Eversti Antero Pärssinen, Matti Naskali (vas.) ja Jouko Hämäläinen keskustelussa juhlapaikalla.
2020-01-15 10:43:56

Pesäpalloilijoista hyviä käsikranaatin heittäjiä

KOKEMÄKI

KOKEMÄEN Seuratalossa vietettiin ErP6:n Keljan taistelupäivän ja talvisodan 80-vuotismuistojuhlaa 27.12.2019. Tilaisuuden juontaja Mauri Paavilainen totesi alkusanoissaan, että päivälleen 80 vuotta sitten karjalaiset sotilaat puolustivat sananmukaisesti kotikontujaan.

ErP6:n Perinneyhdistyksen ja Räisäläisten Säätiön järjestämän juhlan tervehdyssanoissa säätiön hallituksen puheenjohtaja Jouko Perttu totesi miesten laittaneen kaiken peliin.

– ErP6 hoiti kehnolla kalustollaan kunniakkaasti tehtävän, jossa muut olivat epäonnistuneet. Taistelutahto riitti materiaaliltaan ja lukumäärältään ylivoimaista vihollista vastaan, Perttu kiitti.

Ylivoimasta kertovat puna-armeijan menetykset; noin 2000 miestä ja sotasaaliiksi saadut 140 konekivääriä, 1700 jalkaväen asetta, 12 panssaritorjuntatykkiä sekä runsaasti patruunoita ja muuta tavaraa.

JUHLAESITELMÄN pitänyt eversti Antero Pärssinen syntyi 12.3.1937 Vpl Pyhäjärvellä Toivo Pärssisen ja Aino Inkisen perheeseen. Itsekin kaksi Itä-Länsi-ottelua pelannut Pärssinen kertoi, että Tahko Pihkalan pesäpallon kehittämisen taustalla oli ajatuksena hyvät käsikranaattien heittäjät.

Puhuja totesi varusteiden oleen talvisodan alettua erittäin vajavaiset.

– Käytössä oli malli Cajander eli sinivalkoinen kokardi omien vaatteiden lisäksi. Siksi tarvittiin peräänantamattomuutta ja sinnikkyyttä. Keljan sää oli 80 vuotta sitten samanlainen aurinkoinen kuin tänään, vain pakkasta 10 astetta vähemmän, koska silloin oli 15 astetta.

Pärssisen mukaan vuosina 1936–38 Neuvostoliiton armeijasta ”puhdistettiin” valtaosa upseereista. Koska 30 000 upseeria oli likvidoitu, ei päällystöllä ollut sotakokemusta.

– Neuvostoliiton ongelmana oli siksi upseerien taso. Heidän näkökulmastaan tarvittiin sota, missä päällystö saisi kokemusta. Venäläinen tutkija onkin todennut, että näiden tavoitteiden vuoksi talvisotaa ei voitu välttää, Pärssinen valaisee.

Puhuja lainasi Erillisen pataljoonan sotapäiväkirjaa, missä kerrotaan hyökkäyksestä Satumetsään. Er. P. 6:n taistelukertomuksessa on maininta monista, jotka henkilökohtaisella panoksellaan vaikuttivat Keljan taistelun lopputulokseen. Räisäläisistä nimetään muun muassa Puusniekan, Ohvon ja Marilan veljekset, jotka olivat saaneet kattavan sotilaskoulutuksen kotipitäjänsä Räisälän suojeluskunnassa.

Heistä Keljan taistelun päivänä kaatuivat Topias Puusniekka, Reino Marila ja Johannes Ohvo sekä haavoittui Raikas Marila. 

TAISTELU Keljassa kosketti monia perheitä, joiden jälkipolven edustajia oli juhlassa. Jyri Huppusen äidin isä Tauno Tiussa ja isoäidin veljet Toivo ja Topias Puusniekka olivat mukana Keljassa. Kun Topias nousi johtamaan puolijoukkueensa miehiä, häneen osui konekiväärisuihku. Toivo sai luvan hakea veljensä ruumiin illalla tavoitteen saavuttamisen jälkeen.

Jyrin isänisä Einari Huppunen oli talvisodassa palvelusikäisenä, joten hän ei kuulunut reserviläisistä koottuun pataljoonaan. Nostaessaan konekivääriä juoksuhaudan reunalta tarkkampujan luoti lävisti hänen vasemman hauislihaksensa.

Keljan taistelu oli Talvisodan taisteluista suomalaisille kaikkein kunniakkain. ErP6:n perinneyhdistyksen räisäläisen puheenjohtaja Ossi Kamppisen mukaan hinta oli kova, mutta se maksettiin.

– Vaihtoehto olisi tullut todennäköisesti huomattavasti kalliimmaksi, totesi Kamppinen päätössanoissaan.

LUE LISÄÄ 11.1.2020 KARJALA-LEHDESTÄ 

KULLERVO HUPPUNEN


« Takaisin