Pohjois-Karjalan historiallisen yhdistyksen puheenjohtaja Jani Karhu.
2019-11-14 08:02:38

Sandarmohin synkkä historia esillä Joensuussa

JOENSUU

STALININ AIKA Vainojen uhrien muiston ja Sandarmohin hautarauhan puolustajien toiminta Venäjällä ja muualla on aktiivista. Joukkohautojen synkkää historiaa käsiteltiin Joensuussa Pohjois-Karjalan historiallisen yhdistyksen järjestämässä tilaisuudessa.

Venäjän sotahistoriallisen seuran kaivauksia seurannut petroskoilainen toimittaja Anna Jarovaja kertoi Sandarmohista ja mitä Stalinin vainon uhrien muistopaikalla on tekeillä. Paikkaa on kuvattu muistisodan näyttämöksi, missä erilaiset näkökulmat, äänet ja intressit käyvät kamppailua historian kertomusten tilasta.

Uhrien nimien luenta on muodostunut tavaksi viettää poliittisten vainojen uhrien muistopäivää Venäjällä 30. lokakuuta. Tarkoitus on palauttaa uhrien muisto ja perinne. Tatjana Kokkonen-Roivas kertoo, että Sandarmohin muistopäivää on vietetty täällä 5.8. Viime elokuussa luettiin Suomessa ensimmäistä kertaa Sandarmohin suomalaisten nimiä.

– Joensuussa luettiin sata nimeä, muut Helsingissä. Yli sata nimeä luettiin Washingtonissa ja Torontossa luettiin 123 kanadansuomalaisten nimeä, muisteli Kokkonen-Roivas. Joensuun tilaisuudessa vietettiin kaikkien vainon uhrien muistopäivää.

Tilaisuudessa käsiteltiin myös Sandarmohin joukkohautojen sijainnin sekä uhrien henkilöllisyyksien selvittäjän, historioitsija Juri Dmitrijevin tilanne. Hänet on vangittu epäiltynä seksuaalirikoksesta. Muistoa vaalivien aktivistien mielestä syytteet ovat tekaistuja.

TOIMITTAJA Anna Jarovaja kertasi Sandarmohin muistopaikan taustaa ja sinne kohdistuneita tutkimuksia. Jarovaja alkoi vuonna 2017 tutkia väitettä, jonka mukaan myös suomalaiset olisivat teloittaneet Sandarmohissa neuvostoliittolaisia sotavankeja.

Ilmeisimmin perimmäisenä tarkoituksena oli muuttaa alueen luonnetta. Sen sijaan että se olisi Stalinin uhrien muiston kunnioittamisen muistoalue, luotaisiin siitä sotaan kuolleiden puna-armeijalaisten muistoalue. Uusien tutkimusten perusteena on käytetty salaisia turvallisuuspoliisi FSB:n arkistomateriaaleja.

– Niiden perusteella on todettu, että materiaaleissa ei puhuta tällaisista Stalinin määräämistä teloituksista. Sen sijaan teksteissä kuvataan suomalaisten pitämiä sotavankileirejä ja leirien huonosta ravitsemuksesta ja muusta vastaavasta.

–Venäläisten sotavankien kuolleisuus näillä leireillä oli korkea ja vartijoiden kerrotaan ampuneen joitakin vankeja. Kritiikin mukaan suomalaiset eivät ole voineet tietää nykyisistä joukkohautojen paikoista, koska tiedot on salattu myös Neuvostoliitossa huolella. Tiedot olivat ainoastaan salaisen poliisin tiedossa. Vahvistusta sille, että leireillä olisi teloitettu sotavankeja, ei ole kuitenkaan saatu, selvittää toimittaja Anna Jarovaja.

EPÄILYÄ venäläisten viranomaisten väitteitä kohtaan lisää se, että harva uskoo suomalaisten kuljettaneen Karhumäen leireiltä ammuttuja Sandarmohiin, koska lähistöllä kulki rintamalinja.

–Suomalaisissa arkistoissa on tietoja sotavankileireistä. Kirjausten mukaan siellä ei ollut joukkomittaisia teloituksia. Yksittäisiä ampumisia tapahtui, kymmeniäkin ihmisiä on ammuttu, mutta varsinaista johdonmukaista teloituspolitiikkaa sieltä ei löydy, kuvaa toimittaja julkisen arkistomateriaalin antia.

Anna Jarovaja päättelee, että kaivauksia tekevä sotahistoriallinen seura ei ole pystynyt osoittamaan, että sillä olisi lupa tehdä kaivauksia historialliseksi muistoalueeksi muutetulla hautausmaalla.

LUE LISÄÄ 14.11. 2019 LEHDESTÄ

LEA TAJAKKA


« Takaisin