Päätoimittaja Helena Sulavuori on pitkin vuotta selaillut vanhoja vuosikertoja. Mielenkiintoista luettavaa on riittänyt, mukaan mahtuu myös yllätyksiä.
2019-08-07 11:35:46

Kurkijokelainen täyttää 70 vuotta

LOIMAA

Kuulkaaha kurkijokkeiset, tervetulloo kaupantekkoo, hevospuomi on pihal!” 

Näin houkuteltiin asiakkaita kaikkien aikojen ensimmäisessä Kurkijokelaisessa, joka ilmestyi marraskuussa 1949.

– Kun Kurkijoen noin kymmenestätuhannesta asukkaasta valtaosa muutti Loimaan seudulle, tarvittiin yhdysside, jolla tiedottaa tärkeistä asioista. Alue oli tuolloin laaja ja välimatkat pitkät, kertoo päätoimittaja Helena Sulavuori. Hän aloitti lehdessä helmikuussa 2009.

Alkuun Kurkijokelaista tehtiin yksityisrahoituksella toimitusneuvoston voimin. Ensimmäinen varsinainen päätoimittaja oli Toivo Taitonen

HELENA on pitkin vuotta selaillut kirjoiksi sidottuja vuosikertoja, joita riittää niin pöydälle kuin tuoleille. Lukuhetket ovat olleet hauskoja, yllättäviäkin.

– Ensimmäisissä lehdissä ei juuri muisteltu, hän kertoo. 

– Alkuvuosina tärkeimpiä aiheita olivat maanhankintaan ja siirtokarjalaisten vaaleihin ja käytännön elämään liittyvät asiat. Katseltiin menneeseen, muisteltiin sadan vuoden takaista joulua ja luterilaisuuden tuloa Kurkijoelle.

– Ilmoitusten määrä ensimmäisessä lehdessä yllätti. Tosin se on ymmärrettävää, kun toimituskunnan jäsenet olivat sitoneet rahansa lehteen. Tuotteitaan mainostivat Metsämaan puutyötehdas, ruoka- ja sekatavarakaupat, Kahvikulta Katriina ja monet muut. 

Arkisen elämän kuvaukset jatkuivat seuraavalla vuosikymmenellä. Maanläheisesti elettiin, maatalousministeriö väliin muistutti porsaitten D-vitamiinitarpeesta.

– Sitten yhtäkkiä 50-luvulla alkaa tulla kirjoituksia eri puolilta maailmaa. Kurkijokelaiset matkustivat jo tuolloin paljon, Itä-Intian saaristossakin. Kaukokaipuutako?

KURKIJOKELAISEN asema oli vuonna 1959 vakiintumassa. Näin tuumasi silloinen päätoimittaja Juha Toiviainen muistuttaen, että lehti silti tarvitsee ”koulutusta kuten senikäinen lapsikin, mutta myös tukea monessa asiassa”. 

Maailmanmeno ja nuorison vapautuminen pujahtavat sivuille perinnetietouden oheen:

– Palstat kuten Tähdestä tähteen ja Levyjen liepeiltä kertovat julkkisten kuulumisia. Sivuilla vilahtelevat Danny, Leif Wager, Metrotytöt, Rautavaara.

Naisia alkaa kiinnostaa kodinhoito. Emäntien nurkka muuttuu vuosikymmenen vaihtuessa Naisten nurkaksi; sisäkukkien kasvattaminen ja leivontaohjeet tulevat mukaan.

1960-luvulla katse kääntyy talvisotaan ja menetettyyn Karjalaan. Seuraavan vuosikymmenen Helena Sulavuori nimeää kaipuun vuosikymmeneksi:

– 1970-luvulla julkaistuista haikeista runoista saisi kokonaisen kirjan! Asiat eivät olleet enää niin kipeinä mielessä, uskallettiin rohkeammin muistella evakkoonlähtöäkin. Muistoja kaivattiin myös teokseen Kurkijoki kylästä kylään.

1970– ja 80-luvuilla Kurkijokelainen toimii pitkälti myös paikallislehden tapaan. Vuonna 1979 päätoimittaja Uuno Varjus ihastelee lehden saavuttamaa korkeaa ikää ”tänä lehtikuolemien aikana” ja kiittää vuosikymmenten mittaan säilötyn kurkijokelaisen perinteen runsautta. 

Seuraavalla kymmenluvulla ryhdytään jo pohtimaan, miten perinne tavoittaisi nuoremmat polvet; polkaistaan käyntiin lehtiavustajakurssit. 

Kurkijokelainen vaikuttaja Kari Rahiala antaa repäisevän vinkin: ”Karjalaisuus ei voi olla yhtä ja samaa, se muuttuu ja se täytyy hyväksyä, kunhan se ei voi aiheuttaa nirrin lähtöä”. 

– Joka vuosikymmen juhlissa on hehkutettu lehteä ja ihan aiheesta, sanoo Helena Sulavuori. – 50-vuotisjuhlissa päätoimittaja Arvi Heinonen kehaisee  rohkeasti, että Kurkijoelta on saatu enemmän aineistoa kuin mistään toisesta menetetyn Karjalan pitäjästä.

1990-luvulla saatiin tuoretta tietoa kotiseutumatkojen myötä. Toki seikkailijoita oli käynyt Kurkijoella jo 80-luvullakin. 

Hyvä työ on myös palkittu: Kurkijokelainen valittiin 1994 parhaaksi paikallislehdeksi tv-ohjelmassa Suomen Paras, ja 2015 Karjalan Liitto palkitsi sen parhaana pitäjälehtenä. 

Vuonna 1997 lehtityöhön tulivat mukaan hiitolalaiset. 

Ensimmäinen nelivärikuva ilmestyi juhlalehdessä 1989. Täysväritys tuli viitisen vuotta sitten. 

NYKYISIN Kurkijokelainen ilmestyy karjalaisista pitäjälehdistä tiheimmin, 24 numeroa vuodessa. 

– Tulevat vuodet tuovat haasteita tilaajakannan hiljalleen vähentyessä, mutta lehti toimii myös internetissä ja facebookissa. Paikallislehtimäisyydestä on palattu enemmän perinnelehden suuntaan. 

– Jossakin vaiheessa jokainen uusi sukupolvi alkaa kysellä omia juuriaan. Pienikin siru karjalaisuutta, olkoonpa sitten vaikka kahdeksasosa, on tärkeä. Monelle se on kiinnostavin osa omassa juuristossa, kenties tärkein. 

– Meillä on todellakin syytä jatkaa tiedottamista ja pitää perinteitä yllä. Kun muuan oman ikäluokkani nainen ihmetteli kovasti, eikö minulla todellakaan ole sukulaisia Venäjällä, silmäni oikein avautuivat. Lapsenlapseni kyseli hänkin, onko isomummu eli Jääskestä lähtenyt äitini venäläinen.

– On viimeisiä aikoja kerätä muistot Kurkijoelta lähteneiltä ihmisiltä ja koota tietoa sukujen arkistoista, muistuttaa päätoimittaja. 

Kuten lehti itse esittelylaatikossa kertoo, toimittajina ovat kaikki Kurkijokelaisen ystävät. Kaikenlaisia juttuja toivotaan, toimitus hoitaa pisteet ja pilkut paikoilleen. Taitosta vastaa Etusivupajan Veijo Lieskivi. Helena toimii lehdenteon lisäksi Kurkijoki-Säätiön päätoimisena työntekijänä. 

• Kurkijokelainen juhlistaa vuosiaan rennosti, teemana on ”Kurkijokelainen iltamatunnelmissa”. Juhla alkaa 10.8. klo 19 Loimaalla Puistokadun koulukeskuksessa, Puistokatu 16. Tilaisuus on kaikille avoin.

LUE LISÄÄ 8.8.2019 KARJALA-LEHDESTÄ

KANERVA FRANTTI


« Takaisin