Viuluniekka. Kun Boris Sirob (myöhemmin Sirpo) saapui Viipuriin 1914, kaupungin kulttuurielämä oli jo kansainvälistä. Tähän ilmapiiriin viuluniekka Sirob sopeutui nopeasti. (Lewis & Clark Collections. Portland, Oregon, USA)
2022-06-01 09:17:08

Kansainvälinen Viipuri oli tulvillaan musiikin lumoa

VIIPURI oli ainutlaatuinen musiikin keskus aina talvisodan syttymiseen asti. Kaupungin opinahjoihin hakeutui lahjakkaita soittajia ja laulajia läheltä ja kaukaa. Tunnelma oli innostunut. Tämä välittyy myös kaupungin musiikkielämää kartoittavasta uutuusteoksesta.

VIIPURIN sotien välinen, musiikillinen menestystarina oli paljolti armenianjuutalaisen, saavutuksiinsa nähden liian tuntemattomaksi jääneen Boris Sirpon ansiota. 

Hän oli viulisti ja kapellimestari, tinkimätön ja kunnianhimoinen kouluttaja. Pelättykin, ja kadehdittu. Tulisieluinen ja demoninen. Hän perusti sisällissodan vielä kyteville raunioille syksyllä 1918 legendaarisen Viipurin Musiikkiopiston, jonka maine kiiri uljaasti Euroopan metropoleihin asti.

Sirpo oli monin tavoin aikaansaava mies. Hänen aloitteestaan Viipurin kaupunginorkesteri perustettiin uudelleen kymmenen vuoden hiljaisuuden jälkeen 6. tammikuuta 1929. Orkesterin toiminta oli tyssähtänyt sisällissodan jälkimainingeissa, kun kaupungin musiikkikulttuurin keskeinen hahmo, kapellimestari Toivo Kuula kuoli väkivaltaisesti jääkäreiden railakkaissa voitonjuhlissa.

Uuden orkesterin ikimuistoinen perustamiskonsertti pidettiin Keskuskansakoulun juhlasalissa ja se oli omistettu yksinomaan Sibeliuksen musiikille. Tilaisuudessa kuultiin mm. Finlandia ja Karelia-sarjan Alla marcia. Uusi Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesteri, kapellimestarinaan Boris Sirpo, soitti sittemmin vuosittain 30 konserttia. Niistä keskimäärin seitsemän oli sinfoniakonserttia. 

Sirpon luotsaama Viipurin Musiikkiopisto vilisteli alun alkaen lahjakkuuksia. Suomalaiseen musiikkihistoriaan kirjoitettiin aivan uusi sivu, kun opiston oppilas, 13-vuotias Heimo Haitto piti ensikonserttinsa Helsingissä keväällä 1939. Pian hän voitti sensaatiomaisesti kansainvälisen viulukilpailun Lontoossa Paganinin ja Mozartin viulukonsertoilla, ja tie tähtiin oli viitoitettu.

Kohtalo puuttui kuitenkin raskaasti kaupungin hengenelämään. Kauhujen talvisota syttyi marraskuun viimeisenä päivänä 1939. Pommeja putoili Viipuriin, tulipaloja syttyi, paniikki levisi, ja Boris Sirpo pakeni lapsitähden kanssa Tornion ja Ruotsin kautta Yhdysvaltoihin.

Siellä virtuoosimainen Heimo Haitto esiintyi suurten sinfoniaorkestereiden solistina sotaa käyvän Suomen hyväksi. Myöhemmin hän teki menestyksekästä uraa arvostettuna, kansainvälisenä viulutaiteilijana huippuorkestereiden ja maailmankuulujen tähtikapellimestareiden kanssa.

Haitto on muistellut rakastamaansa ja pelkäämäänsä opettajaa Boris Sirpoa seuraavin sanoin: ” Hän oli niin demoninen ja vastustamaton loihtiessaan musiikkia orkesterista, että näin ihan sähkökipinöitä sinkoavan hänen selästään. ”

Myös Boris ja Greta Sirpon elämä jatkui sotien jälkeen rapakon takana musiikin merkeissä. Pariskunta asettui Yhdysvaltain Oregoniin Portlandin kaupunkiin, missä Boris toimi musiikin professorina – itsensä Sibeliuksen suosittelemana. Sibelius oli arvostettu säveltäjä myös Yhdysvalloissa ja hänen suosituksensa oli paras mahdollinen käyntikortti vaativalle alalle valtameren tuolla puolen.

VIIME SOTIEN jälkeen Viipurin tapahtumista ja merkkihenkilöistä julkaistiin lukuisia muistelmia. Näiden henkilöiden joukkoon Boris Sirpoa ei kelpuutettu.

Vain Karjala-lehden toimittaja Jaakko Leppo muistutti vuonna 1946 ilmestyneessä Viipurilaisia -teoksessaan Sirpon valtaisasta työstä kaupungin musiikkielämän hyväksi. Hän nosti räiskyvän kapellimestarin ja ystävänsä yhdeksi 1920-1930-lukujen merkittävimmistä viipurilaisista.

Karjalaiskaupungin sotien välinen musiikkielämä heräteltiin taannoin uudelleen henkiin Yleisradiossa. Toimittajat Tiina-Maija Lehtonen ja Laila Tarpila julkaisivat alkutalvesta 2019 Ylen verkkosivuilla 26 osaa käsittävän artikkelisarjan Viipurin musiikin menestystarina 1918-1939.

LUE LISÄÄ 19.5.2022 KARJALA-LEHDESTÄ


« Takaisin