Mika ja Niko Saatsi luottavat siihen, että se mikä Loimolan Voiman lauluissa jää kielellisesti ymmärtämättä, avautuu musiikin vahvassa ääni- ja tunnemaisemassa. (Kuva: Jarmo Lapiolahti)
2020-02-21 12:52:40

Loimolan Voima kumpuaa juurista ja juurettomuudesta

HELSINKI

Lieksalaislähtöisen veljeskaksikon Mika ja Niko Saatsin perustama karjalankielinen duo Loimolan Voima työstää ensi kesänä ilmestyvää pitkäsoittoaan ”Ruttomužikan kyynäl”. Maistiaisia siitä tarjoilee äskettäin ilmestynyt singlelohkaisu Hyrzylä.  Musiikillaan duo haluaa lisätä keskustelua 2020-luvun karjalaisuudesta, juurista ja juurettomuuden vaaroista.

Nimensä duo lainasi Suistamon itäisimmässä kylässä toimineelta urheiluseuralta. Heidän musiikkinsa on kokonaan omaa tuotantoa. 

Niko sanoittaa Mikan sävellykset terävällä kynällään suoraan sille karjalalle, jota veljesten lapsuudenkodissa Lieksassa puhuttiin. Lauluista ei ole suomenkielisiä versioita edes olemassa.

Niko sanoo tekstien aiheiden olevan melko omakohtaisia, mutta ne leikkaavat myös laajemmin karjalaisten elämänkohtaloita. 

– Oman suvun vaiheet niin Suistamolla kuin evakkopaikkakunnilla ovat iso inspiraationi lähde. Ajatuksia ovat herättäneet myös vaimoni isovanhempien kertomat tarinat Suojärveltä.

Niko on tuonut teksteihin tietoisesti elementtejä karjalaisten vaietusta historiasta, syrjinnästä ja evakkosukupolvea jäytäneestä toiseuden tunteesta. 

– En halua kuitenkaan takertuja tekstittäjänä vain menneeseen, vaan havainnoin ympäröivää elämää muutenkin omaan rajakarjalaiseen identiteettiini sitä peilaten, hän sanoo.

Ensi alkuun Mika esiintyi keikoilla yksin, mutta viime syksynä myös Niko nousi lavalle. 

– Bändimme syntyi vähän yllättäen: Mika pyysi minulta karjalankielistä sanoitusta säveltämäänsä kappaleeseen ja huomasin tekstien syntyvän varsin pienellä vaivalla. Melko pian Mika sitten löysi näille kappaleille toimivan live-konseptin. Koin aluksi vahvasti roolini pelkästään sanoittajana enkä halunnut rikkoa Mikan musiikille löytämää ilmaisutapaa. 

– Yleisöltä saatu hyvä palaute ja toisaalta puhdas innostus kielen elvyttämiseen saivat minut kuitenkin pohtimaan, voisiko minulla olla rooli myös esiintyvässä kokoonpanossa. Viime kesänä palaset sitten alkoivat loksahdella paikoilleen ja syksyllä totesimme, että kyllähän orkesterimme kuulostaa paremmalta kaksimiehisenä, Niko kertoo.

Karjala on uhanalainen, mutta elävä kieli. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nettisivuilla todetaan karjalaa puhuvia tai sitä ymmärtäviä olevan 4000–12000 henkeä. Karjalan Sivistysseuran sivustolla ollaan toiveikkaampia; karjalaa hyvin puhuvia sanotaan olevan 11 000 ja sitä ymmärtäviä tai vähän puhuvia jopa 20 000 henkeä.

Mikan mielestä musiikki on yksi hyvä kanava tehdä karjalan kieltä tunnetuksi.  Toisaalta hän sanoo ymmärtävänsä hyvin senkin, että Loimolan Voiman kohderyhmä on marginaalinen eivätkä kieltä taitamattomat ymmärrä sanojen merkityksiä.

– Kuitenkin se, mikä jää kielellisesti ymmärtämättä, avautuu musiikissa sekä sen vahvassa ääni- ja tunnemaisemassa.

– Meille on ihan huippujuttu saada julkaista levyllinen omanlaistamme karjalankielistä musiikkia. Levyllä kieli säilyy vielä senkin jälkeen, kun meidän elämänlankamme katkeavat. Vuosikymmenien kuluttua joku antropologi löytää levyn ja ryhtyy ottamaan selvää, että mikähän tämän harvinainen kieli olikaan, Mika naurahtaa.

Sekä Niko että Mika ovat paitsi puhuneet karjalaa kotonaan, myös opiskelleet sitä. Niko kävi lukuvuoden ajan Jyväskylän kansalaisopistossa vienankarjalan tunneilla ja Mika tverinkarjalan intensiivikurssilla Helsingin kesäyliopistossa.

– Meillä oli kotona aktiivisessa käytössä kymmenittäin karjalankielisiä sanoja ja tämä ohjasi meitä kielellä leikittelyyn. Tein joskus suomi-saatsi-suomi-sanakirjankin tiedostamatta vielä silloin, että puhumamme varsinaiskarjala onkin ihan oikea kieli, Mika kertoo.

Hän pitää valitettavana sitä, että viime aikoina karjalan kielestä ja sen oikeellisuudesta on tullut eri tahojen välinen kiistakapula.

– Riitely on turhaa. Tärkeintä on, että karjalaa puhutaan ja kieli pidetään elossa mahdollisimman pitkään.

LUE LISÄÄ 20.2. 2020 LEHDESTÄ

PÄIVI PARJANEN-VÄTTÖ


« Takaisin