Netta Böök Viipurin kauppatorin ja Pyöreä tornin kuvan äärellä näyttelyssä.
2020-08-05 09:47:54

Hackmanin linnasta Karjalan maaseudun raiteille

Arkkitehti Netta Böökin pääkadut ja lehmipolut Karjalaan liittyvän arkkitehtuurin tutkimisessa ovat johtaneet moniaalle. Tuorein esimerkki tästä on Arkkitehtuurimuseon vastikään julkaisema teos Uno Ullberg – Viipurin arkkitehti. 

Böökin ja kulttuurihistorian emeritusprofessori Kari Immosen toimittama kirja kuvaa viipurilaisen arkkitehdin Uno Ullbergin (1879–1944) elämäntyötä, jota esitellään  paraikaa Arkkitehtuurimuseossa Helsingissä. 

Uno Ullberg oli tärkeä Viipurin historiallisten kasvojen vaalija ja arkkitehtonisen ilmeen uudistaja. Hän piirsi joukon samalla historiallisen ja modernin kaupungin ikoneja, joita ovat esimerkiksi Hackmanin talo, Kiinteimistö Oy Karjalan talo, Kiinteistö Oy Pamppala, Karjalan Kirjapainon talo, panttilaitoksen talo sekä maakunta-arkisto.

Näkyvimpänä Ullbergin muistomerkkinä kohoaa ”Viipurin Akropoliilla” taidemuseo, joka vuonna 2010 Eremitaasin näyttelykeskukseksi ja kaupungin taidekouluksi kunnostettuna kunnioittaa luojansa työtä alkuperäistä vastaavassa käytössään.

Uno Ullberg suunnitteli ensimmäiset omat rakennuksensa Viipuriin vuonna 1907 yhdessä Axel Gyldénin kanssa. Vuonna 1936 hän muutti Lääkintöhallituksen arkkitehdiksi Helsinkiin, missä hän kuoli vuonna 1944.

Ullbergin kynä lensi sujuvasti barokilla kirjaillusta historismista uusklassismiin ja vihdoin funktionalismiin, joka ehti saada monenlaisia muotoja Helsingin vuosina.

Netta Böök palaa luovutettuun Karjalaan väitöskirjatyössään, joka oli tauolla viimeaikaisten projektien aikana. Tutkimuksen aiheena on Kurkijoen kirkonkylän suomalaisen rakennusperinnön säilyminen ja käyttö neuvostoaikana. Kaupungeissa, kuten Viipurissa ja Sortavalassa, sotaa edeltävän ajan rakennusperintöä on säilynyt paljon, mutta maaseudulla usein vain vähän.

Väitöskirjan työnimi on ”Kirkonkylästä sovhoosin keskukseksi. Suomalaisen Kurkijoen kirkonkylän vaiheet neuvostoajan alusta 1990-luvun Venäjälle”.

– Pyrin soveltamaan väitöskirjatyössäni objektiivista tutkimustapaa vailla ennakkokäsityksiä ja selvittämään sitä, miksi suomalainen rakennusperintö on juuri Kurkijoen kirkonkylässä säilynyt paremmin kuin muualla Suomen luovuttamien alueiden maaseudulla, Böök valottaa.

– On jo paljon tutkimusta siitä. mitä luovutetuilla alueilla alueluovutusten jälkeen konkreettisesti tapahtui, mutta vain vähän tietoa siitä, miten Karjalan kirkonkyliä kehitettiin. Tutkin arkkitehtuurin näkökulmasta sitä, miten Kurkijoen kirkonkylä ja sen rakennuskanta taipuivat neuvostotalouden tarpeisiin, Böök valottaa näkökulmaansa.

Tutkija korostaa, että työssä ei ole kyse arkkitehtuurin ismeistä, vaan siitä, miksi Kurkijoen entinen kirkonkylä on säilynyt ja säilyttänyt aika hyvin 1930-luvun ilmeen, kun useimmat muut luovutetun Karjalan kirkonkylät ovat muuttuneet lähes tunnistamattomiksi.

Ensimmäisen matkansa Kurkijoen kirkonkylään eli Lopottiin Böök teki tutkimustovereineen vuonna 2005. Yli sata vuotta aikaisemmin, kaksi vuotta ennen valmistumistaan Polyteknillisestä korkeakoulusta, Ullberg teki 1901 Muinaismuistoyhdistyksen stipendiaattina tutkimusmatkan Venäjän puoleiseen Karjalaan yhdessä Jalmari Kekkosen ja Alarik Tawaststjernan kanssa. 

Matkan tuloksena syntyi kirja ”Kansanomaisia rakennustapoja ja koristemuotoja Karjalasta”; ahkera piirtäjä Ullberg kuvitti puolet siitä.

Ullberg ei jäänyt kareliaaniksi, vaan teki opintomatkoja Englantiin, Skotlantiin, Ranskaan, Italiaan, Itävaltaan, Saksaan, Tanskaan ja Ruotsiin.

Herää ajatus, että Netta Böök on Uno Ullbergin alter ego. Hänen diplomityönsä syntyi karjalaiskylästä lähellä Hyrsylän mutkaa.

Ullberg oli ruotsinkielinen viipurilainen, Böök on suomenkielinen helsinkiläinen. Karjalaisia juuriaan hän ei korosta, mutta mummon mummo oli käkisalmelainen.

–  Sekä suomalaiset että venäläiset kollegat ovat olleet vuosia jatkuneen työni kannalta hyvin tärkeitä. Samoin he ovat olleet tärkeitä Ullberg-kirjahankkeessa. Esimerkiksi viipurilainen Viktor Dmitrijev, joka huolellisesti restauroi Pyöreän tornin 1970-luvulla ja sittemmin virkamiehenä kartoitti muiden muassa Ullbergin rakennusperintöä Viipurissa. 

LUE LISÄÄ 23.7. KARJALA-LEHDESTÄ

MARKKU PAAKKINEN


« Takaisin