2021-09-22 09:44:28

KOLUMNI

Pohjois-Karjala 300-vuotta                                                                                                              

JANI KARHU

tutkija, Itä-Suomen yliopisto

 

Pohjois-Karjalassa juhlistetaan tänä syksynä maakunnan 300 vuoden taivalta. Maakunnan synty ajoitetaan Uudenkaupungin rauhaan 1721. Tuolloinen rahvas ei paljoakaan pohjois-karjalaista maakuntahenkeä tuntenut, eikä seutua vielä tuossa vaiheessa yleisesti kutsuttu Pohjois-Karjalaksi. Käsitys omasta maakunnasta vahvistui vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla. Mutta raja on johonkin vedettävä ja historialla on merkitystä. Vielä enemmän historialla on merkitystä, mikäli se voidaan osoittaa lyhyen ja epämääräisen sijaan pitkäksi ja vakiintuneeksi. 

Juhlavuoden kunniaksi maakuntaliitto yhteistyötahoineen järjesti maakuntapäivän lisäksi lukuisia muita tilaisuuksia. Erityisen kiinnostava on lähes koko syksyn jatkuva kaikille avoin Itä-Suomen yliopiston organisoima Studia Generalia luentosarja, jossa paneudutaan maakunnan menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Kannattaa ehdottomasti tutustua. 

Pohjois-Karjala on erikoinen kokonaisuus, eikä sen jäsentämiseksi ole vain yhtä oikeaa tapaa. Maakunta voidaan jakaa osiin monin tavoin. On Vaara-Karjalaa, Keski-Karjalaa, Pielisen-Karjalaa, Joensuun seutukuntaa ja niin edelleen. Olipahan jonkin aikaa myös Pohjois-Karjalan lääni ja maaherra Timonen, joita kahvipöydissä kaihoisasti muistellaan. Välillä jotkut irvailevat, että nykyään on vain Pohjois-Karjalan osuuskauppa. Yhtä kaikki, kokonaisuus ratkaisee ja maakunnassa, sen identiteetissä, riittää pohdiskeltavaa. 

Pohjois-Karjala tunnetaan etenkin visuaalisesta identiteettistään, joka alkoi tallentua kansamme verkkokalvoille 1800-luvun lopulla kareliaanien innostuksen myötä. Kolista ja maisemasta Pieliselle tuli yksi kansallismaisemistamme, jota on reilun sadan vuoden ajan toistettu lukemattomia kertoja tauluissa, valokuvissa, matkakertomuksissa, oppaissa, suunnitelmissa, strategioissa, kirjojen kansissa ja verkkosivujen kuvituksessa. Ei ole sattumaa, että maakuntaliiton Pohjois-Karjala 300 vuotta -sivuston pääsivun kuvituksena on maisema Kolilta. Tuohon näkymään maakunta monessa suhteessa identifioituu. 

Vaarojen ja järviluonnon ohella Pohjois-Karjalan identiteetti on vahvasti kytköksissä maakunnan keskukseen Joensuuhun. Pohjois-Karjalan asukkaista noin 74 % asuu taajamissa ja noin 40 % Joensuun keskustaajamassa. Joensuu on jo vuosikymmeniä pyrkinyt määrätietoisesti vahvistamaan asemaansa maakuntakeskuksena ja varteenotettavana kilpailijana muille Itä-Suomen keskuskaupungeille. Joensuun keskustaa, yliopistoa, tiedepuistoa ja kaupunkiseudulla toimivia yrityksiä on pyritty kehittämään ja vahvistamaan, koska niiden mukana maakunta elää ja hengittää ja niiden kehitys sanelee paljon myös maakunnan tulevaisuudesta. Mikäli uuden luominen näissä hiipuu, ei muullekaan maakunnalle kuulu hyvää.

Kolin kukkuloita kelpaa kuitenkin esitellä, sillä ne ovat hyvin pitkälle samalla mallilla kuin 1890-luvulla. Pysyvyyteen ja kansalliseen sielunmaisemaan on hyvä turvata, kun kaikki muu on koko ajan enemmän ja vähemmän veitsenterällä. Koli antaa Pohjois-Karjalan identiteetille turvaa. Tätäkin sietää pohtia, kun Kolille mittavia matkailurakentamisen suunnitelmia tehdään, ja on varmasti pohdittukin, kun viimeisimmät uutiset kertovat pyrkimyksistä siirtää majoituspalveluiden painopistettä pois kansallispuiston alueelta. 

Onnittelut Pohjois-Karjalalle!

JANI KARHU


« Takaisin