2019-10-11 13:47:13

IKÄ ELYÄ, AIKA MUISTUA Holapat Kalevalan kunnailla

Holapat Kalevalan kunnailla

Kalevalassa – entisessä  Uhtuassa - Likopiän kylään pystytetty ”sananparsipuu”  pysäyttää matkalaisia valokuvaamaan sitä ja myhäilemään sen tarjoamia opastuksia; esimerkiksi ”mitä kylvät, sit i niität” tai ”vierija kivi ei sammallu”.

Ne on kirjoitettu karjalan ja venäjän kielillä mutta ovat tuttuja ja tunnistettavia vanhoja viisauksia myös suomalaisille.  

    Lähemmin katsottuna  selviää, miten hyvä turistirysä yksinkertaisella tavalla on tehty tähän kylään Keski Kuittijärven rantamaisemaan Vienan Karjalassa.  Sananparsipylvään lähellä on suurikokoinen kuvataulu, jossa on kartta Keski Kuittijärven tämän rannan kylistä. Täällä on elänyt useita tunnettuja runonlaulajia.  Valokuvissa ovat mm.  Arhippa, Miihkali jaTatjana Perttunen.  Elias Lönnrotin kerrotaan eläneen  Vahvarontta Janasen kanssa  1836, ja Jansen laulavista veljistä on kuva vieressä. Toisessa taulussa esitellään ”Karjalais-šuomelaini Kalevala-eepossa”; ”šen perustana on karjalaisien ta šuomelaisien eeppisie lauluja, mit ilmeššyttih muinoin ta noin puolitoista vuosišatua takaperin niitä ruvettih kuččumah runoloiksi.”

     Viisi kissaa kisailee lähimmän vanhan talon aidan pielissä kaikessa ystävyydessä kun Holapansukuseuran väkeä kulkee ympäriinsä kameroineen. Vienan-matkalla oltiin tutustumassa runonlaulajien kyliin ja joihinkin jatkosodan tapahtumapaikkoihin. Holappa-suku on lähtöisin Karjalasta, Jääskestä. Varhaisimmat tiedot ovat vuodelta 1495.  Suku on levinnyt Suomessa laajalti; nyt matkalaisia oli mm. Sodankylästä ja Espoosta.  Myös Kuolaan, Murmanniin ja Amerikkaankin Holapoita on matkannut. 

     Paikallinen asukas, Maria Lavronska, entinenSallinen,  alkaa juttusille pehmeällä karjalankielellään. Iloisesti hän kertoo kotikylänsä kuulumisia ja on oikein tyytyväinen oloonsa. Hän on jalkaisin matkalla parin kilometrin päähän. Maria on jo kauan ollut eläkkeellä, ikäkin jo kahdeksissakymmenissä. Toinen jalka vammautui taannoin onnettomuudessa, jonka vuoksi hän käyttää keppiä apunaan.  Mutta tarjottuun autokyytiin hän ei tule: ”..siä on hyvä…”, hän nauraa.

 Kalevalan juuret

Kalevala-teos on Vienan Karjalassa kenties tutumpi ja käytetympi kuin Suomessa konsanaan. Kaupungin keskustassa paikallisessa museossa on  Kalevalasta useita eri versioita,  koululaisia varten painettuja, ja kirjojen ulkonäkö todistaa, että käyttöä niillä on ollut. Samaa sanoo museon hoitaja: Kalevalaa luetaan yhä vielä oppitunneilla. 

      Kalevala ja monet perinnetiedot ja –taidot, esimerkiksi käsitöissä, on otettu Vienan kaupungeissa ja kylissä turismin tueksi.  Mikäpä siinä, näiltä seuduiltahan Lönnrot kokosi enimmän osan Kalevala-eepoksensa lauluista. Täällä on Kalevalan juuret. Kalevala on käännetty yli 60 eri kielelle. Ehkä jonakin päivänä turisti Japanista, Ranskasta tai Amerikoista tulee istahtamaan Lönnrotin laulupuuksi nimetyn kelohongan juureen miettimään syntyjä syviä, niin kuin nyt siellä tekevät suomalaisetkin. 

    Itse Kalevalan kaupunki on monivivahteinen sekoitus vanhoja taloja  ja uudempia, neuvostoaikaisia, rakennuksia, luonnonmukaisia puistoja, kauppoja yhdelle nurkalleen painuneesta putiikista uudenaikaiseen tavarataloon ja – tietysti - toriin. Sieltä löytää kaikkea arkipäivän tarpeita:  kenkiä ja vaatteita, työkaluja ja kosmetiikkaa, käsitöitä, koneita ja käärmesalvaa. Tapaamiset ja juttuhetket ovat torin antia.  Aina löytyy  joku karjalankielinen, joka saa suomalaisen turistin hyvälle kauppamielelle.

Nykyaikaa

Vuokkiniemi, Vuoninen ja varsinkin Tsirkkakemi-joen varressa vanha Jyskyjärvi kietovat turistin karjalaiseen tunnelmaan. Jyskyjärven vanhat, hirrestä rakennetut talot ovat  joen varressa kuin pitkänä nauhana. Talojen päädyt ovat rantaan päin, ja myös niiden osoitekyltit ovat joen puoleisilla seinillä. Se osoittaa, miten tärkeä kulkuväylä joki asutukselle on ollut ja on vieläkin, vaikka pihoissa isoja autoja jo onkin. Joen ylittää kolme riippusiltaa; ne ovat ehkä tunnetuimmat tämän kylän nähtävyydet.   Hyvin ne kelpasivat  kulkutieksi kolmelle irtokoirallekin, joiden tassujen töpsyttely siltalautoja vasten tuntui pienenä tärinänä ihmisellekin. 

     Majoittuminen vanhassa talossa, iltasauna pehmeälöylyisessä kylyssä ja paikallisen väestön vieraanvaraisuus hellittelevät turistia ja saavat arvostamaan historiaa ja entisaikaista elämää.  Paikallisesti ajatellen se on todellista entisaikaa.  Monet vanhat talot ovat autioituneet, tai niitä käytetään vain kesäisin. Talot ovat uunilämmitteisiä. Ilman vesi- ja viemärijohtoja asuminen on vaikeaa. Kylissä ei kaikille löydy enää työtä. On kuljettava työtä ja palveluja hakemassa  kuoppaisen hiekkatien takana noin kuudenkymmenen kilometrin päässä Kostamuksessa tai kauempanakin. Lapsille on koulu, johon kuljetetaan autoilla myös uuden Jyskyjärven koululaiset, noin seitsemän kilometrin päästä.

     Kuitenkin Jyskyjärvellä elää ympärivuotisesti viitisensataa tyytyväistä asukasta.  Joku on muuttanut kaupungin hälinästä takaisin upeiden maisemien kylään. Taloja kohennetaan nykyaikaisella talotekniikalla, ja esimerkiksi modernia keittiö- ja huonekalustoa voi hankkia Moskovan ja Pietarin lähellä sijaitsevista Ikean kauppakeskuksista. Mutta uusienkin pientalojen pihoilla on edelleen kasvimaat, joista saa niin perunat kuin kirsikkasadotkin.  Läheisiltä soilta kerätään hillat, metsistä mustikat, puolukat ja sienet. Tsirkkakemi-joen siika on komeaa, ja miehet myös metsästävät. Elintarvikkeita perheenemännät  säilövät perinteiseen tapaan talvikauden varalle.


« Takaisin