Erkki Liikanen keikalla Nurmijärvellä, joka on hänen Anne-vaimonsa syntymäkotikunta. Vuonna 1965 häitä tanssittiin Perttulassa.
2018-11-07 10:36:32

Uuraasta koko Suomen Evakkoreki-Ekiksi

 On ilo saada käsiin Erkki Liikasesta kirjoitettu kirja Estradilla Erkki Liikanen – Veijari ja herrasmies (Heikki Haapavaara, Jukka Saastamoinen, Verbatum). Se summaa hienosti suomalaisten ja erityisesti karjalaisten rakastaman monipuolisen taiteilijan kuvan. Minulla on ollut ilo lukeutua Ekin kaveriksi jo vuosia. Yhteiset golfkierrokset, joilla oli niin hauskaa, ettei pelistä (minulla) tullut mitään, muistuvat ensimmäisenä mieleen. Hän singelimiehenä heitti kierrokset aina vimosen päälle, vaikka hauskaa pidettiinkin. Myöhemmin on moikkailtu erilaisissa karjalaisten tilaisuuksissa, joissa Eki on ollut esiintyjänä ja viihdyttäjänä. Aina yhtä valoisana ja helposti lähestyttävänä hän ottaa yleisönsä. 

Kun on tehty kirja viihteen suurmiehestä, ei kirjan kerronnassakaan pönötetä. Tekstiä lukee mielellään: se on kuin Eki itse asioita muistelisi, kirjoittajat vain merkitsivät tarinat ylös. 

LIIKASEN juuret ovat rajan takana Uuraassa, josta perhe lähti evakkoon Pohjanmaalle. Isän työ perässä muutettiin Kotkan Hietaseen, jossa koulutie alkoi. Liikanen muistelee kirjassa isän työpaikan Erkki-nimistä hevosta, jonka isäntä kovisteli juhtaansa, kun nutikkalasti osui oven pieleen. Älä Erkki viitsi vittuilla näin selvässä asiassa.

Liikanen on paljon muutakin kuin Evakkoreki-Eki. Musiikista hän kiinnostui jo lapsena. Kun radiosta tuli hyvää musiikkia, hän kaivoi esiin omatekoiset rumpupalikat ja hakkasi niillä keittiöjakkaran pehmusteet rikki. Nuorena miehenä hän kiinnostui erityisesti jazzista ja sai pestin Maurin kvintettiin, joka esiintyi lavoilla ja ravintoloissa. Tosin Liikanen tarvitsi erityisluvan saadakseen esiintyä ravintoloissa, koska oli vasta 15-vuotias. Orkesterin soittajat iskivät kuulemma yleisön joukosta naiset, mutta toisin päin se oli: naiset iskivät soittajat, Liikanen vakuuttaa kirjassa.

VARTTUNEEMPI väki muistaa televisiosta Ilkamat, joissa Liikanen tuli suurelle yleisölle tutuksi. Ja sitten se todellinen läpimurto: Syksyn sävelen voitto kappaleella Evakkoreki vuonna 1975. Osa karjalaisista, evakon kokeneista ei ollut sanoista ja letkeästä menosta hyvillään. Liikanen sai jonkin verran kuraa niskaansa, mutta suurin osa suomalaisista rallatti sitä mielellään. 

Syksyn sävelen voitto oli vahinko, Liikanen muistelee kirjassa. Pertsa Reponen kyllä haistoi sen mahdollisuudet ja ilmoitti laulun kilpailuun, vaikka se piti esittää jo aikaisemmin Merirosvoradiossa, joka oli suosittu televisiohupailu. Kansa äänesti Evakkoreen voittoon 70 säkillisellä postikortteja. Posti oli kuulemma kiroillut, että saatanan Liikanen.

ERITYISESTI Liikasessa on lavakarismaa. Mies tulee ja valloittaa yleisön kuin yleisön. Metodi on tietää millainen illan yleisö on. Kun hallitset itsesi, hallitset yleisön. 

Lallintalon iltamissa Köyliössä Tapio Rautavaara koulutti aikoinaan nuorta Liikasta. 

LUE LISÄÄ KARJALA-LEHDESTÄ 8.11.

KRISTIINA IJÄS


« Takaisin