2019-09-13 12:48:31

Lumoava Loimola

Maire Tainio lähetti tyttärentyttärensä Annan (36 v) kirjoittaman runon.

Anna osallistui nyt kesällä 2019 matkalle Suistamolle.

Tämä runo on julkaistu vuonna 2007 Nuori Karjala-lehdessä.

Lumoava Loimola

Karjalaisten bussi saapuu Karhulaan,

se ottaa mukaansa kolme naista,

he seikkailunhaluisia ovat,

onnellisia, innoissaan matkasta joka vie heidät sinne,

mistä heidän juurensa ovat peräisin.

Bussi ajaa pitkiä kilometrejä eteenpäin

Kohti Loimolan kylää,

kylää joka on täynnä erilaisia muistoja,

kilometrit karttuvat –

torkahdan välillä,

pellot keltaisina kullervoista kukkivat,

maisema sanoinkuvaamattoman kaunista on.

Suistamon salaperäiset kaatuneet

Hautamuistomerkit saavat kiinnostukseni

Heräämään,

Löydettiin hautoja sammaleen,

puiden ja ojan lähistöltä-

oja kuiva oli,

kauniisti lepäävät kivet olivat

levittyneet ympäri Suistamon

vehreää metsää

ruosteiset ristit, vinkuvat portinkarmit kuvaavat

ikivanhaa Suistamon kalmistoa.

Kesäinen ukkosmyrsky iskee

Loimolan pieneen kylään,

annamme vanhalle mummolle

pipon ja kaulaliinan –

hän hymyilee,

laittaa ne yllensä,

järvi täyttyy sadepisaroista,

sadekuuro oli kova.

Aurinko valaisee koivunrinteessä

sijaitsevan Keijo-enon haudan,

äidin eno lepää siellä –

koivujen alla,

kylyjen pienet ja suuret

savukiehkurat äänettöminä nousevat taivaalle –

Haihtuen näkymättömiin,

Loimolan asukkaat valmistautuvat lauantai-illan

viettoon.

Runonlausujien hautuumaan kukkulalta näkyy

keltaisen kirkon rauha.

Kirkko vaikuttaa ihmisten elämään.

Ostin sieltä ikonin –

mielestäni kauniin sellaisen,

tuuli tyyntyi iltaa myöten,

kuuntelimme siellä mieleenpainuvan

Jumalanpalveluksen –

Erilaisen kuin täällä Suomessa

olen kokenut.

Anna


« Takaisin