Sosiaalipsykologi VTT Elina Turjanmaa tutkii perheen erossaolon, pakkomuuttojen ja perheessä tapahtuvan muistelun ylisukupolvisia vaikutuksia Suomen Akatemian hankkeessa. – Olen itse syntynyt Oulussa, vanhempani ovat Kainuusta ja isoisäni kävi synty
2022-08-03 10:12:41

Sotaan liittyvät kokemukset vaikuttavat jälkipolviin

OULU

KODIN jättäminen, väkivallan todistaminen, pelko, vaino tai läheisen menetys ovat esimerkkejä tapahtumista, jotka voivat olla kokijalleen traumaattisia, pitkät jäljet jättäviä tapahtumia. Ne voivat vaikuttaa myös jälkipolvien elämään.

Oulun yliopistossa tutkijana työskentelevä sosiaalipsykologi, VTT Elina Turjanmaa puhui Siirtolaisuusinstituutin järjestämässä Maailman Pakolaispäivän seminaarissa 20. kesäkuuta pakkomuuttojen ja vainon kokemisen ylisukupolvisista jäljistä.

Turjanmaa on tutkinut inkeriläisen toisen ja kolmannen pakkomuuttosukupolven hyvinvointia Suomessa. Tutkimuksen tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että sotaan ja vainoon liittyvillä kokemuksilla ja pakkomuuttotaustan muistelulla on yhteys jälkeläisten hyvinvointiin.

KIRJALLISUUSTIETEILIJÄ Marianne Hirsch on kuvannut traumaattisten tapahtumien siirtymistä seuraaville sukupolville jälkimuistin käsitteen avulla. Jälkimuisti kuvaa seuraavien sukupolvien suhdetta edellisen sukupolven kokemaan henkilökohtaiseen, kollektiiviseen ja kulttuuriseen traumaan.

Turjanmaa tutki jälkimuistin ilmenemistä Venäjän vallankumouksen ja toisen maailmansodan aikana Suomeen tulleiden inkeriläisten lapsilla ja lapsenlapsilla eli toisessa ja kolmannessa pakkomuuttosukupolvessa.

– Käytän termiä pakkomuuttosukupolvi kuvaamaan ylirajaisen pakkomuuton kokeneiden inkeriläisten jälkeläisiä. Pakkomuutot johtivat perheiden hajaantumisiin, kotien menetyksiin ja edelleen jatkuviin etnisiin vainoihin, hän sanoo.

Tutkimuskohteena oli pakkomuuttoja kokeneiden inkeriläisten jälkeläisten mielen hyvinvointi, kuten psyykkinen kuormittuneisuus, elämänlaatu, koherenssin tunne ja yksinäisyys inkeriläisten toisen ja kolmannen pakkomuuttosukupolvien ryhmissä, sekä verrattuna suomalaiseen väestöön keskimäärin.

– Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin, ovatko perheen menneisyydessä koetut sotaan liittyvät tapahtumat sekä kokemus vanhempien vaikenemisesta inkeriläistaustaan liittyvistä asioista yhteydessä inkeriläisten jälkeläisten mielen hyvinvointiin.

PAKKOSIIRTOJEN ja vainojen ylisukupolvisia siirtymiä on tutkittu paljon holokaustin kokeneiden jälkeläisillä, ja jonkin verran myös pakolaisten, kidutuksen uhrien, poliittisen väkivallan ja kansanmurhan kokeneiden perheiden lasten ja lastenlasten keskuudessa.

Laaja tutkimusnäyttö osoittaa, että pakkomuuttotausta ja vanhempien kokemat traumaattiset tapahtumat ovat yhteydessä jälkeläisten heikompaan mielen hyvinvointiin ja että traumaattisten kokemusten kielteisiä vaikutuksia mielen hyvinvoinnille voidaan nähdä vielä kolmannessa sukupolvessa.

Traumaattisten kokemusten ylisukupolvisten siirtymien mekanismeja on tunnistettu tutkimuksissa useita. Niitä ovat esimerkiksi trauman kokeneiden vanhempien heikompi kyky kommunikoida ja tarjota emotionaalista tukea lapsilleen, vanhempien mielenterveysongelmat ja kyky käsitellä elämässä eteen tulevia muita stressaavia tapahtumia.

– Keskeiseksi tekijäksi traumasiirtymien taustalla on useissa tutkimuksissa nostettu muistelu perheessä. Aiheen tutkimusta kokoavassa artikkelissa Dalgaard ja Montgomery korostavat, että tapa, jolla menneisyyden vaikeista tapahtumista perheessä puhutaan, on tärkeää jälkipolvien hyvinvoinnin kannalta, Turjanmaa sanoo.

Kertomisen oikea-aikaisuus ja sisältö suhteessa lapsen kehitysvaiheeseen ovat merkityksellisiä lapsen hyvinvoinnin kannalta. Niin ikään liian avoin kommunikointi tapahtuneesta voi olla vahingollista. 

Pakkomuuttotaustaan liittyvien aiheiden välttely perheen kommunikoinnissa johtaa tilanteeseen, jossa jälkeläisillä on jonkinlaista tietoa perheen historiasta ja vanhempien tai isovanhempien traumaattisista kokemuksista, mutta se on jäsentymätöntä ja aiheuttaa hämmennystä.

TURJANMAAN tutkimus on osa Perheen erossaolon ylisukupolvinen muistaminen -tutkimushanketta, jossa selvitetään pakkomuuttojen ja perheen erossaolon ylisukupolvisia vaikutuksia.

Tutkimuksen aineisto kerättiin kesällä 2021 lähettämällä kyselykutsu 1227 inkeriläisen jälkeläiselle.

Inkeriläisten jälkeläiset eivät eronneet koko väestöstä yksinäisyyden ja psyykkisen kuormittuneisuuden suhteen. Elämänlaadun inkeriläistaustaiset vastaajat raportoivat hieman koko väestöä korkeammalle tasolle.

– Tuloksen voidaan katsoa antavan viitteitä paitsi keskimäärin hyvästä elämänlaadusta myös inkeriläisen toisen ja kolmannen muuttosukupolven kotoutumisesta Suomeen, Turjanmaa sanoo.

Vanhempien ja isovanhempien traumaattiset sotakokemukset olivat yhteydessä psyykkiseen kuormittuneisuuteen eli ahdistus- ja masennusoireisiin siirtoväen toisen sukupolven keskuudessa.

Yhteys vanhempien tai isovanhempien traumaattisten sotakokemusten ja psyykkisen kuormittuneisuuden välillä ei kuitenkaan ollut erityisen vahva eikä yhteyttä havaittu vanhempien ja isovanhempien sotakokemusten ja elämänlaadun tai koherenssin tunteen välillä.

TAPA KÄSITELLÄ traumoja korostuu. Turjanmaan mukaan onkin syytä olettaa, että ei niinkään tapahtumien määrä vaan traumaattisten sotakokemusten käsittely perheessä on keskeisessä asemassa jälkeläisten hyvinvoinnin kannalta.

– Moni inkeriläistaustainen vanhempi on ajan historiallis-poliittisessa tilanteessa pelännyt perheen taustasta kertomisen uhkaavan perheen turvallisuutta ja tämä turvattomuuden tunne on jäänyt elämään vielä Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen.

– Vaikka pakkomuuttoon liittyvistä tapahtumista ei puhuttaisi perheissä, tietoa tapahtumista “vuotaa” jälkeläisille vanhempien ja muiden sukulaisten sanallisen ja kehollisen viestinnän kautta.

MARKKU SUMMA


« Takaisin