Suomen ahkerin murrenauhoitteiden kerääjä, professori Pertti Virtaranta haastattelemassa kiikkalaista Matilda Koukkua 29.8. 1960. (kuva: Antti Prusi. Museovirasto)
2021-04-14 08:54:51

Murteet muuttuvat puhekielen mukana

MITÄ MURRE merkitsee sinulle? Määritteleekö se sinua ja jos, niin miten? Murre juurruttaa meidät kotiseutuun. Jokainen murteen puhuja on tärkeä osa kotiseutuaan. Elävätkö murteet? -seminaarissa pohdittiin murteiden säilymistä ja muutosta.

Murteiden tallentamisella on Suomessa pitkä historia. Kotimaisten kielten keskuksen eli Kotuksen arkistossa on murreäänitteitä 1900-luvun alusta lähtien. Suurin osa 500 äänitteestä on 1960-luvulta, jolloin tutkijat kiersivät maata haastattelemassa iäkkäitä murteen puhujia. Heidän ansiostaan on kuultavissa äänitteitä vahvoista maantieteellisista murre-eroista. Aineistosta on koottu myös sanakirja-aineisto.

Kotuksen erikoisasiantuntija Ulriikka Puura kertoi, että äänitteistä on nyt kaksi kolmasosaa digitoituina. Äänitteitä voi tilata käyttöönsä maksutta.

– Moni on etsinyt murrenäytteitä antaneiden joukosta sukulaisiaan.

Verkosta löytyy myös vapaasti käytettävissä oleva suomen murteiden sanakirja.

– Aineistoa täydennetään noin 6000 sana-artikkelilla vuodessa, Puura kertoi. Artikkeleissa on esimerkkejä sanan käytöstä ja murrealuetieto.

KAAKKOISMURTEET ovat –olivat – suomen murteiden epäyhtenäisin murreryhmä. Se tarkoittaa, että paikallismurteet eroavat toisistaan paljon. Kädet on käät, käet tai käjet, ja kaikki yhtä oikein omassa murteessaan.

Ei ole yhtä kannakselaismurretta saati –Karjalan murretta–. Inkerin suomalaismurteet kuuluvat nekin kaakkoismurteisiin. Karjalan kieli on asia erikseen. Nyt ovat elävät kaakkoismurteet puhekieltä, jota löytyy Lappeenrannan seudulla, nykyisessä kaakossa.

Karjalan liiton kulttuurituottaja Mervi Piipponen kertoi, että murteet ovat osa Karjalan Liiton ja sen jäsenjärjestöjen perinnetyötä. Kiinnostus murteita kohtaan näkyy myös sosiaalisessa mediassa.

– Facebookissa on noin 200 Karjalaan liittyvää ryhmää: on murreryhmiä, pitäjäryhmiä, ruokaperinnettä ja suku- ja sukututkimusryhmiä, ja Luovutettukarjala.fi-sivusto, Piipponen sanoo.

– Some vahvistaa murretietämystä.

PUHEKIELEN  uudet piirteet tarttuvat nuorten puheeseen. Nuoret elävät sosiaalisesti laajenevaa ja vastaanottavaista elämänvaihetta. Suomen kielen professori Marjatta Palander sanoo, että kontaktit muihin, erimurteisiin kielen puhujiin vaikuttavat, mutta murre-erot jäävät kuulumaan, vaikka murre tuntuisi kokonaan katoavan.

– Erot jäävät kuuluviin puheen prosodiikassa, Palander sanoi. Prosodiikka tarkoittaa puheen sävelkulkua eli intonaatiota, ”nuottia”, puhee rytmiä, kestoa, puhenopeutta ja äänensävyä.

Niistä piirteistä voi helposti päätellä mistä henkilö on kotoisin.

Murteiden muuttuminen, jonka tunnistamme murteiden katoamisena, ei ole aivan tuore ilmiö. Murteita tutkiva yliopistonlehtori Tommi Kurki on todennut, että tämä kehitys alkoi jo noin 70 vuotta sitten.

Sodan takia kotiseudultaan siirtymään joutuneet yli 400 000 suomalaista joutuivat murteen muuntumisen myllyyn. Toinen vahvoja paikallismurteita horjuttanut ilmiö oli suuri muuttoliike kohti kaupunkeja, joka alkoi 1950-luvulla ja kiihtyi 1960–70-luvuilla.

Siihen saakka valtaosa suomalaisista asui koko ikänsä synnyinseuduillaan. Siksi murteet muuttuivat hitaasti ja alueellisesti suuret murre-erot säilyivät. Muuttoliike on jäänyt osaksi elämää. Vuonna 2016 vain joka kolmas suomalainen asui maakunnassa, jossa syntyi.

– Murre on keskeinen osa identiteettiä, sanoi Mervi Piipponen.  Oma murre ohjaa oman identiteetin löytämiseen. Identiteetin tunnistaminen tukeekin henkistä ja sosiaalista hyvinvointia.

Murteet eivät hävinneet kuten muutama vuosikymmen sitten pelättiin. Murteet eivät ole museoituneet mummolajuttuiksi, tosin kaikki mummotkaan eivät ole enää erityisen juurevia murteiden puhujia.

Elävän kielen yksi tunnusmerkki on muuntuvuus. Se ottaa vastaan uusia ilmauksia ja taipuu uusiin käyttöyhteyksiin. Murre on kuitenkin paikallista puhekieltä.

Murteita pidetään esillä t-paidoissa, mukien kyljessä, erimurteisissa Aku Ankoissa, tapahtumissa ja erilaisissa julkaisuissa. Paikallislehdillä voi olla murrepalstoja tai murreasuisia teemanumeroita.

Leena Sälli kertoi murteiden hyödyntämisestä osana matkailuelämystä. Sälli käyttää Ikaalisten alueen matkailuoppaana murrettaan. Hän sanoo, että murteen on oltava mauste, ei leipä. Opaskierrokseen voi riittää pari sananpartta.

– Opastus voi vaikkapa alkaa ja päättyä murteellisuudella.

Rooliopastukset ovat suosittuja. Niihin murre sopii Sällin mukaan hyvin. Hän muistuttaa, että jos kuulijoina on saman murrealueen puhujia, on murteen oltava luontevaa, eikä vain ”sinne päin”, jolloin esitys vaivaannuttaa. Jos kuulijat ovat toiselta murrealueelta, kokonaan murteella vedetty opastus voi taas olla työlästä kuultavaa.

– Kokonainen tunti voi väsyttää ja murre saattaa ajaa yli sisällön.

Seminaarin keskusteluosuudessa tulevia kielenkääntäjiä opettava Henna Massinen kertoi puhuvansa omaa, Savonlinnan seudun murrettaan aina, myös työssä.

– Puhumalla säilytetään murretta. Vähemmistökieliäkin elvytetään, ehkä se toimisi murteissakin.

ELÄVÄTKÖ MURTEET? -seminaari järjestettiin maaliskuun 18. päivänä korona-ajan tapaan eli etänä, ”webinaarina”. Netin välityksellä osallistua saattoi yhtä hyvin kotona Suomessa kuin kotona Prahassa, Moskovassa, Minskissä Valko-Venäjällä, Michiganissa Yhdysvalloissa, Puolassa tai Ruotsissa. 

Osallistujia oli satakunta, saman verran jäi ulkopuolelle. Seminaarin järjestivät Museovirasto, Suomen Kotiseutuliitto ja Kalevalaisten naisten liitto.

TAINA SAARINEN


« Takaisin