Ratisen talo on muistomerkki karjalaisesta yrittäjähengestä Parkanossa.
2021-10-20 09:25:33

Karjalaisilla oli suuri osa Parkanon kasvutarinassa

PARKANO

PARKANO on Pohjois-Satakunnan laaja metsäkunta ja vilkas liikennekeskus sekä eräs kaukolalaisten nykyisistä asuinsijoista.”

Luonnehdinta on Karjalasta vuodelta 1951. Lehti eli suuruutensa aikoja ja ulotti reportaasimatkansa evakkojen uusille asuinsijoille ympäri maata.

Kun Kihniö vuonna 1920 irtautui itsenäiseksi kunnaksi, tippui Parkanon asukasluku. Sitten seurasi valtava kasvu, johon siirtolaisilla oli suuri vaikutus:

”Asukasmäärä oli Kihniön eron jälkeen noin 6.500, mutta viimeksi kuluneitten kolmen vuosikymmenen aikana se on noussut noin 9.500:aan”, Karjala-lehti kertoi.

Nyt Parkano on palannut Kihniön eron aikaisiin lukuihin.

KARJALA kiitti vuonna 1951 Parkanon kovaa rakennusbuumia ja teollisuuden kehitystä, sahoista metalliverstaisiin.

Vedenjakajaseudun maaperä oli haaste maanviljelylle, mutta metsissä oli monen tilan turva.

Karjalassa oli yli 30 parkanolaisen yrityksen ilmoitus. Niistä viisi oli karjalaislähtöisiä; Syrjäsen kelloseppäliike ja optikkoliike toimivat yhä kolmannessa polvessa erikseen.

Muut karjalaisliikkeet olivat vuonna 1951 Parkanon Pyörä ja Kumi, Kukkakauppa V. R. Riipinen, Parkanon Naisten-aitta Elli Salvos ja Parkanon Jalkineliike Ratinen ja Volotinen.

Nykyään yrityksiä on yli kaksisataa, mutta erikoisliikkeiden valikoima on supistunut sitten 1950-luvun.

JUTUN yhtenä kuvituksena oli Ratisen talo, joka on edelleen pystyssä. Siinä oli suutarinverstas ja myymälä ennen kuin liike laajeni ja takapihalle nousi lautarakenteinen kaksikerroksinen jalkinetehdas. Sen taakse Parkanon Jalkinetehdas rakensi uuden tiilisen tehtaan 1960-luvulla.

Parkanon karjalaisten nokkamies Matti Paavilainen tietää, että niin on alkuperäinenkin Ratisen talo Kaukolassa eli nykyisessä Leningradin alueen Käkisalmen piirissä.

Aikoinaan Suomen Kaukolaan kuuluneen Ratisen talon sijaintipaikka Kaarlahti on nykyään venäläinen kaupunkikunta Kuznetsnoje.

PARKANO sai osansa myös Karjalankannaksen sivistyksestä. Parkanon yhteiskoulu syntyi Keski-Vuoksen yhteiskoulusta, joka siirrettiin jo talvisodan jälkeen kesällä 1940 Äyräpäästä Parkanoon. 

Jutun mukaan lukuaineiden viidestä opettajasta neljä oli Karjalasta tulleita ja koulussa oli oppilaita 20 eri pitäjästä.

Vuoden 1945 maanhankintalain mukaan kaukolalaisia sijoitettiin Parkanon ja Kihniön lisäksi muuallekin pohjoiselle Pirkanmaalle Parkanon lähikuntiin.

Karjala kertoi Parkanon Karjalaisten vilkkaasta toiminnasta. Kaikki ei kuitenkaan ollut mennyt heti niin kuin piti:

”…suuri osa sodan jälkeen tänne sijoitetuista kaukolalaisista joutui muuttamaan muihin sijoituskuntiin.”

Ilmiö ei ollut ainutlaatuinen, sillä löytyi perheitä, jotka olivat lähteneet evakkoon kaksi kertaa Karjalasta ja kaksi kertaa kanta-Suomesta. Leivän perässä he joutuivat kulkemaan.

”Viime talven aikana syntyi karjalaisseuran toimesta hiihtomäki Parkanoon”, seuran silloinen puheenjohtaja Veikko Pokkinen kirjoitti. Urheilusaavutuksiin kuului myös voitto kantaparkanolaisista jalkapallossa.

MARKKU PAAKKINEN


« Takaisin