Sandarmohin joukkohaudoissa lepää liki 10 000 ihmistä. Heistä noin tuhat on suomalaisia.
2022-01-26 12:18:01

Sandarmohin uhrien muisto ei saa unohtua

SANDARMOHIN SURU -elokuva kartoittaa Josif Stalinin Neuvostoliiton 1930-luvun suurissa puhdistuksissa henkensä menettäneiden suomalaisten sukulaisten tuntemuksia. Dokumenttiohjaaja Kanerva Cederström haastatteli heitä elokuvaansa, joka saa ensi-iltansa tammi-helmikuun vaihteessa DocPoint -festivaaleilla Helsingissä.

Viisitoista henkilöä kertoo perheensä tai sukulaistensa tarinan. 

SANDARMOHIN joukkohautoihin Itä-Karjalassa joutui noin 9 500 ihmistä. He edustivat 60 kansalaisuutta, suomalaisia oli noin tuhat.

Karjalan tasavallan Sandarmohin ja Krasny Borin joukkohaudat paljastaneen historioitsijan Juri Dmitrijevin 13 vuoden vankeustuomiota pidennettiin kahdella vuodella ja Venäjän korkein oikeus lakkautti Stalinin vainojen historiaa tutkineen Memorial-ihmisoikeusjärjestön joulukuussa. 

Syyttäjien mukaan Memorial on luonut väärää kuvaa Neuvostoliitosta terroristivaltiona ja häpäissyt toisen maailmasodan muistoa.

Kanerva Cederström toivoo elokuvansa auttavan historiatietoisuuden ja muistin palauttamista ja Suomen ottavan kantaa Karjalan nykytilanteeseen.

SUOMEN Kansallisarkistolla on käynnissä viisivuotinen tutkimus suomalaisista Venäjällä 1917–1964.

Tutkimushankkeen päällikkö Aleksi Mainio teki Kansallisarkistolle esiselvityksen, jonka mukaan vainoissa kuolleiden suomalaisten määräksi on arvioitu eri lähteissä 12 000 tai 30 000, ehkä enemmänkin. Totuus lienee jossakin lukemien välissä.

Cederströmin mukaan osa Sandarmohin joukkohaudoissa lepäävien omaisista kieltäytyi haastattelusta. Aiemmin pelättiin Stalinia, nyt presidentti Vladimir Putinia. Monella on edelleen sukulaisia Venäjällä. Osalla oli patoutunut tarve puhua kauan vaietusta asiasta.

Elokuvan tekoa haittasi myös se, etteivät elokuvan tekijät päässeet koronapandemian takia haastattelumatkoille Venäjälle.

YKSI Sandarmohin surussa muistelijoista on historian harrastaja ja tietokirjailija Ossi Kamppinen. Hän kertoo sukulaisensa räätäli Kalle Lahden tarinan.

Kamppinen on kirjoittanut kirjan Palkkana pelko ja kuolema ja osallistunut Antero Uiton kanssa Stalinin 1930-luvun näytösoikeudenkäyntejä kuvaavan teoksen Stalinin lavastukset kokoamiseen.

Kalle Lahti muutti Pohjanmaalta Kanadaan 1913, ja lähti kaksikymmenluvun puolivälissä Neuvostoliittoon rakentamaan työläisparatiisia Neuvosto-Karjalaan.

Hän johti pitkään Aunuksen kolhoosia, jonka suomalaiset rakensivat. Myöhemmin Lahti siirtyi samoihin tehtäviin Rajakontuun, siellä hänet vangittiin. 

Viimeisen merkinnän hänestä Kamppinen löysi Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n arkistosta. Pienessä lapussa Kalle Lahti kuitataan teloitetuksi 28. joulukuuta 1937 kello 03.

SUURVENÄLÄINEN sovinismi alkoi nostaa päätään Neuvostoliitossa kolmekymmentäluvulla. Antero Uiton mukaan kansallisuusviha lähti laajemmin liikkeelle 1933 Ukrainasta. Siellä todettiin paikallista nationalismia, ja puhdistustoimet alkoivat.

Tästä voi vetää viitteitä nykypäiväänkin.

Syytökset levisivät Ukrainasta muihinkin kansallisiin neuvostotasavaltoihin, joita myös varoitettiin vastaavista ilmiöistä.

Karjalan autonomisessa sosialistisessa neuvostotasavallassakin ensimmäisiä suomalaisten puhdistuksia tapahtui syksyllä 1933. Puoluejärjestö yritti tasapainoilla eri näkemysten välillä. Suomen kieli haluttiin säilyttää kuitenkin edelleen. Kesällä 1935 alkoivat tasavallan suomalaisenjohdon puhdistukset, jotka laajenivat koskemaan koko suomalaisyhteisöä.

LUE LISÄÄ KARJALA-LEHDESTÄ 13.1.2022

OLAVI SAARINEN


« Takaisin