Patsaat tehtiin kansainvälisillä puuveistosfestivaaleilla.Sotamuseon piha-alue on niiden lopullinen sijoituspaikka.
2021-02-17 10:06:13

Lahdenpohjan museon pihalle puuveistoksia

SORTAVALASTA Lahdenpohjaan on nelisenkymmentä kilometriä mutkaisen kapeaa, mutta melko hyväkuntoista kestopäällystetietä. Jos Syväoron rajaylityspaikka toteutuu, on Parikkalasta Lahdenpohjaan vain parikymmentä kilometriä.

Vähän ennen Suomen entistä kauppalaa seisoo oikealla kyltti: Gora Filina. Tielle näkyy luolasto, jossa toimi vuosina 1943–44 kallioon louhittu Suomen armeijan komentokeskus. Nykyisin siellä on vuonna 2016 avattu Huuhkanmäen sotahistoriallinen museo.

Tilaa on noin 750 neliömetriä ja huonekorkeus ilmoitetaan neljäksi metriksi. Esitteen mukaan museon pitäisi olla auki joka päivä, mutta rynkytän turhaan räntäsateessa portin ovea. Eletään aikaa koronan kynnyksellä.

VARTIOKOPISTA astuu vartija, joka ilmoittaa museon olevan suljettu. 

Pihalla seisoo järeää sotakalustoa ja piharakennus. Kopin takana näkyy kookkaita puuveistoksia. Karkein työ on tehty moottorisahalla, loput taltoilla ja pienemmillä työvälineillä. Osan pinta on käsitelty polttamalla. Kenties paikkaan sitoutuen ne ovat sota-aiheisia.

Veistokset muistuttavat Venäjän puunveiston mestaruuskilpailun voittaneiden Aleksandr Ivtsenkon ja tämän työtoverin Aleksandr Alferovin taidonnäytteitä, jotka ovat esille Ruskealan marmorilouhoksen alueella sijaitsevassa Enkeleiden kodissa.

Asia vaivaa, kunnes otan selvää asiasta. Petroskoissa ilmestyvän Karjalan Sanomien päätoimittaja Mikko Nesvitski lupaa delegoida asiaa. Seuraavana päivänä saan oikeat yhteystiedot. Irina Solonovich vastaa kysymyksiini sähköpostitse.

IRINA on Enkeleiden kodin museon johtaja ja ideologi. Hän synty Sortavalassa, mutta Lahdenpohjassa hän on asunut 13 vuotta.

–Ammatiltani olen suomen kielen ja kirjallisuuden opettaja. Aiemmin olin psykologina Lahdenpohjan sosiaalikeskuksessa, Solonovich kertoo.

Alueen veistokset syntyivät kansanvälisillä festivaaleilla, joihin osallistui yli 30 puun veistäjää. Joukossa on myös Aleksandr Ivtšenkon tekemiä sota-aiheisia veistoksia, kuten se, jossa kaksi lasta katsoo kauhuissaan heitä lähestyviä panssarivaunuja.

–Veistokset ovat ihania! Kaikki ideat ja ajatukset eivät synny taiteilijan päässä. Myös puu puhuu ja auttaa, ihastelee Irina.

Ennen koronakaranteenia Irina Solonovich kävi Suomessa kerran viikossa.

Minulla on paljon suomalaisia ystäviä. Olen kiinnostunut Suomesta ja sen kulttuurista, suomea olen opiskellut Petroskoissa.

– Meillä on ollut vaikeuksia koronaviruksen takia. Enkeleiden talo oli suljettu kaksi kuukautta. Kesäkuun alussa jatkamme taas. Kesällä museossa kävi paljon turisteja. Näyttely uudistuu, koska museon pitää kehittyä ja mennä eteenpäin.

LUE LISÄÄ KARJALA-LEHDESTÄ 11.2.2021

ARI TIIPPANA


« Takaisin