Kristiina Kouroksen äidinäiti oli löytölapsi, joka adoptoitiin hyvään kotiin. Hänen biologinen äitinsä oli luultavasti kesälahtelainen ompelija Anna Ollikainen. – Ehkä vielä selviää myös hänen biologinen isänsä. Jos joku lukija sattuu tuntemaan omp
2020-08-19 12:51:04

Toivo oli evakkojen voimavara

HELSINKI

- Toivo auttoi karjalaisia jaksamaan niinä vuosina, jolloin heidän elämänsä meni täysin uusiksi. Toivo on Karjalan heimon tarinassa kaikkein tärkeintä. Siitä pitää kertoa jälkipolville, ihmisoikeuslakimies Kristiina Kouros sanoo.

Kristiinalla on vahva kytkös luovutettuun Karjalaan. Hänen äitinsä on syntynyt Sortavalassa 1936 ja isä Käkisalmessa 1934.

– Karjalaiset jaksoivat ylläpitää toivoa sotatilanteessa ja toivoa siitä, että sen jälkeen selvitään ja ehkä myös siitä, että vielä jonakin päivänä palataan juurille.

– Toivo on ihmisen elämässä äärimmäisen tärkeä asia. Sanotaanhan, että niin kauan kuin on toivoa, on myös elämää. Toivo on tärkein lahja, minkä voi toiselle ihmiselle antaa.

Myös karjalaisen elämänilon Kristiina toivoo säilyvän ja siirtyvän sukupolvelta toiselle.

KUOPIOSSA 1966 syntynyt Kristiina Kouros oli lukioikäisenä vaihto-oppilaana USA:ssa Alabamassa. Siellä hän törmäsi ensimmäisen kerran rasismiin ja rajuun köyhyyteen. Se avasi silmät. Hän ryhtyi Suomessa opiskelemaan oikeustiedettä ja erikoistua perus- ja ihmisoikeuksiin Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa.

– Aloitin opinnot samana vuonna kuin Suomi liittyi Euroopan neuvostoon eli 1989. Silloin myös Euroopan ihmisoikeussopimus tuli Suomea velvoittavaksi.

– Syventävien opintojeni ohjaaja, professori Antero Jyränki oli tiiviisti mukana perusoikeusuudistuksessa ja sitä kautta löytyi myös oman graduni aihe. Se oli vammaisten henkilöiden oikeus työhön kansainvälisten ihmisoikeussopimusten valossa.

Kristiina valmistui 1994. Hänen työuransa alkoi Itä-Karjalan kansanopistolla oikeustieteen ja valtio-opin tuntiopettajana. Se oli vain vuoden pesti.

– Tällä hetkellä olen määräaikaisessa virassa oikeusasiamiehen sihteerinä. Vakinainen virkani, nimikkeellä asiantuntija, on oikeusasiamiehen  kanslian yhteydessä sijaitsevassa Ihmisoikeuskeskuksessa.  Aikaisemmin olen toiminut muun muassa Ihmisoikeusliiton pääsihteerinä.

KRISTIINALLA on ollut myös kotimaisia ja kansainvälisiä ihmisoikeuksiin liittyviä luottamustehtäviä. Merkittävin oli ihmisoikeusjärjestöjen kansainvälisen liiton (International Federation for Human Rights, FIDH) varapuheenjohtajuus.

– Kotimaisista luottamustehtävistäni tärkein on ollut Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiön (KIOS) puheenjohtajuus. Säätiö rahoittaa ruohonjuuritason ihmisoikeustyötä.

– Pitkään jatkunut hallituksen jäsenyys Anders Chydenius-säätiössä on myös tärkeä. Chydenius on mielestäni turhan vähälle huomiolle jäänyt suomalainen suuruus, pappi ja valtiopäivämies, jonka ajatukset olivat monissa asioissa edellä aikaansa.

Ihmisoikeusraportti-lehteä julkaisi Ihmisoikeusliitto. Sen päätoimittajuus tuli ikään kuin kylkiäisenä ja kesti 12 vuotta.

– Suomi on sitoutunut turvaamaan ihmisoikeudet kaikille, jotka ovat Suomen oikeudenkäytön piirissä. Lainsäädäntömme on kansainvälisesti vertaillen erittäin hyvällä tasolla ja julkisen vallan laajuuteen nähden  vakavia perus- ja ihmisoikeusloukkauksia ei onneksi todeta ihan joka päivä.

– Sellaista tilannetta, että ihmisoikeudet toteutuisivat täydellisesti, ei ole näköpiirissä. Mitä paremmin kohtelemme ihmisiä työ- ja yksityiselämässämme, sitä enemmän rakennamme ihmisoikeuskulttuuria.

LUE LISÄÄ 6.8.2020 KARJALA-LEHDESTÄ

MARKKU SUMMA


« Takaisin