut sen enempää brittejä kuin EU:takaan. Venäjän ja EU:n välit ovat Ukrainan sodan takia valmiiksi pohjalukemissa. Sama koskee Venäjän suhdetta Yhdysvaltoihin, keskusteluyhteys maiden välillä on olematon.

Ei olisi yllättävää, jos tässä asetelmassa Kiina ja Venäjä löytäisivät toisensa. Venäjän talous on heikko ja Venäjä tarvitsee investointeja ja uutta tekniikkaa, joita vain Kiina voi tarjota. Kiina puolestaan hamuaa Venäjän valtavia luonnonvaroja; energiaa, metalleja ja puuta. Jättiläismäinen kaasusopimus maiden välillä on jo hyvä esimerkki tulevasta. Kiina on tukkuostaja, joka ostaa paljon ja maksaa säntillisesti, mutta myös määrittelee kaupan ehdot.

POLIITTISET pyörremyrskyt ja talouskriisit asettavat paineita demokraattisille länsimaille. Kun johtajat lännessä vaihtuvat vaaleissa muutaman vuoden välein, istuvat Putin Venäjällä ja Xi Kiinassa tiukasti ja hievahtamatta palleillaan vuosikymmeniä. Keskusjohtoiset Venäjä ja Kiina alkavat näyttää peräti vakailta järjestelmiltä demokraattisten, mutta horjuvien oikeusvaltioiden rinnalla.

Talous tekee Kiinasta entistä vahvemman ja siitä tullaan takaisin geopolitiikkaan. Kiina on harvoin aloittanut sotia, mutta muskeleitaan se osaa näyttää. Sen pääkilpailija on Yhdysvallat ja jos se ei pääse sopuun Amerikan kanssa, kääntyy katse Venäjään.

Vaikka Trump poistuu päänäyttämöltä, maailma ei palaudu ennalleen. Suurvallat hakevat uusia asemia, eikä siinä unohdeta maantiedettä. Jokainen pyrkii vartioimaan omaa reviiriään entistä tiukemmin. Valtioilla ei ole pysyviä ystäviä. On vain pysyviä etuja.

 

 

Kirjoittaja on Maaseudun Tulevaisuuden entinen päätoimittaja, joka vaikuttaa erityisasiantuntijana Yleisradion hallituksessa.

LAURI KONTRO


« Takaisin