Riitta Raatikainen etsii tutkimustyössään vastausta siihen, miten valokuvat ovat muokanneet käsityksiä Suomen idästä ja itäisyydestä.
2020-11-25 12:03:58

Suomen itää on kuvattu poikkeuksellisen paljon

Etelä-Karjalan museossa Lappeenrannassa esillä oleva Suomen itä valokuvissa -näyttely kertoo Suomen idän tarinaa 150 vuoden ajalta valokuvaajien silmin nähtynä. Näyttely liittyy sen koonneen Riitta Raatikaisen ensi vuonna valmistuvaan väitöskirjatutkimukseen. Raatikainen etsii vastausta muun muassa siihen, kuinka valokuvat ovat muokanneet ja muokkaavat käsityksiä itäisestä Suomesta.

Työ on osa Itä-Suomen yliopiston Kuvattu Karjala -hanketta, jota Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö rahoittaa. Hankkeen tutkijat kartoittavat historiallista Karjalaa koskevia valokuva-aineistoja ja etsivät uudenlaista Karjala-kuvaa.

VALOKUVANÄYTTELYN alueellinen rajaus on Suomen itä. Raatikaisen mielestä käsite on liukuvampi kuin Itä-Suomi. Näyttelyn aineisto käsittelee Savon, Etelä- ja Pohjois-Karjalan, luovutetun Karjalan ja Kainuun alueita. Lisäksi kuvia on rajan läheisen Vienan Karjalan pikkukylistä ja Suomelle maanilmansotien välinä aikana kuuluneelta Petsamon alueelta.

Esillä on 130 valokuvaa idän merkittävimmiltä kuvaajilta I.K. Inhasta Arno Rafael Minkkiseen ja Kurkijokea 1930–40-luvuilla kuvanneesta Pekka Kyytisestä tämän ajan dokumentaristeihin Juha Metsoon, Ritva Kovalaiseen ja Arto Hämäläiseen

Näyttelyn kuvat kertovat, mikä on ollut kullekin aikakaudelle ominaista. Samalla ne romuttavat vanhaa käsitystä, jonka mukaan itä olisi muodostanut Suomeen erämaassa olevan, suljetun takaseinän. 

– Yli 1300 kilometriä pitkä raja ei ole koskaan ollut muuri, vaan jatkuvan liikkeen ja jatkuvan kanssakäymisen tila. Liikettä on ollut eniten Laatokan eteläpuoleisessa Karjalassa, mutta tilanne ei muutu radikaalisti pohjoisempaankaan mentäessä, Riitta Raatikainen muistuttaa.

RAATIKAISEN mukaan Suomen itää on tallennettu kuviin ja filmeihin poikkeuksellisen paljon. 

– Idän valokuvaaminen alkoi pian sen jälkeen, kun valokuvaajat jalkautuivat kameroineen ateljeistaan kentälle 1800-luvun puolivälin jälkeen. Valokuvaajien lisäksi kuvia tuli runsaasti muun muassa tutkimusmatkailijoiden, luonnonvarojen kartoittajien ja taitelijoiden mukana. 

Erityisen sykäyksen idän kuvaamisen antoi 1890-luvun karelianismi. Karelianismin myötä esimerkiksi Lieksan Kolista tuli yhä tänäkin päivänä tunnettu kansallismaisema.

Raatikainen korostaa kuvaajien ja kuvien levittäjien merkitystä siinä, millaisena itäinen Suomi on nähty ja koettu. 

– Kulttuuri rakentuu valinnoista, joita jatkuvasti teemme. 

Esimerkkinä kuvaajan valinnoista tutkija mainitsee I.K. Inhan kesällä 1894 Vienan Karjalaan tekemän matkan, josta hän kuvasi yli 200 kuvan sarjan.

Kansallisromantikkona Inha halusi välittää myyttistä ja romantisoivaa mielikuvaa idästä. 

– Inhan kuvissa ei näkynyt venäläisiä, vaikka todellisuudessa Vienan alueella vaikutti venäläinen hallinto. Hänen kuvissaan ei myöskään käyty kauppaa, vaikka vienalaiset olivat kauppamiehiä. 

– Valokuvaajana Inha poimi negatiiveille asioita, jotka sopivat hänen mielikuviinsa alkuperäisestä ja hieman eksoottisesta karjalaisuudesta. Hän taltioi kuviinsa kalmistoja, runonlaulajia ja uhrimenoja. 

– Myöhempien elokuvadokumentaristien tavoin Inha jopa järjesti kokonaiset kylähäät voidakseen kuvata niihin liittyviä rituaaleja, Riitta Raatikainen kertoo.

Lappeenrantaan Suomen itä valokuvissa –näyttely saapui Kuopiosta. Ensi keväänä se jatkaa Pohjois-Karjalan museoon Joensuuhun ja sieltä edelleen Kajaaniin ja Savonlinnaan.

PÄIVI PARJANEN-VÄTTÖ


« Takaisin