Kolmen viikon aikana 4.–25.5 .1941 kilpailtiin siitä, kumpi maa saa enemmän kansalaisiaan marssimaan. Presidentti Risto Ryti, pääministeri Jukka Rangell ja muita ministereitä marssimassa Helsingissä. Pekka Kyytinen / Museovirasto, Kansatieteen kuvako
2021-05-19 09:27:57

Kävelykipinä-kampanja haastaa kävelemään

Suomen Ladun ja Tahko Pihkala -seuran Kävelykipinä-kampanja haastaa kaikki suomalaiset kävelemään 4.–25. toukokuuta. Kävelykipinä on valtakunnallinen kampanja, joka toteutetaan eri puolilla Suomea.

Paikallisten kävelyiden järjestäjiksi kutsutaan yhdistyksiä, seuroja, kuntia ja liikelaitoksia. Kuka tahansa voi osallistua, eikä järjestäminen tai osallistuminen maksa mitään. Kävelykipinän suojelijana toimii tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

”Kävely sopii kaikenkuntoisille ja -ikäisille ihmisille terveyttä ylläpitäväksi liikunnaksi. Korona-aika on käynnistänyt ulkoliikuntabuumin, ja jo viime kesänä yhä useammat suomalaiset löysivät itsensä lenkkipolulta ja retkeilyreitiltä”, Tahko Pihkala -seuran puheenjohtaja Tuomo Jantunen sanoo.

Vuosi 2021 on aivan erityinen kävelyvuosi, sillä tänä vuonna tulee kuluneeksi 80 vuotta Suomen ja Ruotsin välisestä Maaottelumarssista. Kävelykipinässä ei kävellä Ruotsia eikä kelloa vastaan, ja matkankin saa jokainen järjestäjä valita itse.

”Vuoden 1941 osallistujalukemiin pääsy tarkoittaisi tämän päivän väkiluvulla 2,3 miljoonaa kävelijää. Vaikka aivan tähän ei yllettäisi, on tavoitteena saada miljoona suomalaista liikkeelle toukokuun aikana”,  Jantunen kertoo.

MAAOTTELUMARSSI oli kävelykilpailu, joka käytiin Suomen ja Ruotsin välillä 4.–25. toukokuuta 1941. Sääntöjen mukaan voittaja olisi maa, jossa kirjattaisiin enemmän suorituksia. Suoritukset painotettaisiin maiden väkilukujen suhteessa siten, että yhden suomalaisen suoritus vastasi kahden ruotsalaisen suoritusta.

Marssijoiksi kelpuutettiin kaikki vuonna 1931 ja sitä ennen syntyneet kansalaiset. Naisten ja 1928–1931 syntyneiden lasten piti kävellä 10 kilometriä alle tunnin ja 40 minuutin ja miesten 15 km alle kahden tunnin 20 minuutin ajassa. Juosta ei saanut, ja sama henkilö sai marssia vain kerran.

Maaottelumarssin järjestelyihin osallistui järjestöjä hyvin laajasti. Mukana olivat muun muassa Suomen Urheiluliitto, Työväen Urheiluliitto, Suomen Latu, Puolustusvoimat, suojeluskuntajärjestö ja Lotta Svärd -järjestö. Järjestelytoimikunnan puheenjohtajana toimi Urho Kekkonen, silloinen Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja.

Marssin nimekkäitä suorittajia olivat muun muassa Tahko Pihkala, Tauno Palo, A. I. Virtanen ja Paavo Nurmi. Dallapé-orkesteri marssi viihdesäveliä soittaen. Naisia marssijoista oli yli puolet, ja Inarin kunnassa marssi peräti 65 prosenttia asukkaista.

Marssiin osallistuva sai muistoksi suorituksestaan marssikortin, johon merkittiin henkilötietojen lisäksi suorituspäivä ja tulos. Osanottajan täyttämistä kahdesta kortista toinen jäi toimitsijoille. 

Korttiin merkittiin myös marssimerkin lunastaminen. Merkki oli pronssinen rintamerkki. Se maksoi viisi markkaa, ja sen oli suunnitellut Tapio Wirkkala. Rintamerkki oli hänen ensimmäisiä töitään.

ALOITTEEN marssin järjestämisestä tekivät ruotsalaiset, joiden omia päämääriä marssi myös palveli. Ruotsissa oli tarvetta vahvistaa nationalistia tuntemuksia ja maanpuolustushenkeä toisen maailmansodan vuoksi.

Ruotsissa oli jo vuonna 1940 järjestetty valtakunnanmarssi, joka oli saanut liikkeelle suuren määrän ruotsalaisia. Suomessa oli kävelty asevelihengessä marras–joulukuussa 1940 Lauri Pihkalan ideoimilla jokamiehen marsseilla. Suomen Naisten Liikuntakasvatusliitto organisoi oman jokanaisen marssinsa.

Ruotsissa kevään 1941 maaottelumarssia verrattiin Tukholman 1912 olympiakisoihin. Järjestäjät kuvasivat sen olevan kansallinen liikekannallepano, jonka tarkoituksena oli lujittaa kansallista voimaa ja yhtenäisyyttä sekä kunnioittaa Suomen kansan talvisodassa osoittamaa sitkeyttä. Marssi oli Ruotsissa osa laajempaa kampanjaa, jonka tavoitteena oli saada kansalaiset harrastamaan liikuntaa.

Suomalaiset ottivat ruotsalaisten haasteen vastaan vakavasti ja voittivat maaottelun ylivoimaisesti. Marssista tuli kansallinen voimannäyte.

Nuorten rinnalla nähtiin vanhuksia, terveiden rinnalla invalideja, maaseutuväen rinnalla kaupunkilaisia, työmiesten rinnalla virkamiehiä ja työnantajia, siviilimiesten rinnalla sarkatakkisia puolustusvoimien miehiä. Vastakohdat löivät toisilleen kättä. Naisten osuus muodostui erikoisen kunnioittavaksi.

Voitto ei ollut pääasia. Tärkeintä oli taas kerran saada kansalaiset yhteistyöhön. Sama päämäärä liitti kansamme jäsenet lujemmin toisiinsa – ja maantiellä rinnakkain marssiessaan jokainen, suuri ja pieni, tunsi olevansa ja oli samanarvoinen.

MARSSISTA muodostui kummassakin maassa konkreettinen kansallista yhteishenkeä luonut tapahtumakokonaisuus. 

Helsingissä puku päällä reippailleen tasavallan presidentti Risto Rytin mukaan Suomen kansa antoi marssilla ”näytteen yhteishengestään, kunnostaan ja katajaisesta sitkeydestään”. 

Martti Jukola luonnehti jo marssimaaottelun aikana tapahtuman muodostuneen valtavaksi kansanliikkeeksi, jonka kiihokkeena oli nimenomaan Ruotsin voittaminen.

Kilpailun tulosten laskenta kesti lähes kuukauden. Tulos julkistettiin 20. kesäkuuta. Suomessa suorituksia kirjattiin 1 507 111 ja Ruotsissa 943 952, joten Suomi voitti tuon kamppailun ylivoimaisesti ilman väestöpainotuksiakin. Suomi sai Ruotsin kuninkaan Kustaa V:n lahjoittaman voittopalkinnon.

 

Lähteet: Suomen Latu ja wikipedia
Kävelykipinä-kampanjan verkkosivut:
suomenlatu.fi/kavelykipina

MARKKU SUMMA


« Takaisin