Anne Kuorsalo, Timo Hirvonen, Anna Schukov, taaempana Helena Sulavuori, Pirkko Kanervo ja Ilkka Virta vastasivat seminaarin monipuolisesta annista 16. marraskuuta.
2019-12-04 11:48:05

Karjala-seminaarissa kopaistiin pintaa syvemmältä

LOIMAA

Karjalan asia kokosi Suomen maatalousmuseo Sarkaan asiantuntijoita ja salin ääriään myöten täyteen kiinnostuneita.

EVERSTILUUTNANTTI, tietokirjailija Timo Hirvonen avasi kuva kuvalta evakkojen sijoittamisen sankaritarinaa. Operaatiosta selvittiin, vaikka aiempaa kokemusta siirtojen järjestelystä ei ollut.

– Alunpitäen meitä häiritsi väärä sodankuva, ajateltiin, että puolueettomuutta loukattaisiin Suomenlahden suunnasta. 

Kun noottia alkoi tulla, alkoi liikehdintä länteen ja takaisin. 

Kun raja-alueita alettiin tyhjentää, Hyrsylän mutkaa se ei koskenut; sinne piti jättää parituhatta ihmistä paikoilleen.

Ensiaallossa maa meni sekaisin: ei tiedetty, minne ihmisten kuuluisi mennä. Kansanhuoltolautakunta, suojeluskunnat ja lotat ryhtyivät toimeen, kansalaiset velvoitettiin avaamaan ovensa tarvitseville. 

Hirvonen itse lähti äitinsä sylissä Heinjoelta vuoden ja kolmen kuukauden ikäisenä joulukuussa. 

– Vihkiraamattu piti jättää liian painavana Karjalaan.

TASAUSSIIRTOJEN aikaan mentiin ristiin rastiin pitkin maata. 

Pika-asutuslain myötä perustettiin rivakasti 35 000 tilaa. Valtio, seurakunnat, kunnat ja suuret yhtiöt luovuttivat maita, kuihtuvien sukujen tilat jaettiin osiin. Lain toimeenpanon keskeytti jatkosota. Sadat, mahdollisesti tuhannet perheet jäivät lopullisesti länteen. 

– Karjalaa toisen kerran tyhjennettäessä kaikki oli yhtä kaaosta, kun suunnitelmat eivät aina pitäneetkään paikkaansa. 

Toukokuun 1945 maanhankintalailla haluttiin siirtoväen ja muiden evakoiden lisäksi turvata elinolot myös rintamamiehille, sotaleskille, orvoille ja invalideille. Korpitiloja on arvosteltu jälkikäteen.

– Velkaisella ja sotakorvauksiin joutuneella maalla vaihtoehdot olivat vähissä, omavaraisuus oli tärkeää. Jo parinkymmenen vuoden jälkeen alettiin laittaa peltoja pakettiin, mutta kukapa sitä tulevista tiesi, Hirvonen totesi.

OMAN ÄIDIN muistoja sekä poimintoja Kurkijokelainen-lehden sivuilta jakoi päätoimittaja Helena Sulavuori.

– Evakkous ei ollut vaan lähtemistä, se oli tulemista ja lähtemistä ja taas tulemista. Kokemukset riippuivat asuinpaikasta. Särkynyt idylli kulki evakkoreessä ja kärreissä. Niin kiire oli, ettei keritty itkemäänkään. 

Kohtaloita ja kokemuksia on yli 400 000, eikä tarina tähän pääty:

– Toisenlainen evakkous jatkuu mielissä, kirjoituksissa, tulevissa sukupolvissa, siteerasi Sulavuori Eeva Kilpeä.

Ulkomaantoimittaja, kirjailija ja YTM Anne Kuorsalo pohti evakkojen tasapainottelua muistamisen ja unohtamisen välillä. Poikkeustilanteessa ihminen venyy uskomattomiin suorituksiin.

– Evakkojen henkinen ja psyykkinen lujuus pitivät. Turvaverkkoa kannattelivat sukulaiset ja vanhat naapurit, muistot ja huumori. Muistoja ei tarvinnut edes sanoittaa, huokaistiin yhdessä.

– Valtio loi pohjan, jolle ihmiset itse rakensivat. Kodit saatiin valmiiksi hämmästyttävän nopeasti. Vaikka uudesta kodista tuli erinäköinen, henkisesti siitä tuli sama. 

– Mutta milloin muisto muuttui pohjaksi identiteetille ja käsitys kodista siirtyi siihen missä elettiin, vai oliko aina kaksi kotia? Uuden elämän kriittisinä alkuvuosina ihmiset olivat keinulaudalla: mikä oli unohtamisen ja muistamisen oikea suhde? Kuinka monella evakkokokemus ja sen aiheuttama trauma muuttui voimavaraksi?

– Termi resilienssi kuvaa psyyken palautumiskyvyn joustavuutta, yksilön kykyä toimia äkillisissä muutoksissa. Karjalainen väestö teki varsinaisen diplomityön tällä alueella. Enemmistö onnistui, joku uupui. Oliko urakka henkisesti ja fyysisesti liian raskas, vai mikä vaikutti keinulaudan kääntymiseen? pohti Kuorsalo edelleen vastausta odottavia kysymyksiä.

FT PIRKKO KANERVO keri auki talvisodan tapahtumia myytteineen. 

– Sanonnan mukaan sodassa kuolee ensimmäisenä totuus, ja se pätee myös suomalaiseen historiankirjoitukseen. Tiedettiin aivan liian vähän, jotta olisi osattu muodostaa tapahtumista oikea käsitys. Suomi maksoi raskaasti vältettävissä olleesta talvisodasta epärealistisen asenteen vuoksi.

– Paasikivi ei salannut katkeruutta tajutessaan, että Suomen olisi pitänyt hyväksyä Salinin viimeisin ehdotus. Hänestä neuvottelujen päästäminen katkeamaan oli painavimpia virheitä koko siinä ulkopoliittisen virheiden sarjassa, joita riitti toinen toisensa jälkeen vuoteen 1944 asti.

Johannesjuurinen tutkija ei sanojaan säästellyt oikoessaan edelleen puhuttavien, erikoisten tapahtumien käänteitä.

MUSIIKKIPEDAGOGI, kyyröläjuurinen Anna Schukov tulkitsi sota-ajan sävelmiä ja kertoi niihin liittyviä tarinoita, kuten lauluun Liisa pien (”Hilppa pien”) liittyvän rakkaustarinan.

– Musiikki virkisti, lohdutti ja paljon pelastikin sotatantereella. 

Harmonikka soi, kun radiota ei juuri voitu kuunnella. Säkkijärven polkkaa viisi päivää tauotta soittamalla estettiin vihollismiinoja laukeamasta.

FT, Loimaan työväenopiston rehtori Ilkka Virta kertoi innostavasti sotavuosien koulukkaiden kohtaloista. Hän muistutti evakkoasian tärkeydestä: maassamme on yli puoli miljoonaa karjalaisten jälkeläistä. 

Opisto ja Kurkijokisäätiö vastasivat onnistuneen päivän järjestelyistä. Säätiön hallituksen puheenjohtaja Pekka Ahokas toimi juontajana.

LUE LISÄÄ 5.12.2019 KARJALA-LEHDESTÄ  karjalalehti.edocker.com

KANERVA FRANTTI


« Takaisin