2018-09-03 13:43:48

Tutun ”tuntemattoman sotilaan” jalanjäljillä

ANNA-LIISA PIRHONEN

Osallistuin elokuussa bussiretkelle, jonka aikana kuljimme Väinö Linnan kirjoittaman Tuntematon sotilas -romaanin tapahtumapaikoilla Venäjän Karjalassa ja Leningradin oblastissa. Matka oli minulle merkityksellinen, sillä oma isäni kiersi saman reitin vuosina 1941-1944. Hän taisteli JR 8:n panssarintorjuntajoukkueessa. JR 8 tunnetaan "tuntemattoman sotilaan rykmenttinä". 

Matkamme alkoi Kiteeltä 9. elokuuta, kuten myös isäni sotaretki kesäkuussa 1941. Minä istuin bussissa, isä kulki jalan kivääri olalla ja reppu selässä. Oppaana reissullamme toimi everstiluutnantti Ilmari Hakala. 

Isä piti päiväkirjaa koko jatkosodan ajan. Otin hänen tekstinsä mukaani ja luin niitä matkamme edetessä. ”27.6.1941. Lähdimme marssimaan Kiteen kirkon vieritse pitkin pohjoiskarjalaisia vaaramaisemia halkovaa tietä. Korkeilta vaaroilta näkyi karjalaiskyliä, jotka toistaiseksi olivat vielä vihollisen hallussa. Petroskoihin mennään, oli suunnitelma.”

Me majoituimme Sortavalassa hotelliin, mutta isä asusteli samalla seudulla taivasalla varmistamassa Sortavalan mottia. 
”20.7.1941. Nyt on sodan kuukausipäivä. Sodan piti olla kahden viikon juttu, mutta nyt olemme rytistelleet jo kuukauden. Kuinka kauan tätä oikein jatkuu?”

Sortavalasta matkamme jatkui Kollaan kautta Petroskoihin, jossa majoituimme hotelliin. Isä seisoi 30.9.1941 korkealla mäellä ja katseli tulimerenä roihuavaa kaupunkia.  
”Petroskoin palaminen pimeänä syysyönä oli kaikessa julmuudessakin komeaa katsottavaa, sillä eihän kyseessä ollut suomalainen kaupunki. Karjalan helmi, jota olimme koko kesän jahdanneet, oli viimein saavutettu.Tuota näkyä en vaihtaisi uusiin saappaisiinkaan, sanoi asetoveri, kun seisoimme vieretysten katselemassa kaupungin roihuamista.”

Kolmannen yön olimme Lotinapellossa, josta matka jatkui aamulla Salmin ja Tulemajoen maisemiin. Oppaamme luki matkan edetessä katkelmia Tuntematon sotilas -romaanista. Romaani päättyy Tulemajoen ylitykseen. Uusimman Tuntematon sotilas -elokuvan nähneet muistavat, että Rokka haavoittui siellä kantaessaan Suen Tassua joen yli 

Isäni oli Tulemajoella perääntymisvaiheessa 4.7.1944. ”Saimme kosketuksen viholliseen, josta seurasi tappelun kähinää. Jouduimme mottiin, josta livahdimme joutuaksemme uudestaan mottiin. Pääsimme Tulemajoen yli siltaa pitkin. Meitä seurasi komppanian viimeinen kuormasto, 12 hevosta kuormineen ja kenttäkeittiö. Olimme edenneet sillasta noin puoli kilometriä, kun se räjähti. Oli muutamasta minuutista kiinni, ettei kuormasto jäänyt väärälle puolelle jokea. Omia miehiä oli vielä paljon joen itärannalla.”

JR 8:n miesten sotaretki ei päättynyt Tulemajoelle, vaikka elokuva ja kirja sinne päättyivätkin. JR 8 jatkoi perääntymistä Loimolan itäpuolelle, talvisodan aikaisille Kollaan linjoille. Siellä miehet kaivautuivat asemiin. Teltat oli menetetty ja miehet viettivät päivät ja yöt taivasalla. Alkoi korsujen rakentaminen. 

”4.9.1944. Lähetti tuli aamulla kertomaan, että vihollisuudet lopetetaan aamulla seitsemältä. Me lopetimme sodankäynnin seitsemältä vihollisen ampuessa rumputulta kaikilla aseilla. Illalla keskitys osui korsumme luokse, ja sirpaleita lensi korsun ovesta sisälle. Sain sirpaleesta reiän puserooni. Vihollinen lopetti ammuskelun 5. syyskuuta klo 7 kuin veitsellä leikaten.”

Bussimme pysähtyi aivan JR 8:n Loimolan taisteluhautojen viereen. Kuljimme syvemmälle metsään komentokorsun reunalle, joka oli nyt metsittynyt kuoppa.

Minä olin Karjalan reissulla kolme vuorokautta, isäni kolme vuotta ja kolme kuukautta. Impilahdelta poimin tien varresta mukaani pienen kivenmurikan. Palattuani vein kiven isän haudalle muistoksi menetetystä Karjalasta. 


« Takaisin