2022-05-18 08:11:30

KOLUMNI 5.5.2022

Siirtokarjalaisten kokemukset ovat ajankohtaisempia kuin koskaan

SANNI GRAHN-LAASONEN

KANSALLISTA veteraanipäivää vietettiin tänä vuonna vakavoitunein mielin: sota on palannut Eurooppaan. Vanhempamme ja isovanhempamme taistelivat puolestamme 77 vuotta sitten, jotta me saisimme nauttia vapaudesta ja vakaudesta. Monet menettivät silloin henkensä, monet läheisensä, monet kotinsa.

ERITYINEN kiitollisuus sodan kokeneiden sukupolvien uhrauksista on keskeisin tunne seuratessa ukrainalaisten kamppailua oman itsenäisyytensä puolesta. Venäjän keinoja kaihtamaton ja epäinhimillinen hyökkäyssota on jatkunut yli kaksi kuukautta. Ukrainalaiset eivät taistele vain oman kohtalonsa puolesta, sillä kyse on koko Euroopan turvallisuudesta.

SUOMALAISET ovat osoittaneet erityistä auttamishalua ja sympatiaa Ukrainasta pakenevia kohtaan. Asetelma, jossa itsenäisyyttään puolustava, alivoimalla raakaa hyökkäyssotaa vastaan käyvä kansa taistelee itäistä, keinoja kaihtamatonta naapuriaan vastaan, on meille historiasta tuttu. Jopa 5,3 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa ja lähtemään kohti tuntematonta.

Tilanne on nostattanut luonnollisesti esiin tunteita aina pelosta auttamisenhaluun. Karjalaisten kokemukset mielessä pitäen tiedämme, että uuden elämän aloittaminen toisaalla vaatii sinnikkyyttä, rohkeutta ja sopeutuvuutta. Siirtyminen tilapäismajoituksesta työelämään ja aktiiviseksi yhteisön jäseneksi ei ole helppoa, varsinkin kun taustalla ovat sodan traumat, eikä ole tietoa, pääseekö koska –  tai koskaan – palaamaan. Nyt käsillämme olevassa tilanteessa olisikin hyvä ottaa mallia koetusta ja opitusta.

TALVI- ja jatkosotien jälkeen Suomi teki johtopäätöksen, että emme halua jäädä enää koskaan yksin. Tämä päätös liitti meidät osaksi läntistä maailmaa ja myöhemmin EU:n jäsenmaaksi. Nyt käymme historiallista keskustelua Nato-jäsenyydestä. Jäsenyys olisi luonteva askel, joka toisi ennakoitavuutta sekä sisäisesti että ulkoisesti. Jäsenyys lisäisi turvallisuuttamme ja betonoisi asemamme osana läntistä arvoyhteisöä, johon olemme kuuluneet EU-jäsenmaana vuodesta 1995 alkaen. Varautuminen on viisautta, sillä Suomella on 1340 kilometriä yhteistä rajaa häikäilemättömän ja arvaamattoman itänaapurin kanssa.

SIIRTOKARJALAISET joutuivat jättämään kotinsa, jopa kahteen kertaan. Oman kodin, kotiseudun ja kaiken tutun taakse jättämisen tuskaa on vaikea edes kuvitella. Nykyinen tehtävämme on paitsi vaalia kaikkea sitä, minkä veteraanit ovat meille uhrauksillaan lunastaneet, mutta myös estää koettujen kauheuksien toistuminen.

TULEVINA viikkoina Suomen Nato-jäsenyyttä punnitaan eduskunnassa tarkasti ja asiantuntijoita kuunnellen. Kaikkein tärkeintä on turvata rauha suomalaisille kaikissa tilanteissa. Suomi tullee hakemaan Nato-jäsenyyttä laajalla poliittisella yhteisymmärryksellä tasavallan presidentin johdolla. Se päätös on viisas ja ainoa oikea tässä tilanteessa. Jokaisen sukupolven on vuorollaan tehtävä parhaansa, kaikkensa, jotta saamme säilyttää itsenäisyytemme, vapautemme ja turvallisuutemme – tapahtui mitä tahansa.

Kirjoittaja on hämäläinen kansanedustaja (kok), eduskunnan Karjala-kerhon puheenjohtaja ja evakon tyttärentytär.

Sanni Grahn-Laasonen


« Takaisin