Ratatyömiehiä ja apupoikia ruokatauolla Viipurin Uuraassa 1925. Kuvan nainen huolehti muonituksesta. Muonaa valkeassa korissa. (Työväenmuseo Werstas)
2021-03-23 12:55:03

Katoavatko työyhteisöjen sosiaaliset suhteet?

TAMPERE

Työväenmuseo Werstaan uusi valokuvanäyttely Tampereella kertoo työmaiden tauoista ja sosiaalisesta elämästä. Tämä mustavalkea spektaakkeli on valon ja varjon juhlaa.

Näyttely  on nimeltään Tauon paikkoja ja juhlan hetkiä ja sitä ryhdyttiin ideoimaan vuosi sitten keväällä. Idea sai alkunsa kiinnostavista harjannostajaiskuvista, joita museon väki tiesi olevan arkistossa useita.

– Pohdimme pienellä porukalla, että tällainen näyttely voisi olla yleisölle helposti lähestyttävä ja hyvää mieltäkin tuottava, mainitsee Werstaan tutkija Marita Viinamäki.

Harjakaiskuvista ideointi eteni työpaikkojen juhliin ja yhteisiin taukohetkiin liittyviin valokuviin yleensä.

Sattumallakin oli osuutta. Koronapandemia oli muuttamassa sosiaalista elämää työpaikoilla, ja näyttelyn perusajatus, yhteisöllisyys, alkoi tuntua ajankohtaiselta ja tärkeältä myös tässä hetkessä. Katoaako työpaikkojen yhteisöllisyys etätöiden myötä?

– Nimenomaan työelämän sosiaalinen ulottuvuus oli näyttelyä kootessa vahvasti mielessä. Eletäänhän työyhteisön parissa iso osa elämää ja näyttelyn kuvista päätellen ihan mukavalla tavalla.

Työ ja ihmisten yksityiselämä ovat Viinamäen mukaan nykypäivänä eriytyneitä. Ennen oli toisin. Ei ollut runsaasti kilpailevia vaihtoehtoja ja myös vapaa-aikaa vietettiin yhdessä. Esimerkiksi tehtailla oli 1950-luvulla omia kesänviettopaikkoja. 

–  Elettiin pienemmin ja enemmän oman työporukan piirissä. Talkoohenki kukoisti.

NÄYTTELYN valokuvat muistuttavat, miten tärkeää on ollut – ja on yhä – pitää yllä myönteisyyttä ja huumorin liekkiä työpaikoilla.

– Ilman muuta työpaikan hyvät, keskinäiset suhteet ovat voimavara. Tyytyväiset ja sopuisat työkaverit työskentelevät luultavasti paremmin yhdessä, Viinamäki toteaa.

Kiireen ja tehokkuuden keskellä työelämän sosiaalinen puoli voi tosin jäädä toissijaiseksi. Energiaa ei jää välttämättä virkistys- ja juhlahetkien järjestämiseen.

– Joihinkin asioihin, kuten työtovereiden huomiointiin, voi itse kukin yhä vaikuttaa. Paljon puhutaan, miten ihmisten odotetaan jaksavan töissä pidempään ja tässä kyllä työviihtyvyydellä on merkityksensä.

Henkeä on nostatettu työpaikoilla vuosikymmenten saatossa monin tavoin. Retket, juhlat ja urheilukilpailut ovat siivittäneet yritysten vuodenkiertoa – kuten Werstaan näyttelyn kuvistakin käy ilmi.

Teollisuuslaitoksissa juhlan aihetta on saatu tuotantotavoitteiden ylittämisestä. Työpaikoilla on muistettu ihmisten merkkipäiviä. Eläkkeellelähdöt ovat yhteisöjen omia, haikeita hetkiä.

– Työpaikka on ennen muuta työpaikka, mutta monille yhteisön tarjoamat sosiaaliset kontaktit ovat tärkeitä ja tuovat lisäväriä arkeen, Viinamäki kertoo.

WERSTAAN näyttelyyn valikoitui 80 valokuvaa. Ne ovat pääosin museon omista kokoelmista sekä Työväen Arkistosta ja Kansan Arkistosta. Vanhimmat niistä ovat 1800-luvun lopulta, uusimmat 2000-luvun alusta.

Nähtävillä on myös arkistofilmejä. Muutamalla niistä esiintyy Tapio Rautavaara harjannostajaisissa.

Näyttelyn kuvissa nautitaan kahvia, syödään eväsleipiä ja heitetään herjaa työkavereiden kesken – eletään täysin erilaista elämää kuin turvavälien ja etätöiden maailmassa tänään.

– Valokuvakokonaisuus on hyväntuulinen, inhimillinen ja humoristinen. Kovan ja raskaan työnteon ohessa on myös naurettu ja vitsailtu, ainakin toisinaan, Viinamäki kiteyttää.

Häntä viehättää näyttelyn kuvissa niiden arkinen elämänmeno ja tavalliset ihmiset. Yksi hänen suosikeistaan on Kansan Arkiston kokoelmista löytynyt, Yrjö Lintusen ikuistama tunnelma OTK:n tehtaan varastossa Helsingissä 1950-luvulla.

– Kuvassa on rento meininki. Olisi hauska tietää, mitä hyllypäädyssä seisova mies on juuri sanomassa.

Viinamäki ottaa esille myös kuvan ratatyömiehistä ruokatauolla Uuraassa Karjalassa kesällä 1925.

– Hieno asetelma. Etualalla oleva koira ja varpukimppua pitelevä mies lisäävät viehätystä. Kuva on silti luonnollinen, eikä väkisin luodun oloinen.

Lue lisää karjala-lehdestä 18.3.2021

KARI KUMPULAMPI


« Takaisin