Koiviston öljysatamaan ja laitteisiin on käytetty runsaasti varoja. (Kuva: Wikimapia)
2022-05-18 08:16:54

Koiviston ja Uuraan öljysatamat hiipuvat

Venäjä on riippuvainen taloudessaan öljy- ja kaasutuloista. Venäjä halusi 1990-luvun alussa siirtää öljyliikennettä Karjalan satamiin. Aikaa vierähti ja vasta vuonna 2000 pääministeri Mihail Kasjanov antoi toteutuspäätöksen. Öljysatamien rakentaminen annettiin valtionyhtiö Transneftin tehtäväksi.

Vuoden 2000 keväällä Suomelle selvisi, että Koivistolle rakennettiin täyttä päätä öljysatamaa. Pietarilaiset ympäristöaktivistit kertoivat, että öljysäiliöiden pohjavalut olivat käynnissä. Työväki oli tuotu paikalle Siperian öljykentiltä. Tarkoitus oli, että öljyä vietäisiin ennen pitkää 50 miljoonaa tonnia vuodessa. 

KOIVISTON rannikko on huono öljysatamalle. Ranta on matala ja edessä ovat Koiviston saaret sekä tunnettu Ramsar-luonnonpuistoalue. Sataman laivaväylä on osin kapea salmi. Talvisin salmeen pakkautuu ahtojäätä. Uusi presidentti Vladimir Putin lakkautti pian valtaan tulonsa jälkeen Venäjän ympäristökomitean. Koiviston satamatöiden pysäyttämisestä Venäjällä tehtiin kansalaisaloite, mutta sitä ei otettu käsittelyyn. 

Maailmanpankki kieltäytyi myöntämästä luottoa Venäjälle Koiviston öljysataman rakentamiseen juuri sen suurten ympäristöriskien vuoksi. Euroopan jälleenrakennuspankin EBDR:n listoille hanke pääsi edellyttäen, että satamahankkeeseen otetaan länsimainen kumppani mukaan. Presidentti Vladimir Putin oli pistänyt vauhtia Koiviston sataman rakentamiseen. Ensimmäinen öljylasti oli tarkoitus lähettää matkaan jo syksyllä 2001. 

SUOMI otti Koiviston sataman riskit esille lokakuussa 2001 EU:n ympäristöministerien kokouksessa. Suomi toivoi, että asia otettaisiin esille EU:n ja Venäjän neuvotteluissa. Lokakuun lopussa 2002 presidentti Vladimir Putin matkusti Pariisiin EU:n ja Venäjän huippukokoukseen. Koiviston satama ei noussut kokouksen aiheeksi, mutta lehdistötilaisuudessa Putin lupasi, että Venäjä on hankkeesta yhteistyössä pohjoisten naapuriensa kanssa. 

Transneftin omat rahat eivät lopulta riittäneet kovin pitkälle, joten se joutui anomaan kansainvälistä rahoitusta öljyputkelle, jota rakennettiin sisä-Venäjältä Koiviston satamaan. Kansainväliset rahoittajat edellyttivät myös kansainvälistä ympäristöselvitystä putkesta ja satamasta. Tähän tehtävään venäläiset palkkasivat saksalaisen yhtiön.  Kevättalvella 2002 suomalaiset asiantuntijat kutsuttiin Moskovaan tutustumaan tehtyyn selvitykseen. Venäläisten selvityksestä ei tullut ilmi, miten Koiviston satamaan johtava öljyputki vedettäisiin Karjalankannaksen halki. Suomalaisten tiedossa oli, että venäläiset öljyputket vuotivat 5-10 vuoden kuluessa, koska niitä ei päällystetty lännen vaatimusten mukaisesti. Oli vaarana, että Karjalankannaksella tapahtuu laaja ympäristövahinko. 

SUOMEN ympäristöministeriöön saapui Overscas Private Investment Corporation (OPIC) -yhtiön varatoimitusjohtaja Harvey Himberg. Hän kertoi, että Uuraan sataman ympäristöarvio oli valmisteilla. Amerikkalaisvierailun jälkeen keskusteluyhteys Suomen ja Venäjän ympäristöviranomaisten välillä alkoi sujua. 

Venäläiset eivät tunteneet kiinnostusta öljyntorjuntavälineiden hankkimiseen Koiviston ja Uuraan satamiin. Suomi osallistui siksi uudenaikaisten öljypuomien hankintaan neljällä miljoonilla eurolla silloisten lähialueyhteistyövarojen puitteissa. Vakavaa öljyturmaa Suomenlahdella ei ole tapahtunut, mutta täysin aukotonta turvallisuusjärjestelmää laivakuljetuksille ei voida luoda. 

ENTINEN ympäristöministeriön kansliapäällikkö, oikeusministeri ja maaherra Hannele Pokka on kirjassaan paljastanut Karjalan öljysatamien hitaita turvaselvityksiä ja niiden ohittamisia. Ukrainaan tehdyn sotilaallisen hyökkäyksen seurauksena länsimaat pyrkivät eroon Venäjän öljystä. Koiviston ja Uuraan satamia uhkaa hiipuminen.

LUE LISÄÄ 5.5.2022 KARJALA-LEHDESTÄ

LASSE KOSKINEN


« Takaisin