– Einari Merikallion kirja on Suomen luonnonsuojelun perusteos, esittelee Pekka Niemelä.
2019-02-13 10:20:01

Tarunhohtoinen Äyräpäänjärvi kiehtoo

TURKU

Äyräpäänjärven suojelusta syntyi 1920– ja 1930-luvuilla ensimmäinen varsinainen suomalainen luonnonsuojelukonflikti.

– Äyräpäänjärvi oli Pohjoismaiden parhaimpia lintujärviä ja se tunnettiin laajalti, ulkomaiset vieraatkin kävivät sitä katsomassa. Kun sitten metsäs-tysoikeuksia haluttiin rajoittaa ja toisaalta kuivata järvi, syntyi konflikti, kertoo biodiversiteetti- ja ympäristötieteen professori Pekka Niemelä

Hän kävi tammikuussa Turun Torkkelin Killassa esittelemässä ainutlaatuisen alueen historiaa ja nykypäivää.

VUOTEEN 1857 asti Äyräpäänjärvi oli Vuoksen suuri lahti. Sitten Vuoksijärveä laskettiin, mikä tuotti hyvää viljelymaata. Alettiinkin pohtia järven kuivattamista kokonaan lisämaan saamiseksi. 

Lintututkija ja luonnonsuojelija Einari Merikallio nousi vastarintaan ja otti kynän käteensä. Hänelle olivat tärkeät myös Petsamon Heinäsaaret luonnonrikkauksineen; molemmista hän kirjoitti kirjat.

– Ne sytyttivät luonnonsuojeluaatteen ja kuivaushankkeet saatiin torjutuiksi. Lisäksi saatiin aikaan myös metsästystä rajoittava sopimus.

Vuonna 1929 ilmestynyttä teosta ”Äyräpäänjärvi – Suomen linturikkain järvi” Niemelä pitää Suomen luonnonsuojelun perusteoksena.

– Sille vetää vertoja vain Yrjö Kokon ”Laulujoutsen”.

SANANSÄILÄ heilui luonnonsuojelun kiihkeinä vuosina ahkerasti. 

Karjala kirjoitti tammikuussa 1927, miten suojelijat halusivat ”tehdä enemmän oikeutta taivaan linnuille kuin toistatuhatta talonpoikaa käsittävälle ihmisjoukolle”. Keskisuomalainen puolestaan raportoi syyskuussa 1932: ”Aina syvällä sisämaassa, Jyväskylän tienoilla, olemme ottaneet osaa sorsakeskusteluun, mikä on pimentänyt unhotuksen varjoon lapuanliikkeen kaikkineen kasvannaisineen ja paiseineen”.

– Vanhaan hyvään aikaan toimittajilla oli aikaa keskittyä artikkeleihin. Niitä on nautinto lukea, Pekka Niemelä ihastelee.

SODAN aikaan Äyräpäänjärvi oli tärkeä osa pääpuolustuslinjaa, siitä muistuttavat sammaloituneet panssariesteiden kivipaadet. Vaikka alue menetettiin, se säilyi suomalaisten lintuharrastajien mielissä tarunhohtoisena. 

– Kun perestroikan aikaan sinne alettiin taas päästä, innostus oli valtava. Lappeenrantalaiset lintumiehet ja me joensuulaiset ammattibiologit lähdimme selvittämään, mitä järvelle oli vuosikymmenten aikana tapahtunut. 

Käyntien anti on koottu teokseen ”Kotka ja tuhat joutsenta” (2003). Kiehtovasti kirjoitetun teoksen komea kuvitus on Hannu Siitosen.

LUE LISÄÄ KARJALA-LEHDESTÄ 14.2.2019

KANERVA FRANTTI


« Takaisin