2020-06-17 12:37:45

KOLUMNI

Politiikka on raju laji

LAURI KONTRO

KESKUSTAN Katri Kulmunin ero valtiovarainministerin paikalta on ollut päivän uutinen. Ministeri erosi, kun kävi ilmi, että valtio oli maksanut konsultille ministerin puhekoulutuksesta. Ongelma ei ollut se, että ministeri harjoitteli ministerin puheita, vaan siinä, että kouluttaja neuvoi myös, miten pitää puhua puoluekokouksessa. Valtion puheet ovat valtion ja puolueen puheet puolueen.

Ministeri itse ei tiennyt tai hoksannut rikkovansa määräyksiä, mutta se ei muuta asiaa. Olisi pitänyt tietää.

Kulmuni on lyhyen ajan sisällä jo kolmas ministeri, jonka poliittinen vastuu pudotti paikaltaan. Ensin lähti Sirpa Paatero Postin sotkujen takia. Tämän jälkeen erosi, tai erotettiin, itse pääministeri Antti Rinne.

Usein sanotaan, että ”sivistysmaissa” poliitikot eroavat helpommin kuin Suomessa. Suomi ei siis sanojien mielestä ole ”sivistysmaa”. Tapausten valossa näyttää kuitenkin siltä, että meillä on ministerien lähtöherkkyys maailman kärkeä. Mediaa pelätään enemmän kuin kansan tuomiota.

Aikoinaan Ulf Sundqvist joutui jättämään SDP:n puheenjohtajan tehtävät sotkettuaan asiansa STS-pankissa ja saatuaan siitä tuomion oikeudessa. Hänen miljoonakorvauksiaan joutui kohtuullistamaan puoluetoveri Arja Alho, mistä tietenkin nousi poliittinen skandaali. Alho kaatui, vaikka sai hankituksi valtiolle rahaa.

KOKOOMUKSEN Suvi Lindén erehtyi vetämään nimensä paperiin, jossa annettiin valtion avustuksia urheiluyhteisöille. Näiden joukossa oli golf-kenttä, jonka osakas Lindén itse oli. Lindén joutui eroamaan, vaikkei itse hyötynyt asiasta pennin vertaa.

Kokoomuksen Ilkka Kanerva lähetti harkitsemattomia tekstiviestejä eräälle naiselle, joka puolestaan harkitsi ja myi Kanervan tekstarit Hymy-lehteen. Asia nousi lööppeihin ja Kanerva irtosi lähtötelineistä. Tilalle tuli Alexander Stubb, joka myöhemmin nousi pääministeriksi asti.

Stubb piti kesähelteellä toimittajille tilaisuuden. Hän tuli paikalle shortseissa, ja koko lehdistö riekkui pääministerin pukeutumista. Eihän pääministeri nyt voi pukeutua huonommin kuin toimittajat.

Stubbin polvihousuista tuli poliittinen este hänen uralleen. Niinpä Petteri Orpo syrjäyttikin hänet kokoomuksen johdosta.

Keskustan Juha Sipilä suuttui, kun hänestä levitettiin mediassa valeuutisia. Sipilän väitettiin ohjanneen valtion rahaa sukulaistensa yrityksille. Kansa raivostui uutisista ja lähetti pääministerille vihaisia viestejä. Sipilä puolestaan lähetti viestit edelleen tiedoksi yhdelle niistä toimittajista, jotka olivat vihjailevia perättömyyksiä kirjoittaneet.

Tästä tietenkin seurasi armoton mediamylläkkä. Hirmuista! Pääministeri painostaa!

Oikeusviranomaiset totesivat yksiselitteisesti, että Sipilä ei ollut ohjannut senttiäkään rahaa sukulaistensa firmoille. Pääministeri sai puhtaat paperit. Jutun keksineet toimittajat vaihtoivat liukkaasti ja oma-aloitteisesti työpaikkaa. Kohu palveli silti tekijöidensä poliittisia tarkoitusperiä: pääministeriähän voitiin aina epäillä, varmuuden vuoksi.

SKANDAALEJA riittää. Joukossa on sellaisia, joissa ministeri on tehnyt selkeän virheen ja joutunut lähtemään. Mutta on muutakin. Ministeri on lähtenyt, kun on joutunut iltapäivälehden lööppiin.

Yksi instituutio on meillä kuitenkin perinteisesti jätetty rauhaan – tasavallan presidentti. Sodanjälkeisistä presidenteistä on mediassa ryöpytetty pahasti vain Kekkosta, joka sai kauan opastusta varsinkin Helsingin Sanomilta.

Muualla maailmassa ei ole näin auvoista. Yhdysvallat on maa, jossa presidentti ei voi välttää yhteenottoa median kanssa. Entinen presidentti Lyndon B. Johnson kiteyttikin tilanteen näin: ”Vaikka minä kävelisin vetten päällä, lehdistö kirjoittaisi, että presidentti ei osaa uida.”

Kirjoittaja on Maaseudun Tulevaisuuden entinen päätoimittaja, joka vaikuttaa Yleisradion hallituksessa.


Lauri Kontro


« Takaisin