Antti Kiikka tukee kirjansa tuotolla lasten ja nuorten terveitä elämäntapoja. Teoksen saa omakseen tekemällä lahjoituksen Koulutus Elämään Säätiölle. Lisätietoja antaa sami.teikko@ koulutuselamaan.fi.
2021-01-13 08:59:47

Kiikan suvun satavuotinen yrittäjyys

Rakennusosakeyhtiö Pyramid oli merkittävin viipurilainen rakennusliike ja sen kädenjälki näkyy edelleen nykyisen Viipurin kaupunkikuvassa. Yrityksen perusti Etelä-Pohjanmaalta Ilmajoelta kotoisin ollut Antti Kiikka. Aikalaiset luonnehtivat häntä yrittäjähenkiseksi toiminnan mieheksi, joka puhui vähän, mutta näki enemmän.

Antti Kiikan – AK:ksi yleisesti kutsuttu – ja suvun yritystoiminta alkoi 100 vuotta sitten Viipurissa Tienhaaran Sikuritehdas Oy perustamisesta yhdessä Johan Peusan ja Erkki Makkosen kanssa. 

Jo ennen sikuritehdasta AK oli ostanut läheltä Raudun asemaa 15 hehtaarin maapalan. Siellä oli puhdasvetinen lähde, ja AK aikoi ryhtyä myymään vettä pietarilaisille. Idea jäi kuitenkin suunnitteluasteelle.

– Minulle on jäänyt arvoitukseksi, miksi isoisä halusi asettua nimenomaan Viipuriin. Ilmeisesti hänellä oli siellä tuttavia. Hän varmasti myös näki Viipurin vireänä ja kasvavana monikulttuurisena toimintaympäristönä, sanoo AK:n pojanpoika ja kaima Antti Kiikka.

Sikuritehtaalle löytyi sopiva paikka Tienhaarasta mylläri H. Bauerin entisestä myllylaitoksesta. AK hoiti tehtaan rakennustyöt ja johti tuotantoa. Peusa rahoitti raaka-aineen hankinnan ja valmiin tuotteen myynnin.

Vuosituotanto oli hyvin kannattavaa ensimmäiset kolme vuotta, mutta hiipui sen jälkeen ja tehdas myytiin 1927. Sikurin paahtaminen toi kuitenkin AK:lle peruspääoman seuraavaan askeleeseen. 

Rakennusosakeyhtiö Pyramidin Antti Kiikka perusti 1921 rakennusmestareiden Kaarlo Massisen ja Heikki Paavilaisen kanssa. Neljäntenä osakkaana oli kauppa- ja teollisuusministeriksi noussut AK:n nuoruuden ystävä Erkki Makkonen, mutta tämä ei kiireiltään ehtinyt juurikaan osallistua yrityksen hoitoon.

Pyramidin toiminta ei lähtenyt heti odotetusti käyntiin, ja ensimmäiset urakat, muun muassa Helsinkiin rakennettu Keskuslaboratorio tuottivat tappiota. Muutama vuosi perustamisen jälkeen Kiikka osti yhtiön kaikki osakkeet ja päätti keskittää toiminnan Viipuriin ja Itä-Suomeen.

Rakennusosakeyhtiö Pyramid ehti ennen sotia rakentaa useita julkisia rakennuksia, muun muassa viisi kirkkoa, seitsemän koulua ja kymmenen sairaalaa.

Sairaaloista Antti Kiikka mainitsee esimerkkeinä Viipurin 1926 valmistuneen kaupunginsairaalan ja sen tuberkuloosiosaston sekä Viipurin Naistensairaalan vuodelta 1937. Suurin Pyramidin rakentama kokonaisuus on Rauhan piirimielisairaala ja Tiuruniemen keuhkotautiparantola Joutsenossa.

Osa sairaaloista on edelleen toiminnassa, joskin eri käytössä. Viipurin naistensairaala toimii Pietarin alueen lasten tuberkuloosisairaalana ja Rauha suosittuna kylpylähotellina. Tiuruniemessä oli 1990-luvulla pakolaisten vastaanottokeskus, sen jälkeen suojeltu funkisrakennus on ollut tyhjillään.

– Vandaalit ovat tuhonneet kylmillään seisovan ison sairaalan sisältä perinpohjin ja ajan hammas rapauttanut sen ulkoa. Minusta se on suuri häpeä, Antti Kiikka kritisoi.

Tunnetuin Pyramidin rakentama kohde on arkkitehti Alvar Aallon Viipurin Torkkelinpuistoon suunnittelema kirjasto. 

– Kävin tutustumassa restauroituun Viipurin kirjastoon muutama vuosi sitten ja oli sykähdyttävää nähdä, kuinka ahkerassa käytössä se nykyäänkin on.

Yhdeksi Pyramidin suurimmista urakoista ennen sotia Antti Kiikka nostaa Uuraan ulkosataman laajennuksen. 

– Sen pääurakoitsijoita olivat tanskalainen ja hollantilainen ruoppausyhtiö, mutta Pyramid vastasi kaikesta maanpäällisestä rakentamisesta, laitureista pistoraiteisiin ja varastorakennuksiin. 

Pyramidilla oli Viipurissa myös omia kohteita. Yrityksen toimisto ja Kiikan perheen koti sijaitsi Pellervonkatu 3:ssa. Suurin omista kohteista oli Pantsarlahdenkadun varrelle noussut, osin kahdeksankerroksinen Asunto Oy Brahenlinna. Sen alakerrassa oli 15 liikehuoneistoa ja 93 vuokra-asuntoa. 

Brahenlinnan rakentamisessa käytettiin muun muassa betonitiiltä, jonka AK oli itse kehittänyt ensimmäisen maailmansodan jälkeen, jolloin oli rakennuskustannusten noustessa oli tarve löytää taloudellisempi materiaali. 

– Pyramid-tiiltä käytettiin ulko- ja kantavissa seinissä. Tiilessä vuorottelivat lämpöä eristävällä aineella täytettävät ilmalokerot ja pienet kanavat, joihin asetettiin teräs ja valettiin betoni. Seinästä tuli ohut, mutta se eristi kuitenkin hyvin lämpöä,  Antti Kiikka kertoo isoisän keksinnöstä.

Brahenlinnan lisäksi Pyramid-tiiltä käytettiin yhtiön muissa omissa kohteissa muun muassa Linnankatu 49:ssä, Asunto oy Pellervonkatu 3:ssa ja 10:ssa sekä Asunto Oy Myllynaukiossa.

– On sanottu, että Pyramid-tiilestä rakennetut talot kestivät sota-ajan pommitukset jopa paremmin kuin perinteiset punatiiliseinät.

Helsinkiin talvisodassa evakuoitu Pyramid ilmoitti päivä Viipurin takaisinvaltauksen jälkeen Karjala-lehden etusivulla ryhtyvänsä toimimaan Viipurissa heti, kun tilanne sen sallii. 

Neljä päivää myöhemmin Antti Kiikka palasi Viipuriin, jossa Pyramidille riitti työmaata runnellun kaupungin jälleenrakentamisessa. Pyramidin lisäksi kaupungissa toimi kahdeksan pienempää rakennusalan yrittäjää.

Kiikan omat kivitalot olivat selvinneet sodan tuhoista varsin vähin vaurioin. Eniten osumia oli saanut Brahenlinna ja osa rakennuksesta oli sortunut. Lisää tuhoja olivat tehneet venäläiset. Talon korjauksiin kului lähes viisi miljoonaa markkaa, joka oli enemmän kuin siitä saatu korvaus.

Pyramidilla riitti töitä myös Brahenkatu 6:n ja Linnankatu 49:n kiinteistöissä, jotka vuosina 1941–42 ehdittiin saada lähes sotaa edeltävään kuntoon.

Omien talojen korjausten lisäksi Pyramid kunnosti muun muassa Kansallis-Osake-Pankin ja Karjalan kirjapainon toimitalot. Kesällä 1943 valmistui myös Vakuutus-Karjalan pilvenpiirtäjä, jonka rakentamisen talvisota oli keskeyttänyt.

Kansallis-Osake-Pankki ehdittiin avata kesäkuun 1.päivä 1944. Pari viikkoa myöhemmin Viipuri määrättiin jälleen evakuoitavaksi. 

Pyramidilta  ja AK:lta jäi Viipuriin merkittävä omaisuus. Antti Kiikan mielestä kokonaisuutena Suomi hoiti siirtoväelle menetyksistä maksetut korvaukset erinomaisesti, vaikka todellisuudessa ne eivät olleet niin suuria kuin paperilla näyttivät.

– Sodan aikana Suomessa vaikutti voimakas inflaatio eivätkä talvisodan menetyksistä saadut korvaukset olleet sidottu indeksiin. Vahingot arvioitiin 1939 hintatason mukaan, joten korvausvaroilla ei vuosina 1943 ja 1944 saanut kuin puolet siitä mitä oli menettänyt.

– Jatkosodan jälkeen valtion rahatilanteen edelleen huononnuttua korvauasteikkoja kiristettiin merkittävästi. Toisaalta ”kultareunaisiksi” kutsutut korvausobligaatiot oli sidottu indeksiin, hän muistuttaa.

– Isoisä oli myös sikäli epäonnekas, että merkittävä osuus hänen omaisuudestaan kohdistui kolmeen kivitaloon, joista Brahenlinna oli suurin. Koska yhden omistajan omistaessa enemmän kuin yhden huoneiston asunto-osakeyhtiössä, valtion maksama korvaus laski rajusti ja esimerkiksi Brahenlinnan korvaus oli vain 11 prosenttia vahvistetusta menetyksestä.

Antti Kiikka hämmästelee sitä, että suurista taloudellisista menetyksistään huolimatta isoisä ei koskaan osoittanut minkäänlaisia katkeruuden merkkejä.

– Isoisällä oli tapana vain lausahtaa ”kel lehmä on, silt lehmä kuolee”. Menetyksen lopullisuuden tajuaminen oli hänelle kuitenkin niin raskasta, että hän menetti tuuheat hiuksensa viikossa.

LUE LISÄÄ 17.12.2020 LEHDESTÄ

PÄIVI PARJANEN-VÄTTÖ


« Takaisin