Pertti Torstila työskenteli ulkoasiainhallinnossa 44 vuotta, viimeksi valtiosihteerinä. – Hetkeäkään en miettinyt muuta työpaikkaa. Jos haluaa tehdä ”työtä Suomen puolesta”, ei UM:ää sopivampaa paikkaa voi löytää, hän kiteyttää. (Kuva: Leena Koskel
2020-06-04 09:49:45

”Koronakriisi herätti ihmisissä auttamishalun”

HELSINKI

Koronaepidemiasta johtuva poikkeustila on herättänyt kansalaisissa halun auttaa pulaan joutuneita. Se näkyy myös siinä, että SPR on saanut kevään aikana lähes tuhat uutta vapaaehtoista.

Vapaaehtoisten määrän kasvu on ollut Suomen Punaisen Ristin puheenjohtaja Pertti Torstilan mukaan tervetullut, sillä järjestön voima perustuu suurelta osin vapaaehtoisiin auttajiin.

– Riveissämme on tällä hetkellä noin 40 000 vapaaehtoistyöntekijää eri puolilla maata. Kukin heistä toimii oman kotipaikkakuntansa paikallisosastoissa. Niitä on noin 500.

Auttamishalulla on Torstilan mukaan taipumus kasvaa kriisihuippujen aikana ja kääntyä lasku-uralle paineen alkaessa hellittää.

– Haluamme pitää hyvää huolta uusista vapaaehtoisista, jotta he kokisivat toiminnan Punaisen Ristin edustamien arvojen puolesta merkitykselliseksi, hän korostaa.

SPR on yksi maan suurimmista kansalaisjärjestöistä. Sen tehtävänä on auttaa apua tarvitsevia niin kotimaassa kuin ulkomailla.

– Olemme valtion tunnustama julkisoikeudellinen yhdistys, jonka toiminta perustuu vuonna 1949 tehtyihin Geneven sopimuksiin ja lakiin Suomen Punaisesta Rististä. Meillä on velvollisuus tukea viranomaisia erilaisissa hätätilanteissa, Torstila sanoo.

–  Kahdentoista piiritoimiston työntekijät Ahvenanmaalta Lappiin tukevat paikallisosastojen vapaaehtoisia. Piirit järjestävät koulutustilaisuuksia  ja tapahtumia, joissa vapaaehtoiset oppivat uusia taitoja ja saavat innostusta toimintaansa.

Millä keskeisillä tavoilla Punainen Risti erottuu muista auttamisorganisaatioista?

– Olemme koko maailman kattava toimija ja toimintavalmiutemme on vuosien saatossa hiottu huippuunsa. Joku on todennut pilke silmässä, että kriisialueilla Punaisen Ristin väki käärii jo hihojaan, kun muut vasta ryhmittyvät valokuvaan.

Torstila muistuttaa, että se pitää paikkansa myös kotimaassa.  Esimerkiksi vuonna 2015 SPR perusti muutamassa kuukaudessa ympäri Suomea 107 vastaanottokeskusta turvapaikanhakijoille.

– Keskeinen haasteemme kolmannen sektorin organisaationa on osaltamme varmistaa koko maan toimintakelpoisuus niin, että apua on saatavilla sielläkin, missä kuntien palveluresurssit vähenevät.

KORONAKRIISI yllätti Torstilan mukaan päättäjät, vaikka asiantuntijat olivat varoittaneet siitä jo usean vuoden ajan.

– Mihin meitä on nyt tarvittu? SPR on toimittanut materiaaliapua, antanut henkistä tukea eri tavoin ja jatkanut tehostetusti kaikkia niitä toimintoja, joihin sillä on ollut valmiudet muulloinkin.

– Erityisesti ruoka-avun tarve on kasvanut ja uusia avuntarvitsijoita on entistä enemmän, Torstila sanoo.

Ruokajonoissa on ”ihan tavallisia ihmisiä”. Ruoka-avun tarve ei katso yhteiskuntaluokkaa eikä ikää. Ruokalahjoituksia hakevat niin opiskelijat,  lapsiperheet kuin ikäihmiset.

Torstila kiittää muun muassa liikeyrityksiä, jotka ovat tehneet tavara- tai rahalahjoituksia SPR:lle. 

Lisäksi hän muistuttaa, että verenluovuttajia tarvitaan edelleen, vaikka sairaaloiden veren tarve onkin vähentynyt jonkin verran. Verenluovutus on nytkin turvallista niin luovuttajalle kuin vastaanottajalle.

– SPR:n toiminnassa on mukana paljon yli 70-vuotiaita aktiivisia henkilöitä. Onneksi olemme pystyneet hyödyntämään heidän energiaansa karanteenin tuomista rajoituksista huolimatta.

– Itsekin olen yli seitsemänkymppinen. Olen noudattanut rajoituksia enkä ole kokenut ikäryhmäni kohtelua epäoikeudenmukaiseksi.

SUHDE Punaisen Ristiin alkoi siitä, kun Torstila kävi koulupoikana ensimmäisen kerran luovuttamassa verta.

– Työuran aikana ei ollut mahdollista tehdä vapaaehtoistyötä, mutta Punaisella Ristillä oli silloinkin paikka sydämessäni. Jäädessäni eläkkeelle minua pyydettiin asettumaan ehdolle, kun järjestölle valittiin puheenjohtaja 2014.

– Toisen kauden piti päättyä nyt kesäkuussa, mutta koronakriisin takia sitä päätettiin jatkaa syksyyn 2020.

Torstila sanoo diplomaattitaustansa olleen eduksi. Puheenjohtajuus on ollut työuran jatkumo.

– Tässä työssä tarvitsee onnistuakseen niin kotimaisia kuin kansainvälisiä verkostoja. Esimerkiksi moni Punaisen Ristin kansainvälisen komitean päämajassa Genevessä työskentelevä on entinen diplomaatti.

– Olen kiitollinen, että sain kuuden vuoden ajan johtaa tätä hienoa organisaatiota, jonka tunnetuin ja pitkäaikaisin puheenjohtaja on ollut marsalkka Mannerheim vuosina 1921–1951, hän sanoo.

LUE LISÄÄ 28.5. 2020 LEHDESTÄ

MARKKU SUMMA


« Takaisin