Erilaisilla kuvioilla koristeltuja keramiikan palasia Sortavalan Otsoisten asuinpaikalta. 
2020-07-22 09:12:17

Kivikautta Laatokan Karjalassa

Laatokan Karjalasta on tehty kivikautisia irtolöytöjä vähemmän kuin Karjalankannakselta. Silti esimerkiksi Jaakkiman ja Sortavalan alueilta kiviesineitä löytyi runsaasti, ja niistä iso osa tuli paikallisilta ihmisiltä. Vuosien 1856–1940 aikana kiviesineitä kerättiin heiltä yhteensä noin 400 kappaletta. Kiviesineet olivat löytyneet useimmiten sattumalta peltotöiden ja rakentamisen yhteydessä. 

Kiviesineiden määrä ei kuitenkaan johtunut pelkästään niiden kiinnostavasta ulkonäöstä  ja siitä, että ne olivat säilyneet maassa parhaiten. Tärkeänä syynä kiviesineiden talteen poimimiseen oli usko niiden taikavoimiin.

– Kivikautisiin kiviesineisiin liittyi lähes yleismaailmallinen tarinaperinne, että ne ovat salamaniskun yhteydessä maahan tulevia ”ukonvaajoja”, joilla on erilaisia maagisia ja suojelevia ominaisuuksia. Nämä uskomukset elivät vahvoina Suomenkin maaseudulla 1800-luvun lopulla, kun esineitä alettiin kerätä museoihin, ja paikoin vielä 1900-luvun alussakin, selvittää Laatokan Karjalan kivikauden tutkimukseen perehtynyt filosofian maisteri Liisa Kunnas-Pusa

Taikakaluina pidettyjä kiviesineitä saatettiin säilyttää taloissa sukupolvelta toiselle, koska niiden uskottiin suojelevan onnettomuuksilta ja jopa parantavan.

Sen sijaan löydettyjen pronssi- ja hopeaesineiden kohdalla arvokkaan materiaalin uusiokäytöstä saatu rahallinen hyöty painoi usein enemmän kuin kiinnostus historiaan.

– Koruihin ei liittynyt samanlaista mystiikkaa kuin kiviesineisiin ja niitä pidettiin vain jonain vanhoina esineinä. Vaikka kyseessä olisi ollut tuhat vuotta vanha viikinkiaikainen koru, löytäjä saattoi myydä sen edelleen sepälle romumetallina. Tämä muuttui 1800-luvun lopulla, kun ihmiset alkoivat myydä hopea- ja pronssiesineitä seppien sijaan museoille, Liisa Kunnas-Pusa sanoo.

Laatokan Karjalan alueelta löytyneistä kivikautisista kiviesineistä löytyy mainintoja jo 1700-luvulta, mutta systemaattinen keräys museoihin alkoi 1800-luvulla. 

Ensimmäiset kivikautisen asuinpaikan kaivaukset Sortavalassa käynnistyivät vuonna 1921. Tuolloin arkeologi Aarne Europaeus tutki Otsoistenkylän Ylätalon asuinpaikkaa, josta löytyi kiviesineiden lisäksi muun muassa keramiikan palasia noin 2400 kappaletta.

– Yleensä maallikoiden keräämissä löydöissä ei ollut kivikautista keramiikkaa, koska he olivat joko heittäneet ne pois tai eivät huomanneet niitä maassa samoin kuin kiviesineitä, Liisa Kunnas-Pusa mainitsee.

Otsoisten kaivauksilta löytyneestä keramiikasta arkeologit ovat tunnistaneet kuoppa- ja kampaleimakoristelun lisäksi muun muassa palmikkoa muistuttavia painanteita sekä ruokokoristeista muodostettua viivaa. 

– Keramiikka-aineiston erikoisimpia paloja olivat reunapalat, jotka on muotoiltu katonharjamaiseksi harjanteeksi tai salmiakinmuotoisten kuvioiden ketjuksi. Reunapalojen perusteella paloja on vähintään noin 80 astiasta.

Jaakkimassa kivikautisia irtolöytöjä ryhdyttiin keräämään parikymmentä vuotta Sortavalaa myöhemmin. Ensimmäinen löytö oli 1874 Jaakkiman ja Uukuniemen rajalta purosta löydetty kourutaltta. 

Eniten löytöjä on Miklistä, peräti 49 kappaletta. Määrä on lähes kaksinkertainen seuraavina tuleviin Reuskulaan ja Kumolaan. 

Talttojen ja kirveiden lisäksi Liisa Kunnas-Pusa mainitsee muun muassa Sorolasta löytyneen nuolenkärjen ja Kesvalahden kylästä löytyneen nuolenkärjen katkelman. Hienoimmaksi yksittäiseksi esineeksi hän nostaa kivikauden loppuvaiheeseen ajoittuvan korvakenuijan eli ristinuijan, jonka Matti Laurinpoika Poutanen löysi 1915 Kalksalon kylästä peltoa kyntäessään. 

LUE LISÄÄ 9.7. LEHDESTÄ

PÄIVI PARJANEN-VÄTTÖ


« Takaisin