Jertta Ratia-Kähönen on vieraillut Pentti-isänsä lapsuuden maisemissa Koiviston Humaljoella useita kertoja. Hän pitää juurien muistamista tärkeänä.
2018-11-07 10:39:34

Jertta Ratia löysi itsensä taiteen tekemisen kautta

HELSINKI

Jertta Ratia oli vasta pikkutyttö, kun ensimmäisen kerran päätti ryhtyä aikuisena taiteilijaksi. Lukion jälkeen unelma kuitenkin jäätyi pitkäksi toviksi, kun ovet Ateneumiin ja kuvaamataidonopettajan linjalle eivät auenneetkaan hänelle heti ensimmäisellä yrittämällä. Se oli lannistava takaisku. 

Jertta vaihtoi Ateneumin venäjän kieleen ja taidehistoriaan Helsingin yliopistossa. Opintojen jälkeen hän teki kääntäjä-ohjaajan töitä freelancerina Yleisradiossa. Ensin hän suomensi venäläisiä elokuvia sekä dokumentteja ja erikoistui sittemmin lastenohjelmiin. Muun muassa Muumilaakson tarinat, Nalle Luppakorva, Kaukametsän pakolaiset sekä merkittävä osa Postimies Patesta ja Teletapeista ovat hänen suomentamiaan ja ohjaamiaan. Venäläisiä oopperoita hän on suomentanut Suomen kansallisoopperalle ja Savonlinnan Oopperafestivaaleille.

ITSENSÄ toteuttaminen maalaamalla veti kuitenkin Jertta Ratiaa niin vahvasti puoleensa, että parikymmentä vuotta sitten hän siirtyi kokopäiväiseksi taiteilijaksi.

– Sen myötä minulle aukeni aivan uusi elämä ja löysin itseni uudestaan. Nyt saan kuvata maailmaa sellaisena kuin itse sen näen. Uskon, että jatkan maalaamista niin kauan kuin pensseli pysyy kädessäni, hän sanoo.

Helsingin Kaapelitehtaalla sijaitsevassa työhuoneessaan taiteilija tallentaa luovuutensa pääosin abstrakteihin maalauksiin, joissa värit ovat keskeisessä roolissa. Inspiraatiot teoksiin löytyvät niin tavallisesta arjesta kuin vaikkapa matkoilta eri puolille maailmaa.

– Taiteilijana olen koko ajan töissä. Silmäni havainnoivat ehkä tavallista enemmän värejä ja muotoja kaikkialla, missä olen, hän pohtii.

Tänä vuonna Jertta Ratia on pitänyt näyttelyitä muun muassa Suomenlinnassa  ja Oulussa ja aivan äskettäin Perun Trujillossa ja Limassa kansainvälisellä taidefestivaalilla. Suomen toiseksi edustajaksi matkalle oli kutsuttu Tutte Nicolau. Molemmat taiteilijat ovat Viipurin Taiteilijaseuran jäseniä.

KESÄKUUSSA Jertta Ratia osallistui yhteisnäyttelyyn viiden muun Viipurin Taiteilijaseuran jäsenen kanssa Viipurissa. Taiteilijaseuran edellisestä näyttelystä sen kotikaupungissa ennätti kulua 80 vuotta.

Näyttelytila sijaitsi Jertan ja hänen puolisonsa Matti Kähösen Maura-tyttären puolison, Bair Irincheevin perustamassa sotamuseossa vanhassa keskuskasarmissa. 

– Näyttelymatka oli oikea seikkailu. Yleensä kuljetusfirmat hoitavat töiden kuljetuksen, mutta me veimme ne itse junalla. Taulujen kuljettaminen Venäjän tullin läpi ei ollut aivan yksinkertainen juttu. Joka ikinen taulu piti kuvat edestä ja takaa, lippusta ja lappusta piti olla jos jonkinlaista. Lisäksi Pietarista asti tuotettiin taideasiantuntija tarkistamaan maahan tuotavat ja sittemmin sieltä lähtevät maalaukset, Jertta Ratia kertoo.

Myös töiden ripustamisessa näyttelytilaan oli omat hankaluutensa. Kasarmi on sikäläisen museoviraston suojeluksessa eikä seinille ei olisi saanut iskeä edes nauloja.  

– Kielto oli sinällään erikoinen, sillä seinät olivat jo muutenkin huonossa kunnossa; maalit hilseilivät ja rappaukset putoilivat lähes itsekseen. Me kuitenkin uhmasimme naulauskieltoa, sillä miten muuten olisimme saaneet työmme seinille, Jertta Ratia hymyilee.

LUE LISÄÄ KARJALA-LEHDESTÄ 8.11.

PÄIVI PARJANEN-VÄTTÖ


« Takaisin