Rakuunakillan ja Etelä-Karjalan Eskadroonan ratsukot juhlistivat veteraanipäivän pääjuhlaa. Vasemmalla Hannu Jokinen, oikealla Pekka Hautaniemi.
2022-05-18 08:22:20

Veteraanin näkemys sodasta ja rauhasta

Taipalsaaren viimeisellä sotaveteraanilla Tapio Niemellä juhlapäivä oli pitkä, mutta pitemmät taipaleet hän taittoi omalla autollaan. 

Päivän kohokohta oli tervehdys kansallisen veteraanipäivän valtakunnallisessa pääjuhlassa Lappeenrannassa. Sitä ennen hän piti päivän avauksen Taipalsaaren kirkonkylän koulussa, niin kuin hän on tehnyt jo vuosia.

– Nuori polvi ei voi varmaan kuvitellakaan, minkälaista sodan aikana oli. Pimeän aikana piti olla ikkunat peitossa, ettei lentokoneista nähty. 

– Kaikki oli säännösteltyä, elintarvikkeet, jalkineet ja vaatteet, veteraani mainitsi Iltalehden haastattelussa.

Hän laski yhdessä Taipaleen seurakunnan ja Taipalsaaren kunnan edustajien kanssa seppeleen kotikuntansa sankarihautausmaalle.

16-vuotiaana sotilaspoikana hän oli kantanut samalle hautausmaalle taipalsaarelaisia sankarivainajia. Suomen sotien kokemukset ja tietoisuus Ukrainan sodan kauheuksista herättivät Lappeenrannan kaupungin haastatteluvideossa kaksi henkilökohtaista toivetta.

– Toiveet ovat, että saisin elää terveenä ja me kaikki saisimme elää rauhassa. Olen tehnyt elämäntyöni isänmaan parhaaksi rakuunoissa, joten vanhalla sotilaalla tämä toive korostuu.

– Olin kansakoulussa Leväsissä, kun opettaja vakavana ilmoitti, että sota Suomen Neuvostoliiton välillä oli syttynyt ja koulutyö on päättynyt. 

– Talvisodasta on muistikuvana, että naapurikylään putosi pommikuorma, jota viholliskone kevensi kun meidän koneemme ajoi sitä takaa, Niemi muistelee.

– 1944 oli jo kovempi rytinä. Juhannusaattona kävi käsky, että on ilmoittauduttava seuratalo Väinölässä ja niin mentiin is-komppaniaan, veteraani kertoo.

– Meidän tehtävämme oli vartiointi ja desanttien ja rintakarkureiden talteen otto kun kyliltä tuli tietoa, vaikka olimme hädin tuskin kiväärin mittaisia, Niemi naurahtaa haastattelussa.

Rintamalle Tapio Niemi ei koskaan joutunut, mutta se oli lähellä. Jos sota olisi jatkunut syyskuusta 1944 eteenpäin, näin olisi käynyt hänelle ja usealle 1800-luvun puolella syntyneelle vanhalle miehelle.

Ennen sotaa Tapio Niemellä oli kokemusta muiden muassa renkipojan, laivamiehen, halontekijän ja puusepän töistä, mutta sodan jälkeen vuonna 1952 hän valitsi uran puolustusvoimissa. Hän kävi kanta-aliupseerikoulun ja palveli muonitus-, varusvarasto-  ja huoltotehtävissä.

Eläkkeelle jäin vuonna 1977, kyllä siitä on jo pitkä aika, Niemi miettii.

LUE 5.5.2022 Veteraanijuhlan juontaja Inka Heleniuksen haastattelu.

MARKKU PAAKKINEN


« Takaisin