2019-07-02 12:47:44

Valkjärven kirkonmäellä talkoiltiin

Ilma oli kaunis toukokuisena keskiviikkona.  Kuuden hengen talkooporukka lähti matkaan kahdella henkilöautolla.  Toinen auto Turun alueelta ja toinen Keuruun-Oriveden tienoilta.  Ajeltiin Vaalimaalle, lounastettiin ja siirryttiin kohti rajaa.  Jono oli pitkä.  Suusta suuhun kulki viesti, ettei aamukahdeksan jälkeen ollut autoja Suomesta päässyt Venäjän tulliin.  Paperiton tullaus ei onnistunut tietokonevian takia.  Käväisi mielessä koko reissun keskeyttäminen, mutta vain hetken.  Nuijamaalle saatiin puhelinyhteys, ja siellä vastannut kohtelias tullivirkailija vahvisti rajanylityksen sujuvan lähes normaalisti.  Ei kun autojen nokat kohti Nuijamaata!  No menihän siinä tunti puolitoista, mutta kohta oltiin jo matkalla Viipuriin.

Tulevien tulkkausasioiden tultua järjestykseen matka jatkui kohti Valkjärveä.  Turusta lähteneessä autossa kuskina toimi Pauli Inkiläinen ja kartturina Valkjärven pitäjäseuran puheenjohtaja Marja-Liisa Pessinen Raisiosta.  He poimivat minut mukaansa Vantaalla Kehä III:n varrelta, itse asun Nurmijärven Lepsämässä.  Toisessa autossa oli myös kolme henkeä, Kari Korpela Helsingistä, Riitta Vanhanen Keuruulta ja Taneli Kymäläinen Orivedeltä.

Valkjärvellä majoituttiin vanhaan kunnon Hotelli Radugaan.  Se on kokenut totaalisen muodonmuutoksen.  Päärakennus sivurakennuksineen on remontoitu, ja piha-alue rakennettu lapsiystävälliseksi leikkipuistoksi.  Muutos on valtava verrattuna siihen Radugaan, jossa majailimme 90-luvulla!  Leikkisästi muistelimme noita aikoja.  Siellä eivät vessat enää toisena päivänä pelanneet, mutta palvelu pelasi, ja kaikki oltiin tyytyväisiä.

Tuloiltana 15.päivä toukokuuta pääohjelmana oli Marja-Liisan muistaminen.  Valkjärven pitäjäseuran hallituksesta oli hänen lisäkseen paikalla kolme jäsentä, jotka pistivät pystyyn Marja-Liisan tasavuotissynttärijuhlat.  Oli suolaista ja makeaa, oli kuohuviiniä ja mukavaa jutustelua.  Ja juhlan sankari oli kovin hämillään.

Torstaiaamu oli edelleen aurinkoinen ja lähes helteinen.  Tuhdin aamiaisen jälkeen suuntasimme kirkonmäelle.  Marja-Liisa piti käskynjaon kellotapulin juurella kirkonrappusilla.  Kohta lauloivat Paulin tuoma moottorisaha ja raivaussaha.  Sahureina toimivat Taneli ja Kari, ruohokentän ja vesaikkojen kimppuun kävi Pauli.  Marja-Liisa ja Riitta rapsuttivat kirkonportailta ylimääräiset sammaleet ja jatkoivat ryhtyivät haravoinnilla.  Aimo harjasi kirkon puiset aidat ja maalasi ne valkoiseksi.  Myös sankarihautausmaan risti sai hohtavan valkean maalin pintaansa.

Ruoka- ja juomataukoja pidettiin asiaankuuluvasti.  Tasan kello 12 soitettiin kirkonkelloa.  Kirkkoa meillä ei enää ole, mutta kellotapulin siunasimme käyttöömme kesällä 1994.  Iltapäivän saatossa Marja-Liisa ja Riitta tapasivat Valkjärven (Michurinskoje) kunnanjohtoa.  Sovittiin seuraavan tapaamisen asialista, mihin kuuluu mm. kirkonmäen hautarauhan vahvistaminen sekä vuoden päästä Valkjärvellä pidettävien pitäjäjuhlien järjestelyt.  Tulkkaus suoritettiin etänä.  Itse tulkki istui kotonaan kymmenien kilometrien päässä, mutta puhelimen kaiuttimen välityksellä homma sujui hienosti ja asiat tulivat hoidetuksi.

Kovan talkoopäivän tulos oli kymmenkunta täyttä säkkiä haravointijätettä ja pari metriä korkea puu- ja risuläjä.  Niiden vienti pois kirkkomäeltä jäi paikallisten vastuulle.  Poissa olivat kertoi yksi Valkjärvellä seuraavalla viikolla vieraillut pariskunta.  Marja-Liisa kiitteli vuolaasti talkooporukkaa.  Ammattinsa osaavat ja ahkerat heimosisar ja –veljet!  Ideoitiin kirkonmäelle suunniteltavia opastinkylttejä sekä sankarihautausmaan aidan uusimista.  Myös alueen siisteydestä kannettiin huolta ja yhdessä todettiin, että jonkun on otettava siitä  vastuu, joko meidän kanta-asukkaiden tai jonkun paikallisen henkilön.  Nämä kaikki vaativat rahaa.  Yhdessä sovittiin, että mikäli Aimon koostama kirjauutuus ”Valkjärven Muisteloita – Entisiltä ja nykyisiltä asuinsijoilta” tuottaa rahaa, niin se käytetään tahän tarkoitukseen.  Mainittu kirja tulee on saataville kesäkuun lopulla Valkjärvi-juhlilla Keuruulla.

Kolmepäiväinen talkooreissumme oli kaikilta osiltaan onnistunut.  Ei haitannut alkumatkan rajanylityskitka eikä sekään, ettei Radugan henkilöstö osannut sanaakaan englantia, tai osasivat he ”thank you”.  Majoitus oli hyvä, ruoka oli hyvää ja ennen kaikkea ryhmähenki oli vähintäänkin samaa tasoa kuin Suomen MM-jääkiekkojoukkueella.  Ja ne kuuluisat vessatkin toimivat vielä pois lähtiessämme.  Laitoimme kirkonmäen siistiin kuntoon, sen olemme velkaa esivanhemmillemme ja sankarivainajille.  Kirkonkellon kumahdukset lähtöaamuna perjantaina olivat kunnianosoituksemme heille.  Paluumatkalla poikkesimme Kuusaan Vanhassa Navetassa, Kyyrölän ja Muolaan hautausmailla.  Otimme  valokuvia ja suunnittelimme oman kirkonmäkemme opastintaulujen muotoa ja sisältöä.

Kiitos teille Marja-Liisa, Riitta, Kari, Pauli ja Taneli mukavasta matkaseurasta!

Aimo Inkiläinen

Nurmijärven Lepsämästä   


« Takaisin