2021-01-13 08:35:00

KOLUMNI 17.12.2020

Töihin työpaikalle

Tätä kirjoittaessani sosiaali- ja terveysministeriö antoi jälleen vahvan suosituksen siirtyä etätyöskentelyyn mahdollisuuksien mukaan. Lähes samalla hetkellä sähköpostiin kilahti Suomen Lehdistön tiedote Reuters-instituutin media-alan etätyötä koskevasta maailmanlaajuisesta tutkimuksesta. Siihen osallistui mediapäättäjiä useasta kymmenestä maasta.  

Tutkimus ennustaa merkittävän osan mediataloista jäävän pandemian jälkeenkin niin kutsutuiksi hybriditoimituksiksi. Keskustoimituksissa pysyvät vain sellaiset ydintiimit, joiden työ vaatii fyysistä läsnäoloa. Toimittajat kiertävät enimmäkseen kentällä juttujen perässä ja kirjoittavat niitä kuka missäkin.

Tutkimuksen mukaan työnantajat säästävät esimerkiksi toimitilojen kustannuksissa, kun henkilökunta työskentelee kotikoneidensa ääressä. Työntekijät puolestaan kokevat muun muassa jaksavansa paremmin, kun päivittäinen matkaan käytetty aika vaihtuu vapaa-ajaksi.

USEIMMAT vannovat etätyön nimeen ja pitävät kotona työskentelyä todella hyvänä asiana. Aamuisin saa nukkua hiukan pidempää, kun ei tarvitse varata aikaa itsensä laittamiseen, pukeutumiseen ja työmatkoihin. 

Itse kuulun siihen ryhmään, jolle etätyö ei ole lainkaan luontevaa. Ei ainakaan tällä kokemuksella. Muutaman kerran näiden koronakuukausien aikana olen jäänyt kotiin kirjoittamaan ja lopputulos on se, että päivän päätteeksi olen vain valtavan kiukkuinen. 

Etätyöhön keskittyminen vaatii minulta erityisiä ponnisteluja, sillä kotona olisi niin paljon muuta  – mukavampaa – tekemistä. Kotikone tuntuu vieraalta, ja tuon tuosta tulee tarve nousta epämukavasta työtuolista jaloittelemaan. Lisäksi huono ergonomia saa niskat entistä enemmän jumiin.

Stressaavimmaksi koen koko ajan takaraivossa kytevän kysymyksen, olenko tehnyt tarpeeksi palkkani eteen. Pitäisikö olla vielä tehokkaampi ja tuotteliaampi? Jos työn alla oleva juttu sattuu jäämään vielä keskeneräiseksi, mietin koko illan, pitäisikö yrittää jatkaa homma loppuun.

MIELUIMMIN kävelen aamuisin työpaikalle ja haukkaan samalla päivän happiannoksen. Istahdan uskollisesti palvelleen mäkkini ja sotkuisen työpöytäni ääreen. Tässä on paikkani ja tässä tilassa tiedän, mitä pitää tehdä ja mille taajuudelle ajatukset viritetään. 

Saan juoda kahvit Paulan, Jessican ja Markuksen seurassa ja jaaritella niitä näitä heidän kanssaan. Ja kun päivä tunteja myöhemmin on ohi, painan toimituksen oven kiinni ja jätän tekemiset odottamaan kaikessa rauhassa seuraavaa päivää.

Ihan parasta on, kun pääsen kotiin ja voin suunnata energiani muihin asioihin. Kotonahan on kuitenkin se tärkein ja rakkain osa elämää.

ETÄTYÖSTÄ tässä laajuudessa on vasta kuukausien kokemus eikä vielä tiedetä, millaisia seuraamuksia työpaikan ja kodin yhdistämisestä on tulevaisuudessa. Jo vuosikausia on puhuttu ihmisten liiallisesta työlle antautumisesta ja suorituskeskeisyydestä. On tutkittu, että useampi kuin joka neljäs työikäisistä kokee työuupumusta jossain vaiheessa elämässään. Pahimmillaan uupunut voi menettää työkykynsä kokonaan.

Työssä jaksaminen ja mielekäs elämänlaatu edellyttävät riittävää lepoa ja voimien keräämistä. Ainakin minulle on vielä suuri kysymysmerkki se, missä  ja miten ihmiset mahtavat tulevaisuudessa levätä ja voimaantua, jos kotikin muuttuu konttoriksi.

PÄIVI PARJANEN-VÄTTÖ


« Takaisin