2020-08-05 09:47:44

Niinistön aktiivisuus ärsyttää joitakuita

Suomessa on väitelty pari viikkoa tasavallan presidentin vallan rajoista ja Sauli Niinistön vallankäytöstä. Väittely olisi jäänyt ohimeneväksi akateemiseksi ilmavaivaksi, ellei presidentti olisi sanonut, että hänen suunsa halutaan tukkia.

Niinistö otti kysyttäessä kantaa asiaan MTV:n ohjelmassa. Raflaava ilmaisu sai muutkin huomaamaan, että pandemiakriisin varjossa tapahtui jotain erikoista. 

Tässä vesilasimyrskyssä huomio on kohdistunut eritoten Niinistön sananvapauteen ja asemaan ulkopolitiikan johtajana. Niinistön huolestuneita kommentteja koronakriisissä ovat jotkut pitäneet puuttumisena sisäpolitiikkaan, joka ei presidentille kuulu.

Niinistö tulkitsi tämän kritiikin yritykseksi tukkia hänen suunsa. Hän provosoitui turhaan. Valtaosa kommentoijista pitää nimittäin vain hyvänä, että Niinistö käytti sananvapauttaan hyväksi ja toi esiin huolensa juuri nyt, kun hallitusta johtavat nuoret ja kokemattomat ministerit. Niinistön sparraus sai hallituksen punnitsemaan päätöksiään ja tekemisiään tarkoin. 

Merkkejä perustuslaillisista ongelmista ei ole ollut, eikä pääministeri Sanna Marin ole nähnyt Niinistön kommenteissa ongelmia. Ei kai niitä voikaan syntyä, kun Niinistö pikkutarkkana juristina tuntee valtaoikeutensa kuin omat taskunsa. Sitä paisi hallituksella on päätösvalta koronakriisissä.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevassa debatissa on enemmän reaalista pohjaa. Tämä käy ilmi sekä Niinistön että kriitikoiden kommenteista, vaikka ne ovat toisilleen vastakkaisia. Niinistön mielestä presidentillä on liian vähän valtaa ulkopolitiikan johtajana, kun hän ei pääse EU:n huippukokouksiin edes silloin, kun siellä käsitellään ulkopolitiikkaa.

Kärjekkäimpien kriitikoiden mielestä presidentiltä pitäisi ottaa kokonaan pois ulkopolitiikan johtajuus, jonka kovaa ydintä on muun muassa kahdenvälisten suhteiden hoito Yhdysvaltain, Venäjän, Kiinan ja muiden EU:n ulkopuolisten maiden johdon kanssa. Niinistölle kuuluu myös YK. Erään tutkijan mielestä presidentin pitäisi tanssia ulkopolitikassa hallituksen pillin tahtiin.

Presidentti määräsi Suomen suhteista ulkovaltoihin vanhan perustuslain aikana. Ulkopolitiikan jaettuun, kaksipäiseen johtajuuteen siirryttiin Suomessa vuonna 2000 perustuslain uudistuksessa. Monet muistavat kahden lautasen ongelmat Tarja Halosen valtakaudelta. Ne ratkaistiin ennen Niinistön valintaa. Presidentiltä otettiin pois oikeus osallistua EU:n huippukokouksiin.

Niinistöä se vaivaa. Hän kertoi tyytymättömyydestään vuoden 2018 presidentinvaalikampanjan aikana ja uudelleen nyt, vaikka tietää, ettei laki muutu. Tiedossa on vain yksi selkeä tapaus, jolloin siitä oli aiheutua ongelmia. Näin oli käydä, kun EU:n johtajat päättivät 2014 Venäjä-pakotteista ja heiltä suljettiin yllättäen kokouksesta kaikki yhteydet ulkomaailmaan. 

Pääministerinä oli Jyrki Katainen. Juha Sipilän aikana sovittiin menettelytavoista, joilla taattiin tiedon kulku EU:n huippukokouksesta presidentille. 

Ulkopolitiikan jaettu johtajuusmalli on toiminut Niinistö kaudella odotettua paremmin. On vaikea ajatella, että hallitus ehtisi ottaa hoidettavakseen Suomen kahdenväliset suhteet presidentiltä. Suomelle on myös eduksi, että presidentti ja hallitus harkitsevat yhdessä ulko- ja turvallisuuspolitiikan suuria ratkaisuja. Niinistö on puuttunut joidenkin ministerien toimiin, mutta vain omalla vastuualueellaan ja on ollut oikeassa ainakin tunnetuissa tapauksissa.

Kirjoittaja on espoolainen tietokirjailija.


RISTO UIMONEN


« Takaisin