2018-12-12 12:53:24

Kolumni

Joulunaikaa, jouluntaikaa

TOMI HÄRMÄ

REILUN viikon päästä pääsemme rauhoittumaan joulun viettoon. Juhlaperinteet ovat yksi tärkeimmistä suvuissa kulkevista perinteistä. Niissä usein myös näkyy vahvasti suvun juuret, vaikka eri alueiden perinteet ovatkin sulautuneet vuosikymmenten saatossa toisiinsa.

Karjalaisista jouluperinteistä ensimmäisenä mieleeni tulee ruoka. Omista lapsuusmuistoista keskeisimpiä oli perinne kokoontua tätini luokse koko suvun voimin tapaninpäivänä. Hän piti kunniatehtävänään valmistaa koko suvulle joulupäivällinen, jossa tarjottiin kaikki mahdolliset jouluherkut, sekä karjalaiset että läntisemmät. Lipeäkalan tuoksu tuli jo ovella vastaan ja joka vuosi se tuntui yhtä epäilyttävältä ruokalajilta. Vähän piti kuitenkin aina maistaa, ohjeistettiin. 

Kaikkien mahdollisten jouluruokien joukkoon tädillä kuului aina myös karjalanpaisti, ilman sitä ruokakattaus ei olisi ollut täydellinen.

Omasta kodistani muistan jouluaaton aloittaneen riisipuuron, joka tarjottiin aina ”sekametelisopan” kera. Sekahedelmäkiisseli ei oikein kenellekään maistunut, mutta sitä piti aina olla. Lopulta se sitten valitettavasti joutui kompostiin aina joulupyhien jälkeen. Joulupuuro syötiin aina joulurauhan julistuksen aikaan ja sen jälkeen rauhoituttiin joulunpyhiksi. 

JOULUUN kuuluu aina myös koristelu. Omaan lapsuudenkotiin luistinlaatikkoon oli kerätty vuosien varrella joulukuusenkoristeita, joista osa oli vuosikymmeniä vanhoja. 

Joka vuosi ei siis ostettu uuden muodin mukaisia koristeita. Tosin 1980-luvun lopulla tulivat muotiin punaiset muoviomenat, joita ostettiin muutama osaksi erilaisten koristeiden kavalkadia.

Nämä toisiinsa esteettisesti sopimattomat koristeet ripustettiin vuosi vuodelta kuuseen ja jokaiseen koristeeseen muodostui jonkinlainen tunneside. Yhden oli kissa edellisjouluna tiputtanut ja osa oli tullut perintönä isovanhemmilta.

Taidokkaimpia ja kauneimpia karjalaisia joulukoristeita on mielestäni olkihimmeli. Itsekin olen opiskellut himmelin tekemistä, mutta aikaa ei muka ole löytynyt vielä kokonaisen himmelin tekoon. Monessa paikkaa niitä ei enää näe ja säilyttäminen tilaa vievälle hauraalle käsityölle koetaan haasteeksi. Harmi.

TÄRKEINTÄ joulussa on kuitenkin ajan viettäminen rakkaimpien kanssa ja lapsille tietysti joulu on aivan erityinen juhla.  Lasten riemua lahjojen avaamisesta on ihana katsoa ja onhan aikuisenakin mukava saada muutama paketti. Lahjojen antamiseen liittyy tärkeää symboliikkaa, mutta vielä tärkeämpää on rauhoittua yhdessä ja nauttia ilman kiirettä ja hössötystä.

Lapsuuden jouluista parhaimpina hetkinä onkin jäänyt mieleen se, kun sai monta päivää vaan olla kotona koko perheen kesken. Olla pyjamassa vaikka koko päivän. Pelata lautapelejä, tehdä lahjaksi saatua palapeliä tai katsoa elokuvia. Tehdä yöpalaksi kinkkuleipiä ja nauttia niistä vain joulukuusen tuoksussa ja kynttilöiden valossa.

Kohokohtia oli niin ikään edesmenneiden sukulaisten haudoilla käynti aattoiltana. Kynttilöiden sytyttäminen ja pohtiminen, ketkä kaikki olivat jo käyneet sytyttämässä omansa, oli tärkeä ohjelmanumero. Samalla sai ihastella kauniina valomerenä loistavaa hautausmaata.

Jouluperinteiden muistelu tuo seesteisen ja onnellisen mielen. Perheen yhteinen aika ja hiljentyminen ovat vähentyneet nykymaailmassa, joten joulun aika on entistä tärkeämpi. Muistakaa pysähtyä ja nauttia tuoksuista, mauista, tunteista sekä läheistenne seurasta.

 

Kirjoittaja on konsultti ja markkinointiammattilainen ja edistää vapaa-aikanaan karjalaista kulttuuria.

TOMI HÄRMÄ


« Takaisin