Timo Polari teki Murhenäytelmä Grönlannissa -kirjaa noin neljä vuotta. Polarin äiti Irma Polari (o.s. Toivanen) ja isovanhemmat Jalmari ja Lyyli Toivanen (o.s. Lempinen) ovat syntyneet Sortavalassa.
2020-03-25 12:10:17

Grönlannin hiihto loppui tragediaan, mutta hiihto etelänavalle jatkuu

SEINÄJOKI

 

Timo Polari on tehnyt elämänsä aikana ison määrän matkoja, joissa häntä ovat koetelleet erittäin haastavat ja välillä myös äärimmäiset olosuhteet. Murhenäytelmä Grönlannissa -kirjassa Polari palaa vuoteen 1997, kun hänen, Tommi Heinosen ja Ari Mattilan oli tarkoitus hiihtää Grönlannin halki neljässä viikossa.

– Valmistauduimme matkalle pari vuotta. Kävimme haastattelemassa Grönlannissa olleita ja heitä, jotka olivat 1980–90-luvuilla hiihtäneet magneettiselle pohjoisnavalle ja maantieteelliselle pohjoisnavalle, Polari mainitsi.

Kolmikko lähti matkaan Grönlannin Tasiilaqista. Jokainen veti perässään noin sadan kilon ahkiota. Reissu sujui suunnitellusti muutamien päivien ajan. Niitä seuranneena päivänä he etenivät kolmisen tuntia sankassa sumussa ja viimassa, joka tuntui kasvoissa -80 asteen pakkaselta. Kolmikko päätti leiriytyä, mutta sitten pystytyksen aikana teltta hajosi kovassa tuulessa. He kaivoivat hätäkuopan ja menivät makuupusseihin. Noin 12 tuntia myöhemmin miehet päättivät keskeyttää matkan.

– Pelastushelikopterin paikalle kutsumiseen käytimme PLB-lähetintä, joka reagoi satelliittien kanssa. Viiveen vuoksi hälytys meni Kanadaan hälytyskeskukseen yksi tai kaksi tuntia myöhemmin. Lentomatka kestää tavallisesti 25–30 minuuttia, mutta huonon kelin vuoksi pelastushelikopteri ei voinut nousta ilmaan useisiin tunteihin, Polari selvitti.

Pelastushelikopteri saapui paikalle noin kuusi tuntia hälytyksen jälkeen. Mattila oli menehtynyt hypotermiaan kolme tuntia ja Heinonen puolitoista tuntia aikaisemmin. Polari nousi olosuhteisiin nähden melko hyvinvoivana helikopteriin.

– Isoin selittävä tekijä onnettomuudelle on väärä telttavalinta. Jo silloin oli myynnissä telttoja, mitkä olisivat varmasti kestäneet nuo olosuhteet. Meistä jokaisella oli yllä Marmot-merkin untuva-asut, jotka maksoivat silloin 12 000 markkaa.

Polarin  mukaan jossittelu on turhaa.

– Sitä ei saa koskaan tietää, mikä olisi ollut lopputulos, jos emme olisi lähteneet liikkeelle tuona myrskypäivänä, vaan olisimme pitäneet lepopäivän teltassa. Kaikki asiat keskustelimme demokraattisesti. Olimme kaveriporukka, jossa ei ollut kenelläkään päätäntävaltaa toisen ylitse. 

Timo Polari, Tommi Heinonen ja Ari Mattila olivat tutustuneet toisiinsa laskuvarjojääkärikoulutuksen aikana. 

– Ennen tuota matkaa olin ollut Heinosen kanssa yhteisillä vaelluksilla noin sata päivää. Yhden vajaan kolmen viikon vuoristomatkan me teimme kolmistaan Yhdysvaltoihin Sierra Nevadan vuoristoon.

He olivat puhuneet, että Grönlannin matkan jälkeen he vaeltaisivat etelänavalle. Polari halusi ystäviensäkin puolesta toteuttaa yhteisen unelman. Hän hiihti etelänavalle kanadalaisen Paul Landryn ja australialaisen Chris Weyersin kanssa. Jokainen veti perässään noin 80 kilon ahkiota. Heillä oli 58 päivän matkan aikana vain muutama lepopäivä. He hiihtivät keskimäärin 8–9 tuntia päivässä.

– Matkaa oli 1100 kilometriä. Etelänavalle lähdimme rannikolta ja merenpinnan tasosta. Koko ajan menimme lievää ylämäkeä, koska etelänavan korkeus merenpinnasta on 2835 metriä. Koko ajan oli myös vastatuuli.  Etelämanner on tavallaan kupera ja katabaattiset tuulet kehittyvät korkeammissa osissa. Sieltä ne sitten lähtevät valumaan rannikkoa kohti.

Polarille, Landrylle ja Weyersille toimitettiin kahdesti täydennysruokia ja -tarvikkeita.

– Pääruokana noissa olosuhteissa syödään pakastekuivattua lihaa ja vihannesta, couscousta, riisiä ja pastaa. Nyrkkisääntö on, että ruokaa varataan kilo per päivä. Kaiken veden saa sulatettua lumesta, Polari mainitsi.

LUE LISÄÄ 26.3. 2020 LEHDESTÄ

JARI-PEKKA LAITIO-RAMONE


« Takaisin