Poiju nro 78 Syvärillä
2020-06-17 12:38:25

Ankka ja jalaton hiiri seikkailevat Vienan Karjalassa

Kun ihmiset tekevät retkiä ja matkoja ja pitävät niistä matkapäiväkirjaa, on suurin osa niistä mukava tapa tallettaa kokemukset myöhempää muistelua varten. 

Kun porvoolaiset graafikot Kaisa ja Christoffer Leka tekevät pyörä- tai melontaretken ja pitävät matkapäiväkirjaa, on retki itsessään jo uskomaton seikkailu, matkapäiväkirja taidolla dramatisoitu, ja lopulta uskomattomalla tavalla sarjakuvateokseksi taitettu ja gallerioissa esitelty taideteos. Näitä ultramatkojaan he ovat tehneet halki Euroopan ja Amerikan, Alaskassa, Islannissa, Japanissa. Tällä kertaa sarjakuvien antisankarit ja tekijöiden alter egot Leka-ankka ja Kaisa-hiiri meloivat ystäviensä Ean ja Antin kanssa läpi Vienan Karjalan kanavareitin Valkoiselta mereltä Pietariin.

Vienanmeren ja Äänisen yhdistävä kanava kulkee läpi Karjalan tasavallan Venäjällä. Se lähtee Belomorskista ja kulkee 227 kilometrin matkan Uikujärven kautta päätyen Äänisen Poventsaan. 

Melontaeskaaderi jatkoi Äänisen Petroskoista meloen matkaansa vielä Syvärijokea pitkin Laatokalle ja siitä edelleen Nevajoen kautta Pietariin saakka. Vuosina 1931–1933, 20 kuukauden aikana rakennettua kanavaa kutsuttiin Stalinin kanavaksi. Kaivettua kanavaa oli 48 kilometriä, padottua jokea 97 kilometriä, säännösteltyä järveä 80 kilometriä ja sulkuja 19. Reittiä ei kiireessä kaivettu kovin syväksi, joten se ei koskaan ole ollut isosyväyksisten laivojen reitti. Sen rakensi 126 000 vankia, joiden joukossa myös suomalaisia. Jatkosodassa 1941 Äänisen taisteluissa puna-armeija räjäytti kanavan sulkuja, jolloin paljon suomalaissotilaita hukkui ja kalustoa tuhoutui. 

Kaisan ja Christofferin, jota sukunimensä mukaan Lekaksi kutsutaan, sarjakuvakirjoiksi päätyneet matkat alkoivat vuonna 2010 julkaistusta Tour dEurope pyöräreitistä. Kaisalta oli aiemmin amputoitu molemmat jalat ja pyöräily, kuten melontakin on ollut osa fyysistä toipumista, osoitus siitä, että pystyy. Leka ei puolestaan ole mikään atleettisuuden perikuva, pikemminkin huipelo kasvissyöjä. 

Heidän matkansa ylittävät arkipäivän fyysisyyden vaatimukset moninkertaiseksi. Matkat rasituksineen, monotonisuuksineen, kohtaamisineen, haasteineen, pelkoineen ja ainutkertaisine elämyksineen ovat olleet henkisiä ja meditatiivisia, kuin joogaa. Fyysinen matkanteko sijaistoiminnon lailla vapauttaa mielen, sydämen ja sielun.

Lue lisää 11.6. 2020 Karjala-lehdestä

RIIKKA SALOKANNEL


« Takaisin